virtuaalihevonen | a sim-game horse
Ulkoasu © M Layouts
Kuvat © VRL-12751, VRL-08682,
VRL-14527, VRL-13777, VRL-13413
Syntymäaika 10.10.2016 - 6-vuotias (v. 2018)
Rotu, sukupuoli Sim-game sporthorse (92%), tamma
Säkäkorkeus, väri 167 cm, sabinovoikko, herasilmä
Rekisterinumerot VH16-253-0003 / PKK2308
Kasvattajat Inna Paakkanen (VRL-05322) & Julia Luoti (VRL-11303)
Omistaja Julia Luoti (VRL-11303)
Koulutustaso ko. VaB re. 140 cm me. CIC3
Kotitalli Auburn Estate
Meriitit KTK-II, Fn, PP-MVA, PKK-V (2017) KEV-I (2018)


RHLA 9. arvostelutilaisuudessa palkittu First Champion -palkinnolla (66,667%)
ASES arvostelussa palkittu Preferent -palkinnolla (52%)
Kenttävarsojen laatuarvostelussa palkittu KEV-I -palkinnolla (9 + 9 + 3 + 3 + 3 + 9 = 36p)



"Rakastin Kirppua niin mielettömästi. Se oli yksi parhaimmista hevosista, johon olin koskaan elämäni aikana törmännyt. Se oli tempaissut minut mukaan säpäköiden puoliveristen maailmaan kiukkuisten ponien rinnalla, mitkä kaikesta huolimatta pitivät ykköspaikkaa sydämessäni. Se oli ensimmäinen hevonen, jonka olimme onnistuneet Innan kanssa koulimaan yllättävän menestyksekkääksi estehevoseksi. Sellaisen hevosen luokittelin elämäni hevoseksi.
Mutta sitten tuli Valerie. Tuo emäänsä vaaleampi ja kirjavampi. Tempperamenttisempi, omapäisempi. Se oli putkahtanut maailmaan vasta hetki sitten, mutta siitä lähtien se oli ollut minun hevoseni. Innan sanojen mukaan, olimme yhtä itsepäisiä ja ärsyttäviä, että meissä oli paljon samaa. Nytkin, Innan ratsastaessa Kirppua, pieni varsanrääpäle seurasi minua kuin koira talutushihnassa.
Siitä tulisi minun ihan ikioma elämäni hevonen."

Kultakolikon värinen Valerie on elämänsä alusta asti ollut uskollinen vain yhdelle ihmiselle. Kenellä tahansa on lupa yrittää voittaa tammaa puolelleen, mutta loppujen lopuksi kuolaimet kuin lääkkeetkin saa puoliverisen suuhun ainoastaan omistaja. Syntymästään lähtien Valerien oma tahto on ollut suuri, eikä se ole malttanut jäädä katselemaan maailmaa emänsä helmoista. Nuorikko on mennyt ensin ja Kirppu-emä perässä, läpi tarhan aitojen sekä pimeiden maastopolkujen. Valerien kanssa ei tule toista samanlaista, tylsää päivää, sillä tyhmänuteliaaksikin usein leimattu voikko on kiinnostunut kaikesta uudesta ja ihmeellisestä.

Valerie on helppoa sijoittaa laumaan kun laumaan. Se osaa olla halutessaan seurallinen, mutta viihtyy paremmin omissa oloissaan. Sabinonkirjava tykkää enemmänkin tehdä kiusaa, kuten purra portinpieltä tai hätistellä tarhakaverinsa pois heinäkasoilta. Tamma ei pahemmin roiku lajitovereidensa perässä, vaikka näköetäisyys toisiin hevosiin on sille tärkeää. Ypöyksin jäädessään tallipiha suorastaan raikaa sydäntäsärkevistä hirnahduksista.

Käytävälle sidottuna Valerie nauttii saamastaan huomiosta eikä hötkyile turhia. Keväisen karvanlähdön aikaan kumisualla pyörittely on parasta, mitä puoliveritamma tietää. Harjaushetki saa välillä sen alahuulenkin lörpöttämään nautinnosta, eikä hiljaiselle hörinälle voi olla hymyilemättä. Kaviot läsipää osaa nostaa oma-alotteisesti, mutta mikäli puhdistus kestää useamman tovin, malttamattoman Valerien kohti nojautuvaa painoa joutuu kannattelemaan itse.
Suitsien kanssa pelleilyn kirjokavio on oppinut suoraan emältään, joten pään nosteluun ja holtittomaan heittelyyn kannattaa varautua, mikäli kielii saada niskahihnan Valerien korvien taa. Muu varustus onkin ongelmatonta, jos mukaan ei lasketa kylmien kuolainten jyrkkää vastustamista.

