Pauwau Showjumpers

Castlewoods Nefertiti

meriitit
Lempinimi Titi
Rotu, sukupuoli hannover, tamma
Syntymäaika 07.09.2018
Säkä, väri 166cm, tummanruunikko
Kasvattaja evm
Omistaja Nerita VRL-12557, Pauwau Showjumpers
Painotus Esteratsastus
Koulutustaso 130cm
Rekisterinumero VH19-011-0173
hevonen on täyttänyt 8 vuotta 07.09.2020

Kuvat © tallin omaisuutta

Luonnekuvaus

Castlewoods Nefertiti, helpommin vain Titi, on vähän rämäpää. Välillä sen sukupuolesta voisi erehtyä, sillä tamma on hyvin tapaturma-altis ja aina menossa siellä missä tapahtuu. Kasvattaja oli huojentunut päästessään nuoresta tammasta eroon, sillä se tuntui olevan aina keräämässä haavoja ja vammoja. Titin haluaisi kaikki kääriä kuplamuoviin. Titi on kuitenkin helppo hoitaa, mitä nyt olisi aina syömässä hoitajansa vaatteet ja kaiken muunkin. Joten pipoista ja muista hatuista kannattaa pitää tämän tamman kanssa huoli.

Ratsastaessa Titillä on vain yksi vaihde ja se on täysiä. Ihan sama mitä tekee, tamma painaa melkein sen minkä jaloistaan pääsee. Silloin voi olla ylpeä itsestään, jos tamman saa kulkemaan hetkenkin rauhassa. Sileän tuuppailut tamma tekee häsläten läpi, joten kouluratsua siitä ei missään nimessä saa. Esteillä se menee lujaa, joten heikkohermoiselle se ei sovi. Titi hyppää kuitenkin yllättävän hyvällä tekniikalla, joten se onkin oiva peli aikaratsastukseen. Vähän pitää kuitenkin tammaa hillitä, sillä se nappaa kyllä helposti puomeja. Maastoon lähtö Titin kanssa on vähän uhkarohkeaa, mutta jos tykkää vauhdista ja ei haittaa hallitsematon hevonen, niin saa sitä kokeilla.

Matkustaminen sujuu Titiltä hämmentävän hyvin, tosin lastauksessa saa myös varoa, ettei se sähellä itseään rampilta alas väärästä kohtaa tai jotain muuta vastaavaa. Musta tamma viihtyy kisapaikoilla, sillä siellä tapahtuu. Missä tapahtuu, siellä Titi. Kisoissa Titi jotenkin ylittää itsensä, sillä se jopa malttaa kuunnella kuskiaan ja keskittyä. Se ei paahda täysiä rataa läpi, tosin verryttelyssä sillä on vielä talla pohjassa. Titin vahvuus on ehdottomasti kisat, joihin voi lähteä vaikka kotona olisi treenit mennyt aivan metsään. Yllättävä kyllä tamma on kaikista mielyttävin ratsastaa kisoissa.

i. Nemo
hann, trn, 170cm
ii. Navarone iii. evm
iie. evm
ie. Heartline iei. evm
iee. evm
e. Ascella
hann, m, 163cm
ei. Altair eii. evm
eie. evm
ee. Corellia eei. evm
eee. evm

02.07.2020 o. Pauwau Farao (i. Frontierland)

i. Nefertitin isä Nemo on iso ja hienoliikkeinen ori, joka on ihastuttanut hevosihmisiä ympäri maailmaa. Liikkeidensä puolesta siinä olisi ollut potentiaalia koulupuolellekin. Sen suurin lahjakkuus tuli kuitenkin esille nimenomaan esteradoilla ja Nemo kilpaili menestyksekkäästi isoissakin kilpailuissa. Nykyään Nemo on jo jättänyt taakseen kilpauran voitettuaan lähes kaiken mahdollisen. Kilpauransa jälkeen Nemo on jäänyt siitoskäyttöön ja se onkin menestyksensä johdosta ollut hyvin suosittu siitosori. Se on periyttänyt jälkeläisilleen tulista ja hieman omapäistäkin luonnetta.

ii. Isänisä Navarone oli Nemon tapaan hienot liikkeet omaava ori. Se polveutuu aikansa parhaista orilinjoista, joka koostuu toinen toistaan upeammista estehevosista. Hiilenmusta Navarone oli huomat 175 senttimetriä korkea. Navarone kilpaili peräti seitsemän kautta 160 senttimetrin luokissa ennen kuin se loukkaantui kotona tapahtuneessa ratsastusonnettomuudessa. Onnettomuudesta toivuttuaan ori ei enää kestänyt kilpailukäyttöä, joten se siirrettiin siitoskäyttöön. Navarone jouduttiin lopettamaan muutamia vuosia sitten, kun sen onnettomuudessa vammautuneet jalat alkoivat oireilla uudestaan.

