Pauwau Showjumpers

Sinister OakERJ-I

Lempinimi Mini
Rotu, sukupuoli hannover, ori
Syntymäaika 10.02.2016
Säkä, väri 175cm, tummanruunikko
Kasvattaja Gestüt Silbereiche
Omistaja Nerita VRL-12557, Pauwau Showjumpers
Painotus Esteratsastus
Koulutustaso 160cm
Rekisterinumero VH22-011-0168
hevonen on täyttänyt 8 vuotta 10.02.2018

Kuvat © Fee-Fotografie

10/23 ERJ-I tilaisuus


Luonnekuvaus

Mini on kaikkea muuta kuin mini. Se on iso hevonen isolla egolla, vaikka kyllä se käyttäytyä osaa. Mitä nyt vähän katsoo alaspäin muita, mutta käsiteltävissä kuitenkin. Mini on kova poika esittämään kovaa poikaa, vaikka vähän nössö se oikeasti on. Ori steppailee milloin mistäkin syystä, usein se on lähistöllä oleva tamma. Se myös tykkää pitää meteliä itsestään, joten Minin läsnäolon kyllä huomaa kopinasta ja hirnumisesta. Rapsutuksista ja herkuistakin se tykkää, kunhan malttaa niitä ottaa vastaan. Vaikka esiintyjä onkin, niin muille oreille se ei lähde uhittelemaan. Taluttaa se on melko helppo, pitää vaan jaksaa se, että jalkojen suunta on toisinaan enemmän ylös- kuin eteenpäin.

Hoitamisen sujuminen riippuu ihan läsnäolijoista. Yleensä jos ei ole ketään kenelle esittää, sujuu kaikki oikein näppärästi. Jos viidensadan metrin säteellä on tamma, on se yhtä heiluvien kavioiden varomista. Mini onkin sijoitettu mahdollisimman kauas tammoista ja paikoista, joissa niitä voi kulkea. Ori kutisee helposti, joten sitä saa harjata mielummin hieman ronskin ottein, eikä hipsuttaen. Vaikka herra iso ego ei sitä julkisesti voisi myöntää, ori rakastaa sellaisella metalliharalla rapsuttelua. Se on varmaan paras asia, mitä ori tietää. Tammojen lisäksi siis. Ori lähtee aina innolla töihin, joten varustaessa se alkaa olemaan aika täpinöissään. Vaikka Mini on välillä vähän rasittava, niin ilkeä se ei missään tapauksessa ole.

Ratsastaessa Mini onkin oikein kiva, sillä se on helppo saada keskittymään vain ja ainoastaan työntekoon. Kun orin pistää hommiin, se unohtaa kaiken muun. Sileällä tosin kun työskennellään, niin hetkittäisiä hairahduksia saattaa tulla. Minillä on aivan upea voimakas laukka, jolla on hyvä päästellä esteradoilla. Ruunikko elää hyppäämisestä ja nauttii siitä paljon. Sen tekniikka on hyvä hypätessä, laukan kanssa saa vähän katsoa, että askeleet osuu. Näppärin kääntymään tämä ori ei ole, mutta isolla laukalla se kyllä etenee nopeasti pidemmilläkin teillä. Maastossa Mini menee parhaiten yksin, mutta sopiva ori käy myös kaveriksi, muuten sillä saattaa kiehahtaa yli.

i. VIR MVA Ch Sin
hann, mrn, 180cm
KTK-I
ii. Sir Henry iii. Slush
iie. Teatime
ie. Merryweater iei. Monsun
iee. Winona
e. VIR MVA Ch Requiem
hann, trn, 167cm
KTK-II
ei. Tar-Ardamin eii. Tar-Calmacil
eie. Nimrodel
ee. Charum eei. Narik-Zadan
eee. Zimrenzil

08.04.2024hann-t. Sierra Syracusee. Florentia Scar VH24-011-0113
01.11.2023hann-t. Symphony Couturee. Sirona Couture VH23-011-0419
04.07.2023hann-o. Pauwau Sorryforpartyrockinge. Inyourdreams VH23-011-0160
20.09.2022hann-t. Mein Swanhilde. Pyrrerfly VH23-011-0055

