QueensrycheERJ-II, HANN-II
| Lempinimi | Kiivi |
| Rotu, sukupuoli | hannover, tamma |
| Syntymäaika | 22.05.2020 |
| Säkä, väri | 165cm, tummanruunikko |
| Maahantuoja | VRL-09979 |
| Omistaja | Nerita VRL-12557, Pauwau Showjumpers |
| Painotus | Esteratsastus |
| Koulutustaso | 160cm |
| Rekisterinumero | VH21-011-0023 |
| hevonen on täyttänyt 8 vuotta 22.05.2021 Kuvat © Franz Venhaus CC BY-ND 2.0 | |
08/23 HANN-II tilaisuus
Luonnekuvaus
Kiivistä tulee todennäköisesti ensimmäinen hevonen, joka osaa tarkoituksella pyöritellä silmiään. Jo tamman yleisolemus viestittää pelkästään ”Oletko tosissasi?”, ilme on sen mukainen. Perusynseä hevonen, joka ei ole tippaakaan nöyrä ja jota ei turhan paljoa yhteistyön tekeminen kiinnosta. Tämä näkyy kaikessa pienessä ja vähän isommassa; Kiivi ei välttämättä ota kuolaimia suuhunsa, nostaa jalkojaan pyydettäessä, ei anna tarhasta tai laitumelta kiinni, jumittuu paikoilleen kesken ratsastuksen.. Tamma on kyllä tutkittu ja terveeksi todettu, varusteet sopivat ja ruokinta on kunnossa. Sanovat, että terve hevonen kyllä haluaa liikkua, mutta meidän Kiivi ei. Tai no, korjataan; se liikkuu mielellään itsekseen, ilman ihmistä.
Hampaita tai kavioita ei sentään tarvitse väistellä, tamma joko käyttäytyy hyvin tai yksinkertaisesti jättää ihmiset huomiotta. Se ei erityisemmin välitä päänsä koskettelusta, mutta sietää sen kyllä. Mitä vähemmän Kiiviä lääppii, kuten tamma itse tuntuu hoitotilanteet kokevan, sen parempi. Ihmisen ignooratessaan se vaatii useamman komennuksen, että jalka nousee, suu aukeaa, hevonen siirtyy ja niin edelleen, mutta lopulta Kiivi aina tekee kuten pyydetään (tai komennetaan, kun samasta asiasta huomautetaan kymmenennen kerran samalle aamua). Teatraalisesti huokaisten - ihan oikeasti! -, silmien pyörittelyä pontevasti yrittäen. Mutta tekee, mitä pyydetään. Ainoastaan hieronta on niin mukavaa, että se saa Kiivinkin puolesta kestää pitkään, mistään harjaamisista tai rapsutteluista se taas ei perusta ollenkaan.
Niin, se nöyryyden puute. Ja liikkumisen riemun katoaminen ratsastajan noustessa selkään. Kiivihän on estehevonen korvanpäistä kavionkärkiin, eikä lainkaan hullumpi sellainen. Sen hypyt ovat nopeita terävästä, vahvasta ponnistuksesta lähtien, jalkatekniikka viimeisen päälle, selän ja kaulan käyttö mainiota. Älyäkin löytyy, tamma löytää ponnistuspaikat itsekseen, kykenee korjaamaan omia sekä ratsastajansa virheitä (tosin korjaa vain kertaalleen, sen jälkeen kaikki vähäinenkin yhteistyö loppuu, kiitos hei ja alas selästä), varmaan oppisi laskemaa sarjaesteiden välitkin itsekseen, sen verran älykkäältä tamma tuntuu. Sillä on loistava laukka ja erinomainen käynti sekä maailman hirvein ravi, jossa istuminen tuntuu siltä, että perunasäkkiä kuljetetaan mukulakivikadulla. Ketterä, notkea tamma taipuu joka väliin, kääntyy miltei kirjaimellisesti kannoillaan, ei tunnu tarvitsevan juuri ollenkaan aikaa tai tilaa valmistautua hyppyyn, se oikeasti näyttää nauttivan hyppäämisestä.. Kiivissä on kaikki ainekset aikansa ja tasonsa tähtiratsuksi.
Se vain ei meinaa sietää ratsastajaa selässään. Kiivin kanssa pärjää, kun ratsastaa mahdollisimman vähäeleisesti ja antaa hevoselle tilaa, paljon tilaa. Vähemmän on enemmän; jos tamman liikettä, muotoa tai yhtään mitään työstää tai viilaa kovin paljoa, se koettaa taas pyöritellä silmiään todeten, että ei väkisin, kun ei kelpaa niin teeppä itse, hän lopettaa. Ja tamma muuten lopettaa, jos se tekee pyytämättömän täysstopin se myös on täystoppi, kunnes ratsastaja vaihtuu tai joku taluttaa tamman pois kentältä.