ie. Isänemä Heartline edustaa hieman tuntemattomampia sukulinjoja. Sen suku ei ole yhtä menestynyttä kuin Navaronen, mutta sen isälinjasta löytyy muutama hieno periyttäjä. Punauunikko, 165 säkäinen tamma kilpaili pitkän uran 140 senttimetrin tasolla. Heartline ei koskaan voittanut mitään suurta, mutta sen radat ja kaudet olivat tulostasoltaan tasaisia. Parhaimmillaan tamma oli nopeutta vaativissa aikaluokissa, joissa se voitti usein nimekkäitäkin ratsukoita. Kilpaurat Heartline jätti taakseen 15-vuotiaana, jolloin se siirtyi täysipäiväisesti siitoskäyttöön. Se sai kolme orivarsaa hienoista oreista, jotka perivät emältään kipakkaa luonnetta.

e. Toisin kuin Nefertitin isä, sen emä Ascella on rakenteeltaan pieni ja siro. Sen lähisuvusta löytyy jonkun verran täyttä verta, josta tamma on varmasti perinyt pitkää ja matkaavoittavaa laukka-askelta. Musta tamma kilpaili vaihtelevin tuloksin junioriratsastajan kanssaa 130 senttimetrin luokissa. Ascella ei koskaan päässyt kilpailemaan maailman huippujen ratsastajien kanssa, jotka olisivat varmasti saaneet tammasta enemmän irti ja nousseet sen kanssa mahdollisesti isompiinkin luokkiin. Kilpauransa päätyttyä tamma sai kaksi varsaa, joille on periytynyt emän kaunis siro rakenne ja pitkä laukka-askel.

ei. Emänisä Altair oli väritykseltään punaiseen vivahtava rautias, jolta löytyi säkäkorkeutta 166 senttimetriä. Altairin isä oli täysiverihevonen suoraan laukkaradoilta ja emä kevytrakenteinen ruunikko hannovertamma. Ori itse oli rakenteeltaan kevyt ja pitkäjalkainen, sporttinen ja moderni urheiluhevonen. Se kilpaili esteratsastuksessa aina 140 cm tasolle asti. Altair ei ollut suvullisesti maailman paras estehevonen, mutta sillä oli ykköspalkinnon arvoinen rakenne ja suuri sydän, jolla se valloitti jokaisen ihmisen. Kymmenelle jälkeläiselleen Altair periytti kevyttä täysiverimäistä rakennettaan ja laukkaansa sekä suurta sydäntä.

ee. Emäemä Corellia oli luonteeltaan ihana ja ihmisrakas tamma. Se oli väriltään musta ja säkäkorkeutta löytyi 164 senttimetriä. Corellian suvusta löytyy toisesta polvesta yksi täysiverinen, mutta muuten sen suku näyttää monen polven ajalta olevan pelkkää puoliveriverta. Corellian suku ei ollut mitenkään superhieno, sieltä ei löydy yhtään hienoa kansainvälisellä tasolla menestynyttä kilpahevosta, mutta sen emälinjasta on tullut monia 140 -tasollakin pärjänneitä estehevosia. Corellia kilpaili itse aina 150 senttimetrin luokissa asti. Sillä oli hyvä hyppytyyli ja yritteliäs luonne, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi potentiaalia vaativampiin luokkiin. Se siirrettiinkin muutaman hyvin sujuneen kilpailukauden jälkeen siitoskäyttöön ja se sai kaikkiaan viisi varsaa, joille tamma periytti hyvää luonnetta.

© Juulia

Kilpailutulokset

Esteratsastus vt. 8 / 7
Ominaisuuspisteet (ERJ) 3903.05 Kuuliaisuus ja luonne 2171.33
Hyppykapasiteetti 865.86 Rohkeus 865.86

Päiväkirja ja valmennukset

20.06.2021 - Estevalmennus (kirjoittajana omistaja)

Titi seisoi käytävällä harjattavana. Tai seisominen oli ehkä väärä sana, koska tamma steppaili innokkaana paikoillaan. Se myös yritti aina näprätä mun vaatteita, kun satuin menemään pään ohi. Tästä syystä ruunikko olikin käytävällä molemmin puolin kiinni. Titi tiesi pääsevänsä hommiin ja siitä vasta riemu repesi, kun rupesin laittamaan sille estevarustusta päälle. Se erotti suojista, mitä oltiin menossa tekemään. Meillä olisi tänään ihan uuden valmentajan valmennus. Mä halusin sinänsä testata valmentajaa Titillä, sillä jos tämä pystyisi auttamaan tämän höyrypään kanssa, pääsisi valmentaja varmasti uudestaankin Pauwauhun valmentamaan. Täällä riitti erilaisia hevosia ja ratsastajia joita valmentaa.