Ratsain Valerie on herkkä, innokas ja iso liikkeissään. Askellajit eivät ole niin helposti koottavissa, vaan puoliverinen tarvitsee taipuakseen hyvän ja monipuolisen verryttelyn. Se kulkee parhaiten pitkässä, rennossa muodossa, johon se hakeutuu yleensä oikean verryttelyn tuloksena viimeistään laukkaa työstettäessä. Onneksi yhteistyöhaluisuus on yksi tamman parhaimpia ominaisuuksia ja se näyttääkin mielellään itsestään parhaita puolia, jos ratsastaja osaa siltä vain pyytää. Avut täytyvät olla Valerien kanssa selkeät, eikä pelkällä ohjalla ratsastaminen tuota sen kanssa tulosta. Sabinokirjava ratsuhevonen oivaltaa nopeasti uutta ja näyttäytyy itsevarmana kilpakentillä taitavan kuskin kanssa.

Koulukiemuroille taipuminen vaatii aikansa, sillä Valerie tuppaa tylsistymään helposti ja jää pohkeen taakse, ellei ratsastaja ole selässä kokoajan hereillä. Emänsä tavoin, estehevosen roolissa sporttinen tamma nähdään parhaimmillaan. Vaikka sabinovoikko vaikuttaa radalla raisulta korskuessaan intoa kuola poskella, tosiasiassa Valerie omaa varovaisen hyppytyylin eikä turhaan kolistele puomeja. Ratsastajalta vaaditaan satulassa erityisesti malttia. Kookkaat askeleet aiheuttavat päänvaivaa esteradalla, jossa ison laukan mahduttaminen esteväleihin tuntuu välillä täydeltä mahdottomuudelta. Suustaan herkkä neiti tunnistaa heti epävarman ratsastajan ja vie varmasti ohjan varassa roikkuvan kuskin omille teilleen, sekaisin menneiden askeleidensa seurauksena. Kun kyydissä muistaa vetää henkeä sekä käsijarrua, selviää Valerien kanssa vallan mainiosti.

Erikoisesteet tai maastoesteet, korkeudesta huolimatta ne mennään pelottomasti ylitse. Räiskyvä vesi saa tamman vain kiihdyttämään kenttäradalla, missä ratsastajalla on kahta kauheammin pidäteltävää. Yleisesti ratsastuskenttien ja maneesin ulkopuolella kullankellertävä puoliveriratsu on perusvarma, eikä pelkää pienintä puskanrapinaa, mutta isommassa porukassa höynähtää helposti tekemään tyhmyyksiä muiden mukana. Pitkää suoraa tai pellonviertä laukatessa saattaa täysverisukuinen Valerie karata nopeastikin hallinnasta, jos sille antaa pidätteissään periksi.

isä FF Valour
ISH-o, khkko sb, 162cm
VH16-209-0024
ii. Fn Hey Valentin
ID-o, hrkko, 166cm
ERJ-I, KERJ-II
VH16-069-0004
iii. Hello There Bud
ID-o, rnhkkokm, 165cm
iie. Valentine Gift
ID-t, m, 161cm
ie. VIP MVA Fn PP-MVA PKK-V Paylor
xx-t, rnvkko sb, 161cm
YLA1, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-II, KTK-II, XLA-I, EV-I, KV-III
VH14-006-0252
iei. Peek-a-boo!
xx-o, vkko, 163cm
iee. Taylor
xx-t, vkko, 162cm
emä VIP MVA Fn PP-MVA Caelicola Lumos
sgsh-t (84%), rnvkko sb, 168cm
KTK-I
VH15-253-0010
ei. Fn PP-MVA Exitus Spiritus
sgsh-o (68%), rn sb, 168cm
YLA2, KTK-III
VH14-253-0009
eii. Finis Heros
sgsh-o (36%), m sb, 169cm
eie. Gottlieb
trak-t, trn, 167cm
ee. Fn Filia Regis GER
old-t, rnkm, 168cm
VVH14-013-0093
eei. King II
old-o, rtkm, 169cm
eee. Ophelia
old-t, trn, 159cm

Sisarukset

20.02.2017 syntynyt ori Charothril, isä ML Hustler, toimii harrastepainotteisena tarinahevosena VRL-10601 omistuksessa.
13.02.2018 syntynyt ori Cruciferous, isä Hawkeye, toimii kilpahevosena VRL-05322 omistuksessa.

Sukuselvitys

Klikkaa nimeä nähdäksesi kuvan hevosesta!

isä Valour kasvattaja VRL-03745 (49 ERJ-sijaa, 42 KRJ-sijaa, 37 KERJ-sijaa)
oli maineikasta kenttäuraa suorittava puoliveriorii, jolta ei luonnetta puuttunut. Hallakon luonteeseen kuului taipumus olla lauhkea ja hieman hölmö, jolloin se oli kisapaikallakin rennosti, kuin kotonaan. Valle kilpaili menestyksekkään kenttäuran CIC3-luokissa, vaikka omistajatkin vaihtuivat matkan varrella. Tälle oriille on siunaantui vain yksi jälkeläinen, vaikka Vallelta löytyi periytettävää useammallekin kenttäradan tähdelle. Upea hallakkovärinen orii jouduttiin lopettamaan kenttäesteradalla sattuneen onnettomuuden vuoksi.