Onneksi tammalle on löytynyt ratsastaja, joka tuntuu tulevan vähän omalaatuisen ratsun kanssa toimeen. ”Ohjaa vain ja antaa hevosen tehdä loput” kuulemma toimii, eikä kannata kysyä tai edes miettiä, onko lausunto aivan kirjaimellisen todenperäinen.
Mikäli tamman kanssa pärjää kotona, eivät vieraat paikat tai kilpailutilanteet ole yhtään sen haastavampia. Kiivi on kylmäpäinen, järkevä hevonen, kaikessa ynseydessäänkin. Se tuntuu tuhahtelevan matkajännityksestä kärsiville lajitovereilleen (tamma itse matkustaa mieluiten yksin, niin kukaan ei pilaa hänen päiväänsä) sekä käsihevosalueella steppaaville kilpakumppaneilleen. Toisaalta millepä Kiivi ei tuhahtelisi.. Ikävä kyllä tammaa ei tippaakaan kiinnosta, onko sillä yleisöä vai ei. Se ei kilpailutilanteissa maagisesti rupea sietämään ratsastajaltaan tai edes hoitajaltaan yhtään enempää kuin mitä kotonakaan. Mutta kuten todettua; jos pärjää kotona, pärjää muuallakin, sillä ei tamma sentään hankalammaksi muutu. Onneksi.
© Susiraja
|
i. Quarterflash hann |
ii. Quentin hann |
iii. evm |
| iie. evm |
ie. Temperance hann |
iei. evm |
| iee. evm | ||
|
e. Namika hann |
ei. Night Flight hann |
eii. evm |
| eie. evm |
ee. Double Drive hann |
eei. evm |
| eee. evm |
| 25.01.2023 | hann-o. Carajam BH | i. Cordovan | VH23-011-0042 |
| 22.10.2021 | hann-t. Pauwau Highway Tune | i. Highway It's Our Way | VH22-011-0015 |
| 06.06.2021 | hann-t. Pauwau Killer Queen | i. Kansas | VH21-011-0203 |
| 25.01.2021 | hann-o. Pauwau Good Old-Fashioned Lover Boy | i. Galiletto | VH21-011-0037 |
i. Quarterflash on jo hieman kypsempään ikään ehtinyt ruunikko herrasmies, joka on kilpaillut menestyksekkäästi 150–160 cm esteradoilla. Ori syntyi Saksassa, mutta se myytiin heti vieroituksen jälkeen Belgiaan, jossa se ratsutettiin ja huutokaupattiin sitten nykyiselle omistajalleen kilparatsuksi. Quarterflashin kilpailu-ura päättyi sen ollessa 14-vuotias, kun ori loukkasi tarhassa jalkansa. Koska orin luonne oli painonsa verran kultaa, sillä oli takanaan jo ehjä kilpaura esteratsastuksessa ja se oli suvultaan Belgiassa hieman vieraampaa kantaa, omistaja päätti tarjota sitä jalostukseen. Tällä hetkellä Quarterflashilla on useita korkealla tasolla menestyneitä jälkeläisiä ympäri maailman.
ii. Quentin oli tummanpunaruunikko, korkeajalkainen ja kevytrakenteinen ori, jonka elämän alkumetrit eivät tarjonneet sille parhaita eväitä jatkoon. Orin emä menehtyi ähkyyn varsan ollessa vain muutaman kuukauden ikäinen, ja parivuotiaana ori oli useita viikkoja sairaslomalla kavioluun murtuman takia. Vaikeuksistaan huolimatta Quentinin kasvattaja näki siinä potentiaalia ja möi nuoren orin uutta kilparatsua etsivälle lahjakkaalle ratsastajalle. Estekilpailuissa ori oli omimmillaan, sillä oli valtava kapasiteetti ja se oli äärimmäisen motivoitunut hyppääjä. Quentin kilpaili menestyksekkäästi 160 cm tasolla eläkeikäänsä saakka, jonka jälkeen se myytiin takaisin kasvattajalleen siitoskäyttöön. Ori eli kunnioitettavaan 28 vuoden ikään, ennen kuin se lopetettiin kotiin hammasvaivojen takia.
