Rotu, sukupuoli | suomenpienhevonen, ori |
Syntymäaika, ikä | 19.05.2020, 8v |
Säkä, väri | 147cm, tummanrautias |
Tuoja | Nikki |
Omistaja | VRL-12557, Bråvalla Stall |
Painotus, taso | Yleis | heA, 110cm, helppo |
Rekisterinumero | VH22-018-0548 |
Kuvat © rakenne kuvaaja ei halua nimeään mainittavan, muut VRL-13320 |
Kun ihmisille kertoo hevoseni nimen olevan Möhkökvantti ja sitä kutsutaan Möhköksi, odottaa ihmiset jotain muhkeaa työmallin suomenhevosta. Todellisuudessa meidän Möhkö on suloinen tummanrautias pienhevosori. Pienellä oripojalla on pienen pojan kujeet mielessä aina, joten Möhkön kanssa saa olla tarkkana. Se on melkoinen monitoimiponi, sillä se taipuu vaikka mihin. Möhkö hyppää, menee koulua, on se maastoesteitäkin mennyt ja sille on opetettu ajokin. Eli oikein loistava suomenhevonen.
Hoitaessa Möhkö tylsistyy helposti, joten hirveän pitkään sitä ei kannata jäädä puunaamaan. Kun sille iskee tylsyys, se keksii kyllä itselleen puuhaa. Elämänsä aikana ori on tuhonnut aika monta pipoa, hanskoja, harjoja ja vaikka mitä. Joten pipo päässä ei kannata mennä Möhkön karsinaan, harjakassi kannattaa jättää sen ulottumattomiin ja jos varman päälle haluaa pelata, niin lyödä heinät orin eteen. Ruualle se on hirveän perso, joten kaikkeen sen pystyy lahjoa tai houkutella pahanteosta pois. Möhkö lähtee livohkaan mahdollisuuden saadessaan, mutta herkkujen perässä se tulee kyllä heti takaisin.
Möhkö on melko vauhdikas ratsu, joten ihan herkimmille se ei sovi. Se on ihan taitava kouluratsastuksen puolella, mutta vaatii hieman töitä ratsastajalta, että rautiaan saa keskittymään töihin ja ei vain paahtamaan eteenpäin. Esteillä myös tuppaa olemaan enemmän vauhtia kuin järkeä, koska onhan esteet nyt ihan parasta. Möhköä on hankala esteillä hillitä, joten pitää turvautua muihin keinoihin ja yrittää pitää vauhti edes kohtuullisena. Ihan hyvällä tekniikalla se hyppää, mutta vauhti tuo aina toisinaan niitä huolimattomuuspuomeja. Maastossa kanssa vauhtia kyllä löytyy, mutta malttaa se rauhassakin mennä. Maastoesteet sitten ovat asia erikseen, niillä vauhtia löytyy taas ihan kiitettävästi. Mutta kyllä se taitaa tajuta niiden olevan kiinteitä esteitä, koska hieman tarkempi se on maastoesteillä normaaleihin verrattuna.
i. Mörökölli sh, rn, 155cm |
ii. Röllikkä
sh, prt, 156cm |
iii. evm |
iie. evm |
ie. Suklaahippu
sh, trn, 152cm |
iei. evm |
iee. evm | ||
e. Elekvantti sph, trt, 145cm |
ei. Fanttifysiikka
sph, rt, 145cm |
eii. evm |
eie. evm |
ee. Aina-Eloisa
sh, prt, 149cm |
eei. evm |
eee. evm |
i. Möhkön isä on 155 senttinen ruunikko ori Mörökölli. Se on poikansa tavoin monitoimihevonen, sillä on nimittäin kisattu sekä koulua, esteitä että kenttää. Kaikissa Mörökölli on pärjännyt ihan hienosti ajoittain, löytyy siltä yksi suomenhevosten estemestaruuskin. Luonteeltaan ori on kiltti ja helppo käsitellä, mutta vauhtia löytyy välillä liiaksikin. Kilpailuista Mörökölli on jo eläköitynyt, mutta jalostukseen sitä tarjotaan edelleen. Ruunikolta löytyy jo parisenkymmentä jälkeläistä ja lisää on vielä odotettavissa.
