Wyrda Yoloxochitl "Kotilo"
| Rotu, sukupuoli | suomalainen puoliverinen, ori |
| Syntymäaika, ikä | 01.08.2018, 8v |
| Säkä, väri | 166cm, ruunikko |
| Kasvattaja | Wyrda Horses |
| Omistaja | VRL-12557, Bråvalla Stall |
| Painotus, taso | Kouluratsastus, GP |
| Rekisterinumero | VH18-031-0234 |
| Kuvat © Fee-Fotografie | |
Luonne
Wyrda Yoloxochitl aiheuttaa aina kilpailuiden kuuluttajille harmaita hiuksia, sillä kukaan ei oikein tiedä miten nimi pitäisi lausua. Kotilo on oikein hyväkäytöksinen herrasmies, josta kuitenkin löytyy näyttävyyttä kun halutaan. Läsipäinen ruunikko ei ole kepposten harrastelija tai keksi muutenkaan mitään tyhmyyksiä. Sen varmasti pysyisi pikkulapsella käsissä keskellä kilpailualuetta, tosin tätä ei ole silti kokeiltu. Ori on aina päivän piristäjä, kun se kiltisti kerjää herkkuja ja viihtyy rapsuteltavana ihan niin kauan kuin tarvitsee.
Hoitaessa se nököttää juuri siinä missä halutaan, nostelee jalat kiltisti ja voisin väittää, että se varoo ettei huiski edes hännällä ihmistä. Varustamisessa ei ole myöskään mitään ongelmia, eikä Kotilo harrasta pullistelua tai pään ylös nostelua. Eläinlääkärit ja kengittäjät saavat myös tehdä työnsä rauhassa, vaikka Kotilo ei niin näitä tilanteita fanita. Lastaaminen ei ole myöskään ongelma, vaan ruunikko kävelee sujuvasti ramppia pitkin sisään ja perille päästäessä ulos. Kilpailupaikoilla se odottaa kärsivällisesti omaa vuoroaan, kunhan nyt heinää on tarjolla ja toisinaan pari herkkua saattaa piristää orin päivää.
Ratsuna Kotilo on melko näyttävä. Se lähtee aina innoissaan töihin ja liikkuu lennokkailla askelilla. Ruunikolta löytyy hyvä, oma moottori jota ei tarvitse juuri käynnistellä. Se toimii ihan pikkuriikkisillä avuilla, mutta ei vedä heti hernettä sieraimeen, jos avut ovat vähän isommat. Se sietää ratsastajaltaan aika paljon, mutta mennäkseen oikeasti hyvin, se tarvitsee osaavan ratsastajan. Kotilolla on aivan upea ravi ja se onkin sen vahva puoli, vaikka laukanvaihtoja se voisikin tehdä ihan jatkuvasti. Sen kanssa saakin olla tarkkana, että se ei rupea itse vaihtelemaan laukkoja. Kotilon kanssa on hauska välillä ottaa pieniä hyppyjä mielenvirkistykseksi ja käydä maastoilemassa. on Sillä maastossa pieniä kaatuneita puitakin hypitty, joten kyseessähan on melkein kenttähevonen.
Suku
|
i. Xxzxcuzx Me fwb, rnvkk, 172cm |
ii. Lover Who Uncover | iii. October Hymn |
| iie. Bitter Hearts | ie. Insectica | iei. Willow's Cry |
| iee. Mercenary | ||
|
e. Fireproof fwb, rn, 159cm |
ei. Last First Kiss | eii. Midnight Memories |
| eie. Something Great | ee. Half a Heart | eei. Better Than Words |
| eee. Wishing on a Star |
Jälkeläiset
| 03.03.2024 | fwb-t. Claridge Celestial | e. Celeste F | VH24-031-0137 |
| 15.09.2023 | fwb-o. Bogårds Chaosium | e. Hukkapuron Juniper | VH23-031-0339 |
| 12.08.2023 | fwb-t. Bogårds Volante | e. Volhynia Ahf | VH23-031-0384 |
Kilpailumenestys
Kouluratsastus
Hevonen on KRJ tasolla vt. 10 / 10 |
Meriititpalkittu kesäkuussa 2024 KRJ-I -palkinnolla - tilaisuus |
28.02.2023 KRJ-Cup Banzai - vaA 5/56
31.05.2023 KRJ-Cup Banzai - vaA 4/36
30.09.2023 KRJ-Cup Villa Backa - vaB 6/187
31.10.2023 KRJ-Cup Stall Sjöholma - vaB 10/116
Päiväkirja
Päiväkirjamerkintä (kirjoittajana omistaja)
Kotilon kanssa touhuaminen oli aina mun päivän kohokohtia. Sen kanssa pystyi rentoutumaan, vaikka olisi menossa kouluvalmennukseen kunnon hikitreeniin. Tänään ei tosin ollut sitä ohjelmassa, vaan mä hain orin tarhasta ja me lähdettäisiin maastoon. Höristen ruunikko tuli mua portille vastaan ja käveli talliin mun tahdissa. Hoitaminen sujui nopeasti, kuten aina. Tai olisi sujunut, jos mä en olisi unohtunut rapsuttelemaan ja halimaan oriani. Kyllä me onneksi silti taidettiin suoriutua hommasta ihan kiitettävässä ajassa. Kotilo seisoi paikoillaan kiltisti odottaen, vaikka se kyllä halusi jo lähteä. Orin onneksi mä pääsinkin hetken päästä taluttamaan sen pihalle. Kotilon olemus muuttui vielä innostuneemmaksi, kun nousin pihasta selkään ja ohjasin sen maastoon.
Me lähdettiin maastoon sillä ajatuksella, että mentäisiin fiiliksen mukaan. Jos haluttaisi laukata, voitaisiin ottaa laukkapätkää. Voitaisiin myös tehdä ihan käyntimaasto. Kotilo alkoi tuntua siltä, että laukkakiihdyttelyt voisi tulla tarpeeseen. Kun ori ehdotteli laukkalenkille kääntymistä, mä päästin sen kulkemaan sinne. Oikeassa kohdassa mä nostin laukan ja Kotilo ei meinannut pöksyissään pysyä. Vaikka se lähti reippaaseen laukkaan, ei se lähtenyt ollenkaan käsistä. Meidän laukkasuoralle on laiteltu pari "maastoestettä" ja mua huvitti, niin ohjasin Kotilon niille. Kouluhevonen meni niistä aika näppärästi yli ja mä mietin, pitäisikö Jeremias pistää menemään Kotilolla jotain pieniä maastoesteitä enemmänkin. Ori tuntui tykkäävän ja se oli jättänyt jo kouluradat vähän vähemmälle. Kotilo rauhoittui nopeasti laukkapätkän jälkeen ja me tultiin rennosti ravaillen sekä kävellen kotiin loppumatka. Orin kanssa ei kyllä koskaan tarvinnut poistua selästä huonolla mielellä. Tälläkin kertaa ruunikkokin tuntui olevan melko tyytyväinen maastoilun jälkeen. Se pääsi pikahuuhtelun jälkeen takaisin tarhaan syömään, eli olihan siinä oripojalla elämä mallillaan.