Pauwau FairytaleERJ-I

Lempinimi	Keiju
Rotu, sukupuoli	hannover, tamma
Syntymäaika	17.03.2021
Säkä, väri	168cm, ruunikonkimo
Kasvattaja	Pauwau Showjumpers
Omistaja	Nerita VRL-12557, Pauwau Showjumpers
Painotus	Esteratsastus
Koulutustaso	160cm
Rekisterinumero	VH21-011-0096
hevonen on täyttänyt 8 vuotta 17.03.2022 Kuvat © tallin omaisuutta

11/22 ERJ-I - tilaisuus

Luonnekuvaus

Tämä tuhkimotarina on lasikenkien ja lumotun kurpitsan sijaan ennemmin puhkikulutettuja lenkkareita sekä nakkikioskin mättölautanen kaikilla mausteilla. Keijusta puuttuu kaikki stereotyyppisesti tammamaiseksi mielletty diivailu ja oikuttelevaisuus. Ennemminkin tämä on sellainen rento ja rempseä, vähän raisu kuralätäköissä ja metsissä rymyäjä, toisinaan jo uhkarohkea uskalikko ja seikkailija, muiden hevosten kanssa leikkiessään (tämä leikkii edelleen, toisin kuin moni aikuinen tamma) vähän raisu. Sellainen, jonka ihmisvastinetta joku boomeri voisi kutsua poikatytöksi eikä ollenkaan positiivisessa mielessä.

Vaan mepä sanomme kimoamme poikatyttötammaksi kaikella rakkaudella sekä suurella ylpeydellä! Keiju on hurjan hieno hevonen ja persoona, hieno työkaveri ja täydellinen omana itsenään.
Harjaa saa käyttää ronskimmin, ja paras valinta on pakin jäykkäharjaksisin kapine (joka on saattanut olla edellisessä elämässään juuriharja ja eksynyt harjapakkiin vahingossa). Keiju ei välitä mistään pikkuhiplaamisesta, harjaa käytetään kunnolla tai jätetään välistä. Tämä on aika mutkaton, helppo hoitaa, mitään diivailuja tai oikkuja ei ole, loimituksen tai kengityksen suhteen ei tarvita vippaskonsteja, matolääke ja muutkin lääkkeet katoavat Keijun suuhun kitinöittä, eläinlääkäri saa tehdä kaiken taivutuskokeista raspauksiin ilman Keijun puolelta tulevia protesteja..
Hannovertamma kävelee melko reippain askelin kuitenkaan kiirehtimättä. Lastaussillan alla ei asusta hevosia syöviä peikkoja, eikä traileri tai rekka ole ahdistuskohtauksen aiheuttava eristysselli. Keiju lastautuu ongelmitta ja matkustaa hyvin hiljaisesti, oloonsa tyytyväisenä. Tämän kanssa reissaa yksinäänkin, eivätkä kiirelähdötkään aiheuta päänvaivaa.

Virta ja menohalut eivät lopu tältä Duracell-pupulta kesken, patterit lienevät vähän peukaloitua mallia. Koulujutut ovat Keijun makuun vähän tylsiä, vaikka niissäkin saa laukata. Pieni pitkästyminen ei kuitenkaan näy kuin hieman hiipuvassa vauhdissa, tamma ei ryhdy keksimään omia askelkuvioitaan, venkoilemaan apuja vastaan tai mitään sellaista. Koulutreenit sujuvat sulassa sovussa, ja puomien lisääminen nostaa Keijun kiinnostusta saman tien. Vaikka ne olisivat ihan simppelit suoran linjan ravi- tai laukkapuomit.
Hypätessä potkua sekä menohaluja on enemmän. Joka tilanteessa ratsastajansa hyppysissä pysyvä hannover kyllä mielellään menee jouhet putkella (Keijuhan on maastolaukkakilpailuiden epävirallinen tallimestari jo toista vuotta peräkkäin), mutta katsokaas, kun kimolla on ajatus mukana touhussaan. Se tietää, ettei hyppäämisestä tule mitään ilman kontrollia, vauhdin säätelyä. Lenkkarit juostaan kyllä puhki, mutta fiksusti.