Kilpailutulokset

Esteratsastus vt. 10 / 10
Ominaisuuspisteet (ERJ) 6693.45 Kuuliaisuus ja luonne 2408.77
Hyppykapasiteetti 2108.28 Rohkeus 2176.4

31.08.2022 ERJ-Cup Hiivurin - 150cm 5/103


Päiväkirja ja valmennukset

18.09.2023 - Päiväkirjamerkintä (kirjoittajana omistaja)

Käytävällä kajahti kovaääninen hirnahdus ja sitä säesti kavion kuopiminen lattiaa vasten. Mini oli sitä mieltä, että hommiin olisi jo päästävä. Tämmöinen käytävällä seisoskelu ei nyt sopinut ruunikolle ollenkaan, kaikki kävisi, kunhan pääsisi tästä menemään. Hieman huvittuneena ja korvat soiden mä yritin sukkelasti varustaa Minin, joka heilui paikoillaan. Jos se ei olisi ollut kahdelta puolelta kiinni, olisi se pyörinyt varmaan jo kymmeniä kertoa ympyrää. Ja jos se osaisi puhua, se kuulostaisi varmasti malttamattomalta pikkulapselta joka hokee joko mennään, joko mennään. Mä lupailin, että kohta mentäisiin. Mulla ei oikein ollut mitään suunnitelmaa ja Minin treenikalenterissakaan ei ollut mitään tiettyä, eli vähän fiiliksen mukaan mentäisiin. Ori steppaili paikoillaan, kun mä vihdoin irrotin sen naruista ja lähdettiin kohti kenttää.

Mä siirtelin muutamia kentällä olevia puomeja paremmille paikoille, samalla kun kävelytin ruunikkoa oria. Se ei ollut kauhean innoissaan tästä kävelystä, mutta ymmärsi, että kohta se pääsisi ehkä hyppäämään. Joten se käyttäytyi melko siivosti ja tallusteli mun perässä pitkin kenttää. Kun esteet olivat siinä missä halusin, mä nousin hannoverin selkään. Mini ei meinannut pysyä paikoillaan, kun mä vielä kiristelin vyön ja tarkistin jalustimet. Kun ori sai luvan, se ampaisi eteenpäin. Se harppoi pitkillä askelilla minkä pääsi, joten mä yritin vähän hillitä sitä. Hetken kävelyn jälkeen ratsastin Minin ravissa ja laukassa läpi. Kun ruunikon sai töihin, se ei kyennyt mihinkään muuhun ja sen kanssa pääsi semmoiseen omaan kivaan kuplaan. Ei oikein huomannut mitään muuta, toki oleelliset asiat piti seurata. Mutta treenaaminen oli tämän kanssa todella kivaa.

Me aloitettiin ottamalla pieniä hyppyjä molemmista kierroksista yksittäisinä. Mä vain tähtäsin keskelle estettä ja yritin hieman säädellä Minin laukkaa pienemmäksi. Sillä on niin valtava laukka, että sen lyhentäminen on melkoinen haaste. Orista myös huomasi, millaista aivohikeä aiheutti tämä laukan lyhentäminen. Hienosti Mini kuitenkin yritti ja me tehtiin muutama erilaista tehtävää. Muutama este putkeen ja vähän sinne tänne ratsastelua. Hyppyjen jälkeen me suunnattiin vielä loppulenkille maastoon, missä ravattiin alkuun ja loppumatka käveltiin. Minin kanssa oli ihan rentouttavaa käydä maastossakin, varsinkin yksin. Se malttaa yksin mennä rennosti ja rauhassa, eikä hötkyile mihinkään. Me rentouduttiin semmoisella vajaan puolen tunnin maastolenkillä, kun mulla harvinaisesti oli sellaiseen ylimääräiseen aikaa. Melkoista luksusta se. Minikin tuntui nauttivan tämmöisestä, että ensin pääsi hyppäämään vähän kentällä ja sitten maastoilemaan.