ii. Isänisä onkin hieman tuntemattomasta suvusta ja ei itsekään ole mikään tunnetuin hevonen. Röllikkä on ihan kivan näköinen punarautias ori, ihan kivalla luonteella. Se on aika perussuokki, käy kaikkeen ja kaikki käy. Röllikkä on aika keskitasoa kaikessa mitä sen kanssa tehdään ja se on enemmän harrasteratsuna, jonka kanssa on muutamat kilpailut käyty. Orilta löytyy vain muutama jälkeläinen, sillä se ei ole keskivertaisuudessaan kovin kiinnostava jalostusori, eikä sitä ole oikein missään mainostettu.
ie. Suklaahippu oli kaunis ruunikko tamma, varustettuna kivalla luonteella. Ruunikon päälaji oli kouluratsastus, vaikka kyllä se hienosti hyppäsikin. Se ei vain syttynyt esteistä niin paljoa, mutta meni niitä kuitenkin mielellään. Suklaahippu oli helppo hevonen niin kotona kuin reissussa. Ruunikko varsoi kaksi kertaa, mutta toinen koitui sen kohtaloksi. Tamma menehtyi toisen varsomisen seurauksena, mutta varsa saatiin pelastettua. Molemmat Suklaahipun jälkeläisistä ovat ihan hyviä kilpasuomenhevosia.
e. Elekvantti on kunnon minikiituri, sillä tältä rautiaalta pienhevoselta ei vauhtia puutu. Tamma on kovin eläväinen tapaus ja sen kanssa ei tylsiä hetkiä pääse tulemaan. Elekvantti on kilpaillut päälajinaan esteitä, mutta siinä sivussa kenttästarttejakin on kertynyt. Varsoja rautiaalla on kaksi, molemmat myös melko pieniä kiitureita. Elekvantilla ei jalka vielä paina, sillä se käy melko aktiivisesti kilpakentillä edelleen. Se on pysynyt hyvässä kunnossa koko ikänsä ja rakastaa kisaamista, joten se saa sitä tehdä niin pitkään kuin pystyy.
ei. Fanttifysiikka on komea rautias ori, joka on henkeen ja vereen kilpahevonen. Vaikka ori on vain 145 senttiä korkea, se on ihan kärkeä suomenhevosissa esteillä sekä kentässä. Rakenne sillä on myös kunnossa, sillä ori on palkittu KTK-I -palkinnolla. Fantti on ollut myös suosittu jalostuksessa, vaikka luonne meinaakin mennä vähän hankalan puolelle. Jälkeläisten määrä lähentelee jo sataa, mutta kukapa ei haluaisi hienoa suomenpienhevoskilpuria käyttää omalle tammalleen.
ee. Aina-Eloisa on ihana, sympaattinen melkein ponikokoinen tamma. Rautias on viettänyt elämänsä ratsastuskoulussa ja ihastuttanut siellä ratsastajia vuodesta toiseen. Eloisa on miellyttävä ratsastaa ja se on ollut monen oppilaan kanssa kisaamassa pääasiassa pikkuluokkia esteillä sekä koulussa. Tammalla haluttiin tehdä yksi varsa, jolloin se oli hetken poissa tuntikäytöstä. Eloisalla alkaa olemaan jo sen verran ikää, että sen työmäärää on vähennetty, mutta se ilahduttaa ratsastajia aina välillä tunneilla.