ie. Temperance eli Tempe oli suomalaissyntyinen kookas hannovertamma, joka osoittautui elämänsä aikana varsinaiseksi monilahjakkuudeksi. Tempe kilpaili pääosin kenttäratsastuksessa, mutta myös esteillä ja koulussa. Tamma oli luonteeltaan varsin tasainen suorittaja, nöyrä ja kiltti hevonen, joka yritti aina ehdottomasti parhaansa. Hienon kilpauran jälkeen tamma myytiin junioriratsastajalle opetusmestariksi. Tempe ehti elämänsä aikana tehdä myös useamman varsan, joista viimeinen tammavarsa jäi kyseiselle junioriratsastajalle kasvamaan seuraavaksi kilparatsuksi. Tamma sai viettää eläkevuotensa tutulla tallilla laumassa laiduntaen, kunnes se menehtyi aortan repeämään lähes 30- vuotiaana.
e. Namika oli varsinainen hiomaton timantti. Viisivuotias lähes pikimusta tamma myytiin ensin ratsastuskoulukäyttöön, jossa se työskenteli useamman vuoden opetushevosena. Se oli hyvin pidetty oppilaiden keskuudessa fiksun luonteensa ja korkean kapasiteettinsa takia. Kun eräs ratsastuskoulun oppilas pääsi tavoitteellisten nuorten valmennusrinkiin, hän teki Namikasta ostotarjouksen ratsastuskoululle. Namika myytiin nuorelle lupaukselle esteratsuksi, jolloin se osoittautui myös todella lyömättömäksi kilparatsuksi, kilpaillen 120– 130 cm ratoja eläköitymiseensä saakka. Matkan varrelle mahtui myös kaksi varsaa, joista odotetaan emänsä tapaan järkeviä kilparatsuja korkealla kapasiteetilla. Namika lopetettiin 19-vuotiaana ähkyyn.
ei. Night Flight oli sellainen live fast die young-elämänasenteen omistava suurikokoinen rautias ori, joka oli luonteeltaan verrattain haastava. Se oli isosta koostaan huolimatta äärimmäisen säpäkkä kuumakalle, jonka kanssa osa tallin henkilökunnasta ei halunnut toimia. Orin kasvattaja piti sen luonnetta kuitenkin kiehtovana, jonka takia sitä ei usean ikätoverinsa tavoin ruunattu ja myyty kilpailukäyttöön. Night Flight toimi elämänsä aikana lähes pelkästään jalostushevosena, jättäen useita kymmeniä jälkeläisiä, joista suurimmalla osalla on onneksi isäänsä rauhallisempi ja järkevämpi luonne. Night Flight lopetettiin tapaturman seurauksena vain 12-vuotiaana, kun ori lastaustilanteessa hermostuessaan kaatui selälleen ja halvaantui.
ee. Double Drive oli kuvankaunis, ruunikko läsipäinen kevytrakenteinen tamma, joka kilpaili
esteratsastuksessa mukavasti menestyen. Tamma oli luonteeltaan herkkä mutta järkevä,
sen reaktiot olivat yleensä fiksusti mitoitettuja ja aiheellisia. Sillä oli hieno kapasiteetti ja se
oli varsinainen työmyyrä. Sileällä työskentelystä tamma ei niin välittänyt, mutta esteillä se
oli ehdottomasti omimmillaan. Kilpailu-uransa jälkeen saksalainen siittola osti Double Driven
siitostammaksi, sillä sen kilpailumenestys ja suku tekivät siitä halutun jalostushevosen.
Double Drive ehti tehdä vielä useita varsoja, jotka ovat olleet yhtä laadukkaita kilpahevosia
kuin emänsäkin. Tamma lopetettiin vanhuuteen 27-vuotiaana.
© farga
Kilpailutulokset
| Esteratsastus | vt. 10 / 10 | ||
| Ominaisuuspisteet (ERJ) | 6625.91 | Kuuliaisuus ja luonne | 2555.51 |
| Hyppykapasiteetti | 2101.73 | Rohkeus | 1968.67 |
Päiväkirja ja valmennukset
12.09.2022 - Päiväkirjamerkintä (kirjoittajana omistaja)
Kiivi on kyllä yksi mun erikoisimmista hevosista. Monilla mun hevosista vaihtui ratsastaja vähän väliä, mutta Kiivillä niitä oli kaksi. Minä itse ja yksi ratsuttajista, Henry. Sopivaa ratsastajaa tammalle olikin etsitty ja sen selässä oli käynyt varmasti melkein kaikki jotka sinne halusivat mennä. Mutta kun Kiivin ja Henryn homma alkoi sujua, todettiin, että ei muita enää kokeilla. Ratsukko oli löytänyt hyvän flown menoonsa, tosin ulkopuoliselle se näytti aika hurjalta. Meillä oli taas yksi pitkä kisapäivä edessä ja tämä ratsukko olisi taas menossa, minä menossa katsomaan. Mulla ei ollut itsellä startteja, joten pyörin siellä sun täällä. Kiivin kanssa tosin paljon tänään, koska se ei juuri muita porukasta sietänyt.