isänisä Hey Valentin (45 ERJ-sijaa, 41 KRJ-sijaa, 40 KERJ-sijaa, 3 MEJ-sijaa)
oli pitkän kilpauran tehnyt ryhdikäs irlantilainen orii. Helppoluontoisena tunnettu työhevonen loi uransa kenttäratsastuksen helpolla tasolla, jonka ohella kouluratsastus ja rataesteet tulivat toissijaisina. Vallu jatkoi sukuaan seitsemän jälkeläisen verran, joille rehti luonne, ryhdikkyys ja kestävyys ovat periytyneet, jonka lisäksi ne ovat värinsäkin puolesta kerrassaan upeita. Hiirakko orii menehtyi vanhuuden aiheuttamiin vaivoihin.

isänemä Paylor (56 ERJ-sijaa, 58 KRJ-sijaa, 47 KERJ-sijaa)
on täysveritammaksi monen lajin osaaja ja palkittu hevonen. Osaavissa käsissä Pallo on tuotu heB-tasolta vaativaan, ja sen kanssa on kilpailtu kenttää sekä rataesteitä 130cm tasolla. Kahdeksalle jälkeläiselleen ruunivoikko on periyttänyt kirjavuuttaan, säpäkyydestä puhumattakaan. Tammassa on hieman prinsessan vikaa, mutta muuten se on mitä mainioin hevonen lajissa kuin toisessakin.

emä Caelicola Lumos kasvattaja VRL-01436 (43 ERJ-sijaa)
on aktiivinen harrastehevonen, joka on kilpaillut rataesteillä koko pienen ikänsä. Kirpun potentiaali on riittänyt kiertämään jopa 160cm estekenttiä, vaikka tamma on ollut hankala tapaus kouluttaa. Sitkeys on kuitenkin palkittu, jonka voi nähdä tamman ruusukkeiden määrästä. Ruunivoikko on niittänyt kilpakentillä kunniaa voitontahtoisella luonteellaan, jonka on periyttänyt vahvasti kolmelle, peräkkäisinä vuosina syntyneille jälkeläisilleen. Tammalla aiotaan vielä ensi vuonna kerätä muutamia ruusukkeita lisää palkintokaappiin.

emänisä Exitus Spiritus (42 ERJ-sijaa, 44 KERJ-sijaa)
on tyypillinen yhden ihmisen hevonen ja koviakin kokenut oriparka. Sisimmässään kuitenkin vahvatahtoinen hevonen, jonka luottamus on tuonut vähitellen esiin. Siriuksen kanssa on edetty pohjalta hitaasti kohti huippua, ja päästy kilpailemaan kenttäratsastusta CIC1 -tasolla tavoitteellisesti. Ruunikon luonne ja sabinokirjavuus on periytynyt vahvasti seuraaville sukupolville, eli kolmelle jälkeläiselle.

emänemä Filia Regis GER (15 ERJ-sijaa)
on kiertänyt koteja kisaratsusta tuntihevoseksi, mutta herkän luonteensa vuoksi päätynyt yhden ihmisen hevoseksi. Fina on kilpaillut 150cm tasolla rataesteitä, ja vaatiikin osaavan ratsastajan selkäänsä. Jalostushevosena tamma on kuitenkin mitä mainioin vahvan hyppytyylinsä ansiosta. Fina kantanut kolme kaunista varsaa, joista kaikki ovat perineet vain emänsä hyviä luonteenpiirteitä.

