Banzai Dressage

Razzleberry Mash

KRJ-III
Kuvat © Fee-Fotografie

LempinimiRaza Maahantuoja Nerita
Rotu, sukupuolihannover, tamma OmistajaNerita VRL-12557, Banzai Dressage
Syntymäaika14.03.2018 PainotusKouluratsastus
Säkä, väri161cm, ruunikko KoulutustasoGrand Prix
RekisterinumeroVH19-011-0147
hevonen on täyttänyt 8 vuotta 14.03.2020

elokuu 2023 KRJ-III tilaisuus


Luonnekuvaus

Tuntuu kuin Raza olisi joka ikinen aamu päättänyt jo valmiiksi päivänsä olevan pilalla, sen verran äksy kestomurjottaja tamma on. Huomio, herkut, vapaapäivä, yhtään mikään ei tunnu loihtivan tyytyväistä tai edes neutraalia ilmettä tamman kasvoille. Ehkäpä arvon rouva kiskoo saavillisen sitruunoita joka yö ylläpitääkseen huolella brändäämäänsä ilmettä yllä?

Ikävä myöntää, mutta happaman ilmeensä lisäksi ruunikko on varsin vastahankainen tapaus. Se ei millään haluaisi lähteä karsinastaan tarhaan eikä varsinkaan tarhastaan karsinaan, jalkojen ylhäällä pitäminen on aivan liian työlästä eikä suun avaaminenkaan jotenkin huvita. Raza venyy ja vanuu, sen tekeminen on löysää ja ponnetonta tuoden erehdyttävästi mieleen motivaatiopulasta kärsivän teinin. Kärsimätönkin Raza kehtaa olla, mokoma kyllä kuopii, kiljuu ja joskus potkii seiniä mikäli katsoo ruokansa olevan myöhässä tai mieltää naapurikarsinan asukin totaalisen ärsyttäväksi pösilöksi. Jo päivittäisiin perustoimenpiteisiin menee vähän enemmän aikaa kuin muiden hevosten kanssa Razan asenteen sekä yhteistyöhaluttomuuden vuoksi. Tamman kanssa toimiminen vaatiikin vähän huumorintajua ja sopivan asenteen. Huolettomista halipusupäivistä voi vain haaveilla, mutta jos jollain pitää itseään lohduttaa, niin Raza on tottunut kaikkeen. Se ei kauhistele suihkepulloja tai kaivoja, ei pelkää klippuaskonetta tai ahdistu lämmön mittaamisesta.
Tätä hevosta saa oikeasti kiskoa perässään, aivan sama mistä minne kävellään. Razan kyky laittaa kaviota toisen eteen kuin kävelisi tervassa on toki ilmiömäisen onnistunutta performanssitaidetta, mutta ei se kyllä taluttajaparkaa naurata tai kirvoita aplodeja yhtikäs keneltäkään. Etenkään lastattaessa, miten voikin yhden rampin ylös tai alas käveleminen kestää niin tuhottoman kauan! Ja toki myös trailerissa/rekassa Raza mekastaa samoista syistä kuin tallissa.

Parikin hyvää syytä puoltaa Razan pitämistä tallissa myymisen tai inhokkikilpakumppanille lahjoittamisen sijaan; suku sekä kapasiteetti. Tamma polveutuu mielettömän hienoista hannoverlinjoista, joita jatkan enemmän kuin mielelläni (samalla toivoen, ettei Razan persoona periydy eteenpäin). Eikä näitä Grand Prix -ratsuja nyt aivan joka oksalla kasva. Tosin aika moni muu tämän tason hevonen on vähän yhteistyöhaluisempi.. Raza nimittäin ei ole laisinkaan yhtä vakuuttunut piruettien sun muiden hienouksista kuin minä ja muu kouluratsastusmaailma. Hannover ei jaksa, viitsi eikä halua tehdä juuri koskaan mitään, ellei ole ihan pakko, ja silloinkin ratsastajan on oltava hyvin taitava. Ei puhettakaan, että edes alku- tai loppukäynnit ratsastaisi ihminen, jonka ryhdissä tai nilkan asennossa on hiemankaan sanomista! Voi kun Raza ymmärtäisikin puhetta, olisi mukavaa kertoa sille jokunen valittu sana sen järisyttävien vaatimusten naurettavuudesta sekä törkeydestä, kun otetaan huomioon pahasti miinusmerkkinen yhtyeistyöhalu.