Kiivi sai seistä rekassa siihen asti, että se laitettiin kuntoon. Koska tamma ei välittänyt hössötyksestä tai niistä ihmisistäkään, sen annettiin olla rauhassa. Se kyllä ilmoittelisi sitten, jos jokin olisi huonosti. Kun oli aika laittaa Kiivi kuntoon, mä nappasin sen ulos ja varustin rivakasti. Henry oli toisen hevosen kanssa juuri radalla, joten mä lähdin käsihevosalueelle tamman kanssa. Tummanruunikko päästi ison puhahduksen, kun yksi jännittynyt hevonen meinasi hypätä Kiivin päälle. Muuten meidän kävely meni ihan siedettävästi, vaikka tamma ei juuri intoa puhkunut. Se oli aika päinvastainen näky verrattuna muihin hevosiin, jotka olivat innosta piukeina. Pian Henry tulikin nappaamaan tamman multa ja mä siirryin katselemaan verryttelyä.
Kiivin kanssa ratsastus vaati paljon siinä mielessä, kun siellä selässä ei saisi olla olemassa. Näytti hieman koomiselta, kun Henry meni melkein ravinkin kevyessä istunnassa. Mies yritti tehdä itsestään mahdollisimman huomaamattoman ja kevyen, jotta Kiivi saisi tilaa. Ohjat roikkuivat pitkinä, eikä mies tehnyt niillä mitään. Vähän verryttelyssä sai vinoja katseita joka suunnasta, kun Henry ja Kiivi hyppäsivätkin ihan pitkillä ohjilla. Ja Henry pysytteli normaalia korkeammalla kevyessä istunnassa selässä. Ruunikko vaikutti hyvältä tänään, mutta radalla voisi tapahtua tämän kanssa mitä tahansa. Kun se päättäisi, että sille riittäisi, niin Henryllä ei olisi muuta vaihtoehtoa kuin taluttaa Kiivi radalta pois. Ja kaikesta tästä huolimatta, tämä oli yksi mun lempitammoja koko tallissa. En tiedä mikä mielenhäiriö mulla oli edes tullut, kun olin päättänyt ostaa tämän hevosen.
Ratsukko pääsi radalle ja mä rupesin tapani mukaan jännittämään. Oli aina hirveämpää katsoa jotain toista suorittamassa, kuin mennä itse. Kiivi oli skarpin näköisenä lähdössä, joten tässä voisi käydä hyvinkin. Nyt Henry oli kerännyt ohjia sen verran käteen, ettei ne lennellyt miten sattuu. Tuntumaa tosin ei voisi sanoa olevan, koska sellaista ei Kiivin kanssa harrastettu. Rata lähti sujuvasti liikkeelle ja Kiivi sai vauhdin päälle. Tammaa oli ilo katsoa, kun se lähti menemään. Ratsukko kiisi esteeltä toiselle ja jalat eivät käyneet edes lähellä puomeja. Tämä oli ihan suoraan aikaluokka, joten vauhtia pitäisi pitää heti yllä. Sen kyllä nämä kaksi hoitivat, mutta silti meno näytti hallitulta omaan silmään. Kuulin vieressäni, kuinka toiset kauhistelivat pitkiä ohjia ja outoa asentoa ratsastaa. Mun teki mieli kommentoida, että muuten tuo hevonen ei tee mitään, mutta pidin suuni kiinni.
Kiivi ja Henry tekivät puhtaan ja nopean radan, jolla he menivätkin luokan johtoon selkeällä erolla. Montaa ratsukkoa ei ollut jäljellä, joten Henry päätti pysyä selässä kävelemässä. Muut ratsukot toilailivat radalla kaikenlaista, tuli puomeja ja yksi väärä ratakin. Lopulta kävikin niin, että ratsukko voitti luokkansa. Palkintojenjaossa Kiivi oli yhtä kypsähtäneen näköinen kuin aina, mutta vauhtia löytyi vielä kunniakierrokselle.