ERJ (40 sijoitusta), KRJ (40 sijoitusta)
05.12.2016 - ERJ - 140cm - Romilly - 03/44
08.12.2016 - ERJ - 140cm - Romilly - 04/44
10.12.2016 - ERJ - 140cm - Romilly - 04/44
15.12.2016 - ERJ - 140cm - Starberry - 06/41
18.12.2016 - ERJ - 140cm - Romilly - 06/55
20.12.2016 - ERJ - 140cm - Romilly - 06/50
20.12.2016 - ERJ - 140cm - Taival - 02/10
21.12.2016 - ERJ - 140cm - Taival - 03/10
22.12.2016 - ERJ - 140cm - Romilly - 01/50
25.12.2016 - ERJ - 140cm - Micram - 02/10
26.12.2016 - ERJ - 140cm - Romilly - 05/50
26.12.2016 - ERJ - 140cm - Micram - 02/10
27.12.2016 - ERJ - 140cm - Starberry - 02/07
27.12.2016 - ERJ - 140cm - Romilly - 02/51
28.12.2016 - ERJ - 140cm - Yemene - 02/13
28.12.2016 - ERJ - 140cm - Starberry - 01/07
29.12.2016 - ERJ - 140cm - Starberry - 01/07
29.12.2016 - ERJ - 140cm - Romilly - 04/20
29.12.2016 - ERJ - 140cm - Yemene - 02/13
30.12.2016 - ERJ - 140cm - Starberry - 01/07
31.12.2016 - ERJ - 140cm - Micram - 01/10
31.12.2016 - ERJ - 140cm - Starberry - 01/07
01.01.2017 - ERJ - 140cm - Yemene - 03/13
02.01.2017 - ERJ - 140cm - Yemene - 02/13
02.01.2017 - ERJ - 140cm - Yemene - 03/13
03.01.2017 - ERJ - 140cm - Yemene - 01/13
03.01.2017 - ERJ - 140cm - Yemene - 02/13
04.01.2017 - ERJ - 140cm - Yemene - 02/13
05.01.2017 - ERJ - 140cm - Romilly - 02/25
06.01.2017 - ERJ - 140cm - Yemene - 03/13
14.01.2017 - ERJ - 140cm - Romilly - 03/21
15.01.2017 - ERJ - 140cm - Romilly - 01/21
15.01.2017 - ERJ - 140cm - Romilly - 04/21
16.01.2017 - ERJ - 140cm - Romilly - 03/21
20.01.2017 - ERJ - 140cm - Romilly - 02/21
22.01.2017 - ERJ - 140cm - Romilly - 01/21
24.01.2017 - ERJ - 140cm - Romilly - 01/38
28.03.2017 - ERJ - 140cm - Fabella - 03/22
24.03.2017 - ERJ - 140cm - Viisikko - 03/19
29.03.2017 - ERJ - 140cm - Viisikko - 02/19
07.03.2017 - KRJ - VaB - Teilikorpi - 01/37
08.03.2017 - KRJ - VaB - Teilikorpi - 06/37
08.03.2017 - KRJ - VaB - Teilikorpi - 03/37
23.03.2017 - KRJ - VaB - Hukkapuro - 01/30
25.03.2017 - KRJ - VaB - Hukkapuro - 05/30
25.03.2017 - KRJ - VaB - Hukkapuro - 02/30
25.03.2017 - KRJ - VaB - Hukkapuro - 03/30
26.03.2017 - KRJ - VaB - Hukkapuro - 04/30
27.03.2017 - KRJ - VaB - Hukkapuro - 03/30
28.03.2017 - KRJ - VaB - Hukkapuro - 04/30
30.03.2017 - KRJ - VaB - Hukkapuro - 02/30
21.03.2017 - KRJ - VaB - Ruuvalli - 03/30
01.04.2017 - KRJ - VaB - Ricota - 02/16
11.12.2017 - KRJ - VaB - Gestüt Helmwald - 01/30
13.12.2017 - KRJ - VaB - Gestüt Helmwald - 02/30
14.12.2017 - KRJ - VaB - Gestüt Helmwald - 05/30
15.12.2017 - KRJ - VaB - Gestüt Helmwald - 03/30
17.12.2017 - KRJ - VaB - Gestüt Helmwald - 02/30
18.12.2017 - KRJ - VaB - Gestüt Helmwald - 02/30
KERJ (40 sijoitusta), PKK (Fn, PP-MVA, PKK-V)
03.03.2017 - KERJ - CIC3 - Zurück - 02/12
07.03.2017 - KERJ - CIC3 - Zurück - 02/12
09.03.2017 - KERJ - CIC3 - Zurück - 01/12
18.03.2017 - KERJ - CIC3 - Le Lavoie - 01/08
21.03.2017 - KERJ - CIC3 - Brotherhood - 02/34
21.03.2017 - KERJ - CIC3 - Le Lavoie - 02/08
22.03.2017 - KERJ - CIC3 - Brotherhood - 02/34
23.03.2017 - KERJ - CIC3 - Le Lavoie - 01/08
29.03.2017 - KERJ - CIC3 - Priton - 01/32
31.03.2017 - KERJ - CIC3 - Priton - 05/32
06.04.2017 - KERJ - CIC3 - Priton - 02/32
12.04.2017 - KERJ - CIC3 - Valeron Stud - 01/30
13.04.2017 - KERJ - CIC3 - Priton - 05/32
14.04.2017 - KERJ - CIC3 - Valeron Stud - 01/30
19.04.2017 - KERJ - CIC3 - Priton - 04/32
20.04.2017 - KERJ - CIC3 - Valeron Stud - 04/30
24.04.2017 - KERJ - CIC3 - Priton - 03/32
09.05.2017 - KERJ - CIC3 - Zemniak Stud - 04/27
12.05.2017 - KERJ - CIC3 - Zemniak Stud - 04/27
13.05.2017 - KERJ - CIC3 - Devilsfair - 03/28
17.05.2017 - KERJ - CIC3 - Järnby - 02/05
18.05.2017 - KERJ - CIC3 - Järnby - 01/05
25.05.2017 - KERJ - CIC3 - Devilsfair - 05/28
26.05.2017 - KERJ - CIC3 - Stratocaster - 02/20
01.06.2017 - KERJ - CIC3 - Tuiskula - 03/30
02.06.2017 - KERJ - CIC3 - Delicate - 04/30
05.06.2017 - KERJ - CIC3 - Satulinna - 03/30
06.06.2017 - KERJ - CIC3 - Delicate - 01/30
07.06.2017 - KERJ - CIC3 - Kettula - 01/30
07.06.2017 - KERJ - CIC3 - Tuiskula - 01/30
07.06.2017 - KERJ - CIC3 - Satulinna - 03/30
09.06.2017 - KERJ - CIC3 - Satulinna - 03/30
10.06.2017 - KERJ - CIC3 - Satulinna - 03/30
11.06.2017 - KERJ - CIC3 - Tuiskula - 05/30
11.06.2017 - KERJ - CIC3 - Kettula - 01/30
12.06.2017 - KERJ - CIC3 - Tuiskula - 04/30
14.06.2017 - KERJ - CIC3 - Tuiskula - 01/30
14.06.2017 - KERJ - CIC3 - Satulinna - 03/30
24.06.2017 - KERJ - CIC3 - Kettula - 05/30
25.06.2017 - KERJ - CIC3 - Satulinna - 04/30
22.07.2017 - PKK - EO-SERT tuom. Anne
23.07.2017 - PKK - EO-SERT tuom. Viiru
28.07.2017 - PKK - EO-SERT tuom. nica
15.08.2017 - PKK - LKV EO-SERT tuom. Anne (BIS3)
24.08.2017 - PKK - EO-SERT tuom. Kaneli