16.06.2023 | sh-t. Varismäen Pellava | e. Impivaaran Savuvehnä | VH23-018-0746 |
10.06.2023 | sh-o. Vallan Pitsavantti | e. Pumpulikummun Piparminttu-Pipsa | VH23-018-0410 |
01.05.2023 | sh-o. Routapirtin Tuuleri | e. Tutina | VH23-018-0334 |
15.03.2023 | sh-o. Vallan Epäystävänpäivä | e. Unohdettu Elämä | VH23-018-0268 |
Kouluratsastus
Hevonen on KRJ tasolla vt. 5 / 4 |
Meriititkantakirjattu marraskuussa 2022 KTK-II -palkinnolle - tilaisuuspalkittu huhtikuussa 2023 VIR MVA Ch arvonimellä palkittu heinäkuussa 2023 KRJ-I -palkinnolla - tilaisuus palkittu heinäkuussa 2023 ERJ-I -palkinnolla - tilaisuus |
Me lähdettiin melkein koko tallin voimin Ahvenanmaalle kilpailemaan Bogardiin Åland Weekendiin. Vain nuoriso ja pari tallityöntekijää jäivät matkasta. Möhkökin lähti starttaamaan Emilian kanssa koulussa ja Leon kanssa esteillä. Lauantaina oli koululuokat ja Möhkö ei ollut kyllä ihan parhaimmillaan. Emilia ja ori olivat 50 ratsukon luokassa toiseksi viimeiset prosentein 56.033. Emilia kyllä yritti parhaansa, mutta Möhköllä oli liikaa vauhtia ja siksi kouluratsastus oli vähän liikaa vaadittu. Emilia kyllä sijoittui toisella hevosella samassa luokassa, joten ei ihan pystyisi ratsastajaakaan syyttää.
Seuraava päivä olikin Möhkön osalta jo parempi. Pahimmat höyryt oli päästelty kouluradalla, joten sunnuntaina Möhköllä oli järkevä määrä energiaa esteillä. Leo sai sen kanavoitua oikein ja ratsukko olikin 54 ratsukon luokassa sijalla 7., eli juuri viimeinen sijoittuja. Puhdas rata kuitenkin, joka ei sekään ole mikään itsestäänselvyys tämän hevosen kanssa. Mä olin hyvin ylpeä pojista, kun nappasivat ruusukkeen kotiin. Niitä ei meidän porukalla tältä reissulta montaa tarttunutkaan, mutta kyllä me ehkä uudestaan lähdettäisiin näihin karkeloihin.
Möhkö on mun pieni silmäterä, sillä kukapa ei rakastaisi pienhevoskokoista rautiasta oria. Vaikka osasin se olla rasittavakin, en mä sitä kiellä. Pikkupojan luonteella varustettu Möhkö viihdytti juuri nyt itseään juoksemalla karkuun yhtä uusista vuokraajista. Uusia se tykkäsi jekuttaa, vanhojen kanssa se tuli sisälle hienosti. Sen kanssa piti vain työskennellä tietty aika, että ori alkaisi käyttäytyä uudenkin henkilön kanssa. Tai käyttäytyä oli väärä sana, sillä Möhkö kyllä kiusaa vanhojakin naamoja syömällä hatut ja harjat jos satut jättämään ulottuville. Uusi vuokraaja oli jo kysellyt hieman epätoivoisena vinkkejä, mutta mä en osannut sanoa muuta kuin aika. Ja jos mä hakisin sen nyt tämän jahdin jälkeen, se ei ikinä antaisi tytölle kiinni.
Aikansa juostuaan Möhkö päätti haluavansa sisälle ja rautias antoikin kiinni. Tyttö ei ollut kauhean innoissaan tästä hommasta, mutta mä lupasin homman helpottavan vielä. Ja toisaalta, tämä oli pieni osa siitä mitä Möhkön kanssa piti kestää. Jos ei näitä kestäisi, ei kauhean kauaa jaksaisi tätä oria muutenkaan. Tyttö laittoi Möhköä kuntoon käytävällä ja heinät nenän edessä, mutta silti tämä ei oikein tullut toimeen orin kanssa. Orille ei oltu saatu edes varusteita päälle, kun mä vihelsin pelin poikki. Tämä kaksikko ei selkeästi ollut luotu toisilleen, joten totesin, että tyttö voisi mennä jollain muulla. Möhkö ei ollut helpoin ratsukaan, joten jos sen kanssa ei tullut toimeen maastakäsin, olisi turha yrittää ratsastustakaan. Mä päätin nakittaa erään meidän tallin työntekijöistä ratsastamaan Möhkön nyt, kerta ori oli jo puolivalmiina käytävällä. Se olisi liikunnan tarpeessa ja tämä tallityöntekijä oli mennyt jo useampaan kertaan Möhköllä ja ihan jopa sattui tykkäämään orista. Joten se oli paras ratkaisu tähän tilanteeseen.