Joistakin hevosesta näkee, kuinka ne nauttivat työnteosta. Razasta ei koskaan, ikinä, näe nautinnon häivääkään. Ruoassakin lienee joku makuhaitta, kun edes aterioiden aikana tyytyväisyyden pilkahduskaan ei eksy ruunikon olemukseen. Töitä tehdessä sitä tyytyväisyyttä on aivan turha hakeakaan. Aika usein niin treenit kuin kisasuoritukset näyttävät siltä, kuin joku koettaisi väkisin puskea parisänkyä mopoauton kyytiin kuljetettavaksi. Vertaus on typerä, mutta antanee tarpeeksi infoa suorituksen sujuvuudesta.
Tietenkin tamman kanssa on tehty tulosta, ei se koulutustaso muuten meiltä lämmittäisi. Jo ihan sen kapasiteetin irti saaminen ja Grand Prix -liikkeiden onnistunut opettaminen tämmöiselle vastarannan kiiskelle oli toki henkilökohtainen saavutus. Kun Razan kanssa jaksaa tarpeeksi pitkäjänteisesti vääntää kättä ja työskennellä, aluksi hevosesta huolimatta, pääsee lopulta työskentelemään hevosen kanssa hannoverin tajutessa pääsevänsä itse helpomalla, kun vähän kokoaa, piffaa ja paffaa.

Raza ei jännitä esiintymistä, mutta ei se siitä kyllä nautikaan. Koko touhu on sille vain yksi pakollinen paha lisää kaiken muun ohella. Liekö Razan elämässä yhtikäs mitään, mikä olisi hauskaa.. Välillä pelkään tamman rikkovan kameroiden linssit silkalla pahalla katseellaan, sen verran tuohtuneena ruunikko valkeiden aitojen sisällä suorituksensa tekee. Muutamankin kerran arvostelusta on löytynyt ilmaus mieleenpainuva hevonen/suoritus, enkä ole lainkaan varma, onko sitä tarkoitettu kehuksi tai edes neutraaliksi ilmaisuksi.
© Lissu T.

i. Rag Doll
hann, rn, 165cm
ii. Remix
hann, rn, 166cn
iii. evm
iie. evm
ie. Mirage
hann, rt, 163cm
iei. evm
iee. evm
e. Sienna
hann, m, 160cm
ei. Spell
hann, m, 164cm
eii. evm
eie. evm
ee. Boho
hann, rn, 159cm
eei. evm
eee. evm

11.10.2023hann-o. Banzai Mad Hatteri. Rheingold Milou VH23-011-0388
01.06.2021hann-t. Banzai Averyi. Armin VH21-011-0183

Kilpailutulokset

Kouluratsastus vt. 10 / 10 Ominaisuuspisteet (KRJ) 6667.94
Kuuliaisuus ja luonne 2973.21 Tahti ja irtonaisuus 3694.73

31.05.2023 KRJ-Cup Banzai - PSG 5/46

Näyttelyt

20.02.2023 VSN Valmarya, Ridden Reserve Champion tuom. sonya


Päiväkirja ja valmennukset

04.07.2023 - Päiväkirjamerkintä (kirjoittajana omistaja)

Mun kouluvalmentaja oli jo pitkään ihmetellyt, onko Raza oikeasti niin hidas ja työhaluton kuin aina väitän. Se on myös tutkittu kaviosta korviin moneen kertaan, eikä mitään selitystä ole löytynyt. Joten on todettu ruunikon vain olevan sellainen. Tänään oli mun valmentajan vuoro istahtaa Razan selkään, jotta tämä pääsisi toteamaan millainen tamma on. Pieni tamma osaa olla yksi maanvaiva ja mä en kehdannut näyttää, mitä sen hoitaminen oli. Siihen sai taas varata paljon enemmän aikaa kuin kenenkään muun hoitamiseen, joten mä tein sen itse ennen valmentajan saapumista. Tamma oli taas ihan täysin oma itsensä. Ja kun mä talutin sen kentälle, se vain valui perässä. Mä olisin muiden hevosten kanssa mennyt saman matkaan kolmeen kertaan edestakaisin.

Kun valmentaja pääsi selkään, alkoi tälle totuus valjeta. Ei olisi uskonut, että Raza on ihan Grand Prix -tason kouluratsu. Niin löysä ja hidas se oli. Nainen yritti saada tamma hereille, mutta se oli melko yhtä tyhjän kanssa. Aikansa tämä väänsi Razan kanssa ja pikkuhiljaa näkyi ihan pienen pieni välähdyksiä siitä huipputason hevosesta. Mutta helpolla se ei tullut ja kiroamista kuuluikin selästä useaan otteeseen. Mua ei edes huvittanut katsomossa, sillä tiesin tasan tarkkaan kuinka turhauttavaa ruunikolla ratsastaminen oli. Ihan hirveästi valmentajakaan ei Razasta saanut irti. Ja loppukommentti olikin: "En ymmärrä miten oot mennyt sillä kouratoja."