09.07.2017 - PKK - KP tuom. Laa 1
22.07.2017 - PKK - LKV KP tuom. Anne
23.07.2017 - PKK - LKV KP tuom. Kaneli 2
28.07.2017 - PKK - KP tuom. Anne 3

09.07.2017 - PKK - EM (Kokonaisuus) tuom. Laa
31.08.2017 - PKK - LKV EM (Hevosen väri) tuom. Loci 4
17.10.2017 - PKK - LKV EM (Yksityiskohdat) tuom. Anne
31.12.2017 - PKK - LKV EM (Tekniikka) tuom. aksu

1 "Onnistunut kuvakokonaisuus, jossa hieno väritys. Hyvin piirretty hevosen asento."
2 "Tarkasti toteutettu kuva, jossa yksityiskohtia paljon. Hevosen väri hyvin toteutettu."
3 "Kaunis, yksityiskohtainen estepiirros. Kilpailun ja yrittämisen meininkiä!"
4 "Kauniisti toteutettu ja hienossa kunnossa esitetty hevonen."

Kantakirjattu 30.10.2017, PKK:n 74. Kantakirjaustilaisuus:
KTK-II, pisteillä 67.3% (16+18+16,5)

Tuomareiden (Anne, Tiia, Viiru) kommentit:
- Leimat erinomaiset. Tasapainoinen runko. Löysä lanne, selkeä säkä.
Voimattomat jalat, epäsäännölliset vuohiskulmat. Pystyhkö lapa.
Kaunis pää, hieman voimaton niska. Kaunis väri ja rento toteutus.

26.11.2016 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut VRL-11303
Viva lähestyi meitä kaikkia tallilaisia huonoilla uutisilla ja antoi koko sakille vuoden loppuun vaihtaa tallia, jotta ratsastuskoulu tyhjenisi naisen tarpeisiin sopivaksi.
"No, eikai se auta kun alkaa ettimään uutta tallia", huokaisin Innalle taukohuoneesta paettuamme. Inna nyökytteli vaisusti päätään, mutta piti minua hetken jännitykessä.
"Itseasiassa mä olin ajatellut muutenkin, että Kirppu vois siirtyä Aittohaaraan. Siellä ois nyt tyhjää hevoskannan uudistuksen jälkeen", nainen sanoi ja silmäni kirkaistuvat hetkessä. Kirppu tökkäsi minua avonaisesta karsinan ovesta, jotta pienokainen pääsi näyttäytymään.
"Aika hyvä idea. Sittenhän me voitas samalla vierottaa nää?" Sanoin brunetille, rapsuttaessani varsanpörheää Valerien etuharjaa. Tamma ei millään olisi tykännyt siitä vaan yritti hampaillaan tarrata hihastani kiinni. Inna nyökytteli ja sanoi alkavansa pakkaamaan samantien.

Illan suussa olin hakenut jo trailerin Aittohaarasta ja Inna napotti valmiina varsa ja sen emä riimuissa sekä kuljetussuojissa. Valerie nosteli kinttujaan minkä kerkesi, mutta osasi onneksi olla repimättä suojia irti. Laskin lastaussillan ja valmistelin jo ottavani Valerien kiinni, mutta meidän ihmetykseksemme se juoksi traileriin edeltä ja sai Kirpun kävelemään perässään.
"Näitkö säkin ton?" Inna kysyi naurahtaen ja minä vain nyökyttelin hysteerisenä. Ei taida meidän kisareissut kaatua lastauspelkoon.. Tammat asettuivat nätisti vierätysten, Kirppu mutustamaan heiniään ja Valerie emänsä lapaa.
"Kaikki kyydissä!" Inna sanoi ja nosti lastaussillan, jotta pääsimme lähtemään määränpäähämme vielä tämän päivän puolella.
"Minä ajan, ettet telo mun hienoa kilparatsunalkua", sanoin, kun rynnisitimme molemmat kuskin puolelle. Silmiä pyöritellen Inna antoi minulle kuitenkin periksi, joten kapusin hänen Audinsa rattiin.