Terävä, vahva ponnistus, erityisen hyvä etujalkojen tekniikka sekä kelpo takajalkatekniikka (saisivat nousta hivenen nopeammin vähän ylemmäs), hyvä selän käyttö. Nopea, tasapainoinen hyppy, ei ongelmia minkään estetyypin kanssa, pitkä vesi menee siinä missä muuri ja kolmoissarja miltei yhtä vaivattomasti kuin perusokseri. Erikoisesteet tai kilpailusponsorien ylilyödyt erikoisjohteet aiheuttavat lähinnä korvahörön ja pari katsetta; Keiju hyppää kyllä ihan kaiken mitä eteen tulee, kävi se haistelemassa esteitä alkuun tai ei. Eikä Keijun kanssa kyllä turhan lähelle esteitä kannata mennä ihmettelemään, varomaton ratsastaja nimittäin huomaa nopeasti kimon ammattimaisuuden loppuvan koristekukkien kohdalla. Keiju maistelee vaikka muovikukkia, mikäli silmä välttää.
Keiju tekee myös äärettömän mielellään töitä, kotona, vieraissa paikoissa, kilpailuissa. Se on herkkä ja reaktiivinen sillä tavalla kuin ammattiratsastaja 160cm ratojen hevosen haluaakin olevan, rohkea ja hyvähermoinen, suoritukseen sekä ratsastajaan keskittyvä tiimipelaaja.
© Lissu T

i. Pauwau Farao hann, rn, 171cm ERJ-I	ii. Frontierland ERJ-I	iii. Fan Fiction
		iie. Ladies Drink Free
	ie. Castlewoods Nefertiti ERJ-II	iei. Nemo
		iee. Ascella
e. Hey Sailor Scar hann, rnkm, 168cm ERJ-I	ei. Han Solo ERJ-II	eii. Hellraiser
		eie. Black Market Baby
	ee. Cutie Mark Crusader	eei. Casino Boogie
		eee. Bellezza

11.07.2023	hann-o. Pauwau Lambo	i. Pauwau Lamborghini	VH23-011-0176
07.01.2022	hann-o. Pauwau Grasshopper	i. Pauwau Grenade	VH22-011-0056

Kilpailutulokset

Esteratsastus	vt. 10 / 10
Ominaisuuspisteet (ERJ)	6624.6	Kuuliaisuus ja luonne	2510.51
Hyppykapasiteetti	2133.08	Rohkeus	1981.01

Päiväkirja ja valmennukset

06.06.2022 - Päiväkirjamerkintä (kirjoittajana omistaja)

Me oltiin parin ratsukon voimin lähdössä vierailemaan toiselle tallille maastoesteradalle. Pauwausta löytyi muutamia rämäpäitä, joille maastoesteet olivat kivaa vaihtelua, vaikka ne pääasiassa hyppivät rataesteitä. Itsehän halusin ehdottomasti mukaan ja nappasin Keijun ratsuksi, koska sen kanssa on aina yhtä ihanaa lähteä hyppäämään jotain erikoista. Ja Keiju ottaa kyllä kaiken ilon irti, välillä pohdin olisiko sen sittenkin pitänyt olla kenttähevonen. Tosin koulupuolella se ei juuri loista, mutta muuten se varmaan nauttisi elosta kenttäratsuna. Hevoset laitettiin rekkaan ja ajeltiin perille melko lyhyt matka, sillä Pauwaun lähellä sijaitsee useampiakin isompia talleja. Hevoset purettiin ja varustettiin pihassa, jonka jälkeen eikun menoksi. Keiju oikein puhkui intoa, kun kentän sijaan se ohjattiin pellolle. Se tosin saattoi tietää missä oltiin, sillä täällä oli käyty sen kanssa aikaisemminkin hyppäämässä.

Kun hevosia oli verrytelty, otettiin muutamia helppoja esteitä alkuun. Kimo tamma oli ihan täysillä mukana, vaikka ehkä vähän puhisi kun tehtävät oli niin tylsiä. Me myös otettiin vesiesteitä. Mua nauratti, kun porukan ainoana tammana Keiju rymisteli reippaimpana läpi kaikesta minne sen ohjasin. Orit taas hieman katselivat, että tuostako pitäisi mennä yli tai pitäisikö muka veteen kastaa kaviot. Ja vaikka Keiju oli haljeta innosta, se pysyi täydellisesti käsissä silti. Ja mainitsemin arvoista voisi olla myöskin se, että tammalla oli pari vapaapäivää alla. Tämän takia mä valitsin Keijun, koska sen kanssa maastoesteiden hyppääminen oli hauskaa ja molemmat nauttivat täysin rinnoin touhusta. Me ei ihan hirveän kauaa hypätty, mutta Keiju olisi voinut mielestään jatkaa vaikka koko päivän. Jos hevonen pystyi näyttämään pettyneeltä, niin Keiju näytti kun verryttelin sen pois ja pakkasin rekkaan. Mä kyllä lupasin tammalle, että kyllä me tultaisiin taas jossain vaiheessa uudestaan.