Pauwau Showjumpers

Skinwalker

ERJ-II
Lempinimi Skidi
Rotu, sukupuoli hannover, ori
Syntymäaika 07.08.2018
Säkä, väri 173cm, ruunikko
Maahantuoja Pauwau Showjumpers
Omistaja Nerita VRL-12557, Pauwau Showjumpers
Painotus Esteratsastus
Koulutustaso 140cm
Rekisterinumero VH19-011-0165
hevonen on täyttänyt 8 vuotta 07.08.2019

Kuvat © tallin omaisuutta

05/21 ERJ-II tilaisuus


Luonnekuvaus

Skinwalker eli tutuille vain Skidi, saattaa olla hämmentävä tapaus. Kun puhutaan Skidistä, sitä voisi kuvitella löytävänsä pienen ja siron hevosen, mutta vastassa onkin iso ja jytky ori. Skidin lempinimi kuvaa enemmän luonnetta kuin ulkonäköä, sillä Skidi on hyvin lapsellinen tapaus, sekä koheltaa minkä kerkeää ison ruhonsa kanssa. Hoitaessa kaikkea pitäisi maistella ja syödä, joten pipot, hanskat, harjat ja muut suositellaan pitämään orin ulottumattomissa. Herkkujen kerjäämisessä Skidi on tallin paras, mutta muuten hoitaessa ori on mukava tapaus.

Ratsuna Skidi on vähän haastava tapaus. Orin keskittymiskyky on lapsen luokkaa, joten töitä keskittymisen eteen saa tehdä tosissaan. Sen lisäksi Skidi olisi koko ajan koheltamassa. Sileällä orin koivet tuntuvat menevän solmuun kun yrittää vähänkään jotain erikoisempaa kuin pohkeenväistö. Esteillä Skidi on aina menossa, välillä turhankin kovaa. Jos orin päästää painelemaan miten lystää, tulee puomit noin sadan prosentin varmuudella alas. Kun Skidin saa keskittymään ja kuulolle, on se oikein hyvä esteratsu. Tosin aikaluokkiin siitä ei juurikaan ole, vaikka vauhtia löytyisi.

Skidi on helppo matkustaja ja se ei juurikaan välitä, onko vieressä ori vai tamma. Ori ei oikein aina tajua tammojen viehätystä, mikä tietysti on vain kätevää kisareissuilla ja muutenkin. Skidillä ei ole ollut tarvetta ruveta esittämään tammoille, vaan sen kanssa pystyy menemään ihan rauhassa ohi. Kisapaikoilla Skidi on vain utelias kaikesta menosta, eikä juurikaan stressaa. Verryttelyssä saa tehdä saman työn kuin kotonakin, eli ori täytyy saada keskittymään, muuten voi sanoa hyvästi hyvälle radalle. Toisinaan kisoissa voi olla helpompi saada ori keskittymään, toisinaan taas ei.

i. Scars and Souvenirs
hann, m, 175cm
ii. Swap Meat iii. evm
iie. evm
ie. Vanilla Gelato iei. evm
iee. evm
e. Roadkill
hann, rn, 170cm
ei. Roadrunner eii. evm
eie. evm
ee. Nightshifter eei. evm
eee. evm

27.02.2020 o. Pauwau Subway Wars (e. Bedtime Stories)

i. Skidin isä Scars and Souvenirs on vielä poikaansakin vähän korkeampi ori, mutta yhtä lapsellinen. Välillä on vaarallinen yhdistelmä, kun suuri ori ei tajua varoa yhtään mitään tai ketään. Ori on kuitenkin pärjännyt esteradoilla, vaikkei niitä korkeimpia luokkia ole mennytkään. Jälkeläisiä mustalla hevosella on maltillisesti, sillä se on rakenteeltan hieman hassu. Scar on kyllä suuri, mutta enemmän mallia kuikelo, joten menestystä ei ole tullut rakenteen puolelta.

ii. Swap Meat on komea kiiltävän musta ori, joka on jopa hieman pelottavan oloinen. Ulkonäkö ei tällä kertaa petä, sillä tätä oria saa käsitellä vain muutamat tietyt ihmiset. Tulisuutta ja luonnetta muutenkin ei tältä 171 senttiseltä orilta puutu. Se on niittänyt menestystä esteradoilla ja oli juuri pääsemässä World Cup -radoille, mutta loukkaantui ikävästi kilpailuissa. Siihen loppuivat Swap Meatin kilpailut ja se siirtyi jalostuskäyttöön nuorella iällä. Jalostukseen sitä on käytetty paljon, vaikka kilpaura jäikin hieman kesken.