Tallipihaa valaisivat muutamat katuvalot mutta muuten Aittohaaran piha oli pilkkopimeä, suurista lumikinoksista huolimatta. Valerie nojasi emänsä kylkeen unisena, meidän raottaessa trailerin takaluukkua lastaussillaksi.
"Hys! Oo hiljempaa, ne nukkuu", sanoin Innalle, joka jo kompuroi jalkoihinsa lastaussillalla. Hetken brunette korjasi päästään tipahtanutta pipoa ja katsoi minuun halveksuvasti.
"Julia, ei hevoset nuku niin sikeesti", hän totesi ja kurtistin kulmia. Ehkä, ehkä ei.
Inna otti huolekseen emän ja minä sen varsan. Irroitin pikkuriiviön etupuomista, jolloin lähti se itsekseen pakkittamaan ulos autosta..
"Sooo, ei oo kiire mihinkään", sanoin rauhallisesti, sillä Kirpulla meinasi tulla yhtä kova hätä varsansa perään. Onneksi ne laskeutuivat nätisti jalkojaan varoen, joten pieni kivi vierähti vihdoin sydämeltäni. Riisuin molemmat kuljetusvarusteista ja päästin Valerien irti riimusta emänsä perään, mutta nykyään näytti enemmän siltä kuin Kirppu juoksisi varsansa perässä.
Tallissa Kirpulle ja Valerielle olikin valmiit karsinat, joten ohjasimme yhdessä tuumin Valerien nurkkakarsinaan, otin siltä riimun pois ja taputin varsaa kaulalle.
"Oot jo iso tyttö, kyllä sä pärjäät", sanoin kirjavalle tammalle, joka jäi hämilleen tuijottamaan kaltereiden välistä, kun suljin oven sen perässä. Se päästi muutamia hörähdyksiä ja kimakoita hirnahduksia, mutta yritimme vain sulkea korvamme niiltä. Kirppu hirnui vähän väliä takaisin omasta karsinastaan, mutta se oli yllättävän rauhallinen. Ehkä se olikin helpottunut päästessään hetkeksi eroon tuosta rääpäleestä.
"Kyllä se siitä", Inna totesi minulle, kun säälin rääkyvää varsaani. Tiesin kyllä, että mitä pikemmin vieroitus tehtäisiin, sitä helpompi se oli.

24.12.2016 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut VRL-11303
Vihdoin ja viimein Kirpun teiniajan varusteet saivat käyttöä, nimittäin aioin tänään totuttaa Valerien niihin. Tamma tapansa mukaan oli avoin kaikelle uudelle, joten odotukseni olivat korkealla. Mikäpä olisi parempi joululahja kun nähdä oma silmäterä fiksuna ja aikuistuvana nuorikkona?
"Noniin neiti, työt kutsuu", totesin ja maiskuttelin minua pakoon juoksevalle tammalle. Se selvästi uhmasi minua pystyyn hypellessään, mutta pysyin tyynenrauhallisena - tai ainakin yritin. Kun kaviot tulivat entistä lähemmäksi kasvojani, huidoin riimunvarrella itselleni tilaa.
"Oot ihan hullu", sanoin, kävellessäni tarhan portin suuntaan. Viisaana tyttönä Valerie seurasi perässä, joten käännyin salamannopeasti ja nappasin sen riimuun kiinni. Voikko kerkesi luoda vain hölmistyneen katseen minuun, tyytyen loppujen lopuksi seuraamaan löysässä riimussa.

Käytävän kettingit kilisivät voikon heitellessä vallattomasti sievää ja siroa päätään.
"Lopeta", käskin nuorikkoa päättäväisesti ja jatkoin sen harjausta kauttaaltaan. Tamman karvapeite oli pysynnyt kiiltävän kullanruskeana loimen alla, joten en kuluttanut aikaani enempää karvapeitteen puunaamiseen.
"Nosta", sanoin Valerielle valuttaessani kättä säärtä pitkin kohti vuohista. Neiti nosti kavionsa putsattavaksi kuuliaisesti ja kannatteli jokaista jalkaa itse puhdistuksen aikana.
"Osaathan sä olla jo kunnolla", totesin taputtaen sabinokuvioista kaulaa. Välillä Valerie välätteli kypsää luonnettaan minulle, mutta oli aina yleisön edessä kuin mikäkin pahamainen kaakki.

Toin varustehuoneesta hieman kulahtaneet varusteet tamman näytille. Ensin se ihmetteli kapistuksia, joita pyörittelin sen nuuhkittavana, mutta suhtautui yllättävän kypsästi. Suitset olivat voikolla joskus olleet ennenkin päässä, joten se laski päätään nätisti minun ulottuvilleni, kun nostin suitset sen niskan taakse. Kuolaimet asettuivat heti sen suuhun hyvin, eikä nuorikko turhaan rautaa pureskellut.
"Hieno tyttö", kehuin silityksin Valerieta kaulalle, samalla kun kiinnitin remmit paikoilleen. Se näytti jo ihan ratsuhevoselta, joten pienen sulattelutauon jälkeen aloin työstämään satulaa sen selkään. Ensin vain nojasin sitä tamman kylkeen, josta se ei näyttänyt olevan moksiskaan. En missään vaiheessa unohtanut olla kehumatta Valerieta äänellä, ja kun satula vihdoin löysi tiensä selkään, ei puoliverinen aluksi edes huomannut sitä.
"Tosi hienosti", jatkoin kaulan silitystä ja kehumista, kunnes Valerien korvat alkoivat kääntyillä sen päässä. Se vaati hetken miettimisaikaa, ennenkuin uskalsin kiristää vyötä niin, että satula pysyisi liikkeessä tamman selässä.