Mä verkkailin askellajit läpi, sillä välin kun uusi valmentaja yhden tallitytön avustuksella kasaili vähän tehtäviä kentälle. Titi oli tyypillinen oma itsensä, vauhtia enemmän kuin järkeä. Tällä kertaa mä kokeilin sitä, että antaisin sen höyrytä pahimmat vauhdit ulos, enkä edes yrittäisi hillitä sitä alkuverkassa. "Onpas sillä vauhtia", valmentaja vain totesi meidän menoa vilkuillessaan. "Joo, tää on aika höyrypää ja vauhti vaan kasvaa kun se pääsee hyppäämään", totesin naiselle. Tämä näytti pohtivalta jatkaessaan esteiden rakennusta. Ne olivat aika pieniä ja mitä itse niistä päättelin, niin olisivat enemmän jumppaamista ja teknistä tekemistä. Mikä tietysti olisi hyvä uuden valmentajan kanssa. Kun Titi oli vetänyt askellajit läpi, mä otin pienet välikäynnit. Tosin tamman mielestä ne oli ihan täysin turhat, sillä olisi voinut painaa täysiä vaan.

Sitten me aloitettiin hommat. Valmentaja ei päästänyt meitä vielä esteille, vaan halusi nähdä kunnolla sileäntyöskentelyä. Tämä pisti meitä työskentelemään ensin pitkän pätkän ravissa ja Titi alkuun tuntui turhautuvan. Sen mielestä oli ihan tylsää vain ravata ympäri kenttää, kun olisi voinut mennä esteitä, jotka juuri rakennettiin. Tehtävänä oli yksinkertaisesti tehdä paljon nopeita siirtymisiä ravin sisällä ja tavoitteena saada Titi pidentämään askelta, kun se nyt tikitti menevään vain kahta kovempaa. Myös tietysti rauhallisempi ravi, mutta askeleen pidentäminen oli pääpointtina. Mä melkein itsekin turhauduin ruunikkoon, mutta tehtävä alkoi tuottaa tulosta. Tamma keksi, ettei kokoajan tarvinnut paahtaa eteenpäin ja jopa venytti askelta. Mä kehuin Titiä vuolaasti ja sitten me saatiinkiin pitää pieni tauko, koska itsekin olin aiva puhki jo tässä vaiheessa.

Tauon jälkeen me hetki työstettiin laukkaa samalla tavalla ja tässä Titi antoi paljon nopeammin periksi. Me päästiin siis vihdoin, Titin mielestä, esteille. Ne olivat ihan vain pieniä ristikoita, mutta nyt pitäisi hyödyntää tämä tamman mielentila. Vähän meinasi taas vauhtia kiihtyä, kun ekan kerran lähestyttiin muutaman ristikon sarjaa. Se oli kuitenkin laitettu niin, että se oli tarkoitus tulla yhdellä askeleella. Mutta jos Titi pääsisi kipittämään ja lyhentämään askeltaan, se tunkisi siihen kaksi askelta. Joten tämä oli mullekin haaste, koska hevonen saisi kummankin sujumaan. Ensimmäinen yritys meni ihan metsään, jonka jälkeen hiottiin taas hetki laukkaa. Sitten vaan uutta yritystä ja tällä kertaa ruunikko jopa venytti niin kuin pitikin tehdä. Mä olin melkein hämmentynyt, koska tamma ei ikinä ollut tälläinen. Se aina vaan paahtoi menemään ja meno oli enemmän se, että toimit kartturina, jotta päästiin oikealle esteelle.

Koska treeni oli rankkaa tammalle, me tehtiin muutamat toistot vähän erilaisilla tehtävillä, mutta idea oli kaikissa sama. Kun jokaiselta saatiin edes yksi onnistuminen, vaihtui tehtävä ja lopulta viimesen jälkeen otettiin enää pätkä kevyttä ravia. Sitten tamma sai pitkät ohjat ja käveli varmaan rauhallisemmin, kuin olin ikinä nähnyt. Oli ollut oikea valinta valita Titi tähän valmentajan testaukseen, koska ainakin tästä hevosesta saatiin ihan uusia puolia kaivettua esille. Titi kyllä ansaitsisi tallissa pari isoa porkkanaa ja pesun, sillä me oltiin hiottu molemmat aika hyvin. Mutta tämä valmentaja menisi ehdottomasti jatkoon. Mitä kaikkea me saataisikaan irti muista hevosista.