ie. Skidin emä on kimo englannin täysiverinen Vanilla Gelato. Tamma on entinen laukkahevonen, joka ei kuitenkaan oikein pärjännyt. Sen laukkaura oli lyhyt ja menestyksetön, joten se myytiin eteenpäin. Vanilla sattui päätymään sellaisen ihmisen käsiin, joka huomasi tammalla olevan potentiaalia estepuolella. Niinpä kimosta loihdittiin estehevonen. Ei se koskaan ole kavunnut huippuluokkiin asti, mutta siitä sai näppärän hevosen pienempiin luokkiin. Vanilla on saanut välissä pari jälkeläistä, mutta palannut aina radoille kuntoutuksen jälkeen jonkun nuoren ratsastajan kanssa.

e. Roadkill on kauniisti sanottuna hieman roteva tamma, jota ei ole siunattu kummoisellakaan estesilmällä. Oikeastaan se on aivan mahdoton tapaus, joten oli aika selvää, että ruunikko siirtyi melkein suoriltaan jalostuskäyttöön. Kaikki ihmettelivät miten niin hienosta suvusta syntyi sellainen varsa. Skidi puolestaan on Roadkillin ensimmäinen jälkeläinen, jota kutsuttiin hieman testivarsaksi. Haluttiin katsoa mitä tulee, mutta varsasta tuli ihan hyvä, vaikkei isäkään ollut mikään paras vaihtoehto. Sen jälkeen tamma on saanut muutamia jälkeläisiä lisää, jotka ovat pärjänneet myös paremmin kuin emänsä.

ei. Skidin emänisä on World Cup -tasolla kilpaillut rautias ori Roadrunner. Se kilpaili korkealla tasolla pitkään ruotsalaisen ratsastajansa kanssa menestyksekkäästi. Roadrunner on myös tuttu näky oripäivillä ja muissa kissanristiäisissäkin. Se on kantakirjattu ensimmäiselle palkinnolle ja sen emälinja on jättänyt jälkeensä monia tunnettuja oreja. Hienon kilpauran jälkeen ori eläköityi ja siirtyi jalostukseen, jossa se on jatkanut menestyksekästä menoa. Se on yksi käytetyimmistä oreista Saksassa ja löytyy sen jälkeläisiä muualtakin Euroopasta.

ee. Nightshifterin emälinjasta polveutuu useita Euroopan kilpakentillä menestyneitä esteratsuja. Ruunikko tamma on itsekin kiertänyt jonkun verran radoilla ja menestynytkin, mutta pienet vaivat ajoivat tämän jalostuspuolelle hieman aikaisemmin, mitä toivottiin. Nightshifter on itsekin jättänyt muutamia todella hienoja jälkeläisiä, jos unohdetaan Skidin emä Roadkill, joka ei nyt ole malliesimerkki hienosta kasvatuksesta. Nightshifter on todella ihana ja kiltti tapaus, jonka johdosta se onkin tallin hoitajien suosikki.

Kilpailutulokset

Esteratsastus vt. 9 / 8
Ominaisuuspisteet (ERJ) 4807.9 Kuuliaisuus ja luonne 2621.1
Hyppykapasiteetti 1093.4 Rohkeus 1093.4

Päiväkirja ja valmennukset

15.01.2021 - Lunta tulvillaan (kirjoittajana omistaja)

Talvi oli Skidin ratsastuksen kannalta haastavaa aikaa, sillä ratsastukset tapahtuivat maneesissa ja siellä sille ei ollut niin paljoa tilaa, kuin kentällä. Ei meidän maneesi pieni ollut missään nimessä, mutta siellä oli kuitenkin neljä seinää vastassa ja se tuntui ahtaammalta. Kentät taas olivat suuria, ei niin umpinaisia seiniä ja tilaa aitojen toisellakin puolella. Hallikisatkin ovat haastavia Skidille, sillä tiet olivat lyhyempiä ja se ei isona hevosena aina mahtunut kaikkiin väleihin.