Irroitin ketjut ja riimun vielä lihasköyhän nuoren kaulalta, ja kiinnitin liinan suitsiin pientä kävelytystä varten.
"Tule vaan", rohkaisin paikalleen jämähtänyttä nappisilmää, joka ei uskaltanut liikahtaa senttiä pidemmälle paikaltaan. Olin kuitenkin päättäväinen ja lähtin kävelemään edellä, jolloin sain Valerien liikahtamaan perääni.
"Hyvä!" Kehuin äänellä hieman epäröivää hevostani, joka oli ollut yllättävän helppo tapaus totuttaa varusteisiin. Ehkä siihen oli osasyynä sen mahdottoman utelias luonne.
Kenttä oli kaikkien onneksi tyhjä jouluaaton kunniaksi, joten uskalsin päästää suurehkon nuorikon löysemmälle liinalle liikkumaan. Muutaman kerran tamma vilkuili selkäänsä uteliaana ja nakkeli päätään, mutta uskaltautui nopeasti liikkumaan varusteet yllään. Maiskuttelin Valerieta myös raviin ja laukkaankin asti, jossa sen nuoren piirteet pääsivät vielä oikeuksiinsa- pukkihyppyjen muodossa.

16.01.2017 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut VRL-11303
Valerie pärskähteli intopinkeänä ja oli kirpsakasta pakkasesta johtuen hyvin hankala saada rauhalliseksi. Ilmahypyt ja laukkapyrähdykset pölisyttivät vain maneesin hiekkaa.
"Noniin, otetaas aikalisä", sanoin Valerielle, joka ravaten veti minua kauemmaksi keskiympyrältä. Tamman uhmaikä alkoi puhjeta kukkaan oikein kunnolla, eikä sen tempperamenttisyydeltä välttynyt tällähetkellä kukaan. Milloin tallityöntekijät soittelevat, tulenko hakemaan kirjavan tammani pois harhailemasta tallipihalta, kun se ei anna karattuaan enää itseään kiinni. Äskettäin olin saanut jopa sellaisen soiton, että Valerie oli ollut aamutallintekijää vastassa ulko-ovella. Sen jälkeen tamma on juossut päivittäin liinassa ja touhunnut kaikenlaista, mikä saa uteliaan ja fiksun nuorikon aivotoiminnan käymään.
"Joko täällä ollaan valmiita nousemaan selkään?" Inna kysyi pamahtaessaan paikalle maneesin ovesta, paksut toppahaalarit yllään. Valerie katsoi kieroon naista, joka otti liinan kädestäni ja hypähti leikkisästi kahdelle jalalleen. Nielaisin kuuluvasti ja kiristin turvaliiviä, kauhun katse silmissäni.
"Ja tuonko selkään sä aijot nousta? Oot sä hullu", brunette nauroi hermostuneesti mutta minä en sanonut sanaakaan. Niin se oli aikanaan Kirppukin taltutettu yhtä villistä nuorikosta eikä nykyistä unelmaratsua olisi voinut uskoa enää samaksi hurjapääksi.

Sabinovoikko tutkaili kiinnostuneena minua, kun nousin jalustimelle varaamaan painoani. Korviaan pyöritellen tamma otti varovaisia askelia taakse, jolloin pudottauduin maan tasalle. Tein niin kauan samaa, että Valerien katse vihdoin ja viimein kohtasi minun. Uskalsin kurottautua korkeammalle ja jopa selkään asti, kunnes tamma käänsi päänsä suoraksi, laskien sen Innaa vasten.
"Nyt on aika", Inna sanoi hiljaa, syöttäessään Valerielle herkkuja. Minä ponnistin kyytiin ensimmäistä kertaa, jolloin maneesi sai uuden ilmeen tästä näkökulmasta.
"Hieno tyttö", totesin monta monituista kertaa, silittäen voikon pehmeää kaulavillaa. Valerie vaikutti hyvin luottavaiselta, seisoessaan kylmänviileästi paikallaan.
"Kokeiltasko vähän kävellä?" Inna kysyi ja maiskutti Valerielle. Tamma ei lotkauttanut korvaansa eikä ottanut askeltakaan eteensä.
"Annas kun mä", sanoin ja painoin hellästi pohkeet tamman kylkiä vasten. Valerie notkahti paikaltaan ja lähti suuntaamaan sinne, minne Inna sitä ohjasi. Hymyni oli harvinaisen leveä, sillä ensiaskeleet nuoren hevosen kanssa eivät koskaan ennen ollut tuntuneet näin lupaavilta.

14.02.2017 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut VRL-11303
Edistys Valerien kanssa oli tapahtunut suurin harppauksin, mutta valitettavasti myös takapakit heittivät meitä suurilla etäisyyksillä takaisin lähtöruutuun. Kaikkien askellajien nosto onnistui jo selästä pitäen, vaikka välillä tammalla oli pokkaa testata, täytyikö oikeasti tehdä sitä mitä käsketään. Tänään suunnittelin ratsastavani nuorikon ensimmäistä kertaa ilman apujoukkoja, eli katsomossa tai liinan päässä neuvovaa Innaa.
"Koitettaisko tänään olla tosi kilttejä?" Sanoin voikolle, joka pälyili ympärilleen tallikäytävällä. Varustin itseni turvaliivillä, kypärällä ja pitkällä raipalla, vaikka minulla ei ollut aikomustakaan käyttää sitä. Talutin Valerien kevyen mutta usvaisen lumisateen lävitse suojaiseen maneesiin, joka ammotti tyhjyyttään. Hyppäsin tottuneesti sabinovoikon selkään penkiltä, jonka aikana paikallaan pysyneelle tammalle ojensin sokeripalan selästä käsin.
"Hyvin menee", totesin rauhallisesti ja kiristin vyön ratsastusta varten. Vasta antamastani merkistä Valerie lähti liikkeelle, ottaen suuria askeliaan kohti uraa.

Valerie hallitsi jo hyvin tasapainonsa, eikä kaatunut sisään isoilla ympyröillä. Mikäli sen askellus alkoi olla toispuoleista, nostin pitkän koulupiiskan tukemaan liikettä. Kun sen käynti alkoi olla rentoa ja miellyttävää, keräsin ohjan hiljalleen tuntumalle. Vaistomaisesti nuori tamma nosti päänsä pilviin, mutta muisti hetken käveltyään ohjastuntumalla, ettei sen tarvinnutkaan. Kehuin Valerieta jokaisesta onnistuneesta liikkeestä äänellä, herkkupalalla tai taputuksilla. Tamma oli nopea oppimaan.
"Ravi", sanoin tavuttaen ja yritin auttaa Valerien raviin ääniopastuksin pohkeen tukena. Pärskähtäen se nosti lennokkaan ravinsa, jota minä kevensin aikani oikeaan kierrokseen. Nuorikon ollessa valmis, kääntelin suurehkoja ympyröitä kokeilevasti kentän keskeen. Korvat kääntyilivät tamman päässä jokaiseen ilmansuuntaan, kun se kuunteli tarkasti ohjeitani ja tahtoi tehdä juuri niinkuin käskin.

Emänsä tavoin Valerie harrasti säpäköitä mielenmuutoksia. Tänään oli yksi niistä päivistä, jolloin piru tamman vasemmalla puolella yllytti puoliverisen tekemään hölmöyksiä. Pukki sinne pukki tänne, yksi hyppy ylös ja ratsastaja alas. Ennenkuin kerkesin ajatella mitään, makasin jo selälteen maneesin hiekassa. Valerie kirmasi uraa pitkin ja hirnui varmasti mielessään minun helppoudelle. Ei nimittäin ollut ensimmäinen kerta, kun temperamenttinen nuori tamma heitti minut selästään tuosta vain.
No, onneksi kukaan ei ollut näkemässä, oli ensimmäinen ajatukseni. Nuorikko juoksi ympäri maneesia ohjat pian jalkoihin takertuen, jos raisu meno ei laantuisi. Kampesin itseni ylös maneesin hiekasta ja houkuttelin kaikin tavoin nuoren neidin luokseni. Se vei aikansa, mutta sain kun sainkin Valerien tulemaan luokseni lopulta luottavaisin mielin.
"Hienosti, ei hätää. Ei kerrota kellekään", totesin silittäen voikon vielä lihaksetonta kaulaa. Visusti kiinni olleet maneesinovet pitivät salaisuutemme meidän kahden välisenä. Inna ei koskaan saisi tietää.

23.03.2017 Rataharjoitukset Stall Sjöholmassa, kirjoittanut VRL-11303
Kaksi voikkoa lastautuivat traileriin helposti, vaikka olin varannut aikaa tuntitolkulla tempperamenttisten tammojen tempauksien takia. Nyt Kirppu ja Valerie kuitenkin napottivat nätisti syömässä aamuheiniään trailerissa, joten uskalsin pistää viitoset Innalle.
"Helppoa kun sen osaa", nainen virnuili minulle, vaikka oli pistänyt vain heinät verkkoon ja lastaussillan kiinni, minun hoitaessa hevoset autoon.
Harjoituskisat olivat ehkä turhan kaukana meille, mutta olin niin ylpeä pikkuhiljaa valmistuvasta nuorikostani, että sitä piti päästä näyttämään mahdollisimman pian kotikentänkin ulkopuolelle. Kirppu nyt oli mukana varmistuksena, jos Valerie ei näyttänytkään parhaita puoliaan, oli ainakin jotain mitä esitellä.
"Mä sitten istun koko päivän