Viime päivinä täällä oli tullut yllättävän paljon lunta, joten hevoset olivat kaikki ihan kahjoja. Tosin osa ei voinut sietää lunta, joten ne nyrpistelivät turpiaan ja eivät olisi halunneet ulos. Hemmoteltuja hevosia ilmeisesti. Skidi oli ihan innoissaan lumesta, koska sehän on kuin pikkupoika. Jos siltä olisi kysytty, se olisi halunnut mennä kentälle riehumaan lumeen. Mutta sen sijaan suunnattiin maneesiin treenaamaan. Tai ainakin yrittämään, koska mitään takeita onnistumisesta ei olisi. Sitä ei koskaan ollut tämän hevosen kanssa, joten lähdettiin vähän aina matalilla odotuksilla liikenteeseen.

Alkuun sai taas tehdä urakalla hommia, että Skidin sai keskittymään työntekoon. Se ei taaskaan tullut helpolla, joten aikaa alun säätöihin sai käyttää ihan reilusti. Eikä siitä silti meinannut tulla mitään, sillä tuntui, että alla oli nuori kasvuvaiheessa oleva hevonen. Ei 140 sentin luokkia hyppäävä aikuinen hevonen. Skidin jalat olivat taas aivan solmussa. Viimeisetkin toivon rippeet onnistuneesta työskentelystä valuivat maneesin pohjalle, kun lumet tulivat rymisten maneesin katolta alas. Skidillä meni pasmat lopullisesti sekasin ja sai säikähdyshepulin, josta toipumiseen me käytettiinkin sitten loppu työskentelyaika. Eihän siinä kunnon työskentelyä halunnutkaan tehdä. Joten se ratsastuskerta oli melkoinen floppi, mutta ainakin sai hevonen liikuntaa säntäillessään holtittomasti pitkin maneesia. Ja itse roikuin vain mukana.

07.07.2020 - Uittoreissu (kirjoittajana omistaja)

Kesä oli osoittautunut tähän asti melko lämpimäksi, joten helteet eivät tulleet yllätyksenä. Se vain aiheutti ruuhkaa ilmastoidussa, viileässä maneesissa. Vaikka kentät ei pölissyt hyvien kastelujärjestelmien ansiosta, ketään ei huvittanut vääntää kentällä mitään. Maastossakin käytiin paljon, koska kellään ei ollut energiaa ja intoa treenata kunnolla. Helle tuntui sulattavan kaiken ja kaikki. Koska meillä oli uittomahdollisuus, nyt sitä käytettiin paljon hyödyksi. Joten se oli tämän päivän suunnitelma myös Skidin kanssa.

Hölmö ori oli innoissaan lähdössä metsän viileyteen, sillekkin otti helle koville. Skidin selkä oli kivan leveä moneen muuhun tallin hevoseen verrattuna, joten ilman satulaa meno oli jopa mukavaa. Heiluttelin paljaita jalkojani ilmassa, hikinen hevonen ei tuntunut mukavalta jalkoja vasten. Skidi eteni tasaisesti kohti uittopaikkaa, vaikka oltiinkin matkassa keskenämme. Orin askellajitkin ovat sen verran tasaiset ja ori luotettava maastossa, että uskalsin mennä muutakin kuin käyntiä. Ravi ja laukka sujuivat vallan mainiosti, vaikkei niitäkään lämmön takia voinut hirveän pitkiä pätkiä tehdä.

Kun me päästiin uittopaikalle, Skidi tuijotti vettä ensin järkyttyneenä. Vaikka se onkin ihan jopa uinut, mutta tämä fakta pääsi orilta unohtumaan. Pienen suostuttelun jälkeen uskallettiin jo kastaa kaviot veteen. Sitten alkoi leikkiminen. Ori kuopi vettä innoissaan ja sitä roiskuikin ihan huolella ympäriinsä. Yhtäkkiä Skidi hyökkäsi syvemmälle, jolloin meinasi itselläni tasapaino pettää. Onneksi ei kuitenkaan, vaan sain tarrattua harjasta kiinni, ennen kuin meinasin luisua selästä alas. Koska Skidillä kokoa löytyi, joutui se aika pitkälle menemään, jotta pääsi ihan kunnolla uimaan. Hetken päästä kuitenkin ori jo ihan ui. Vaikka alkuun oltiinkin kovin järkyttyneitä, nyt Skidi muisti, millainen vesipeto se oikeasti olikaan. Ja vaikka vesi olikin melko lämmintä, se viilensi silti omalla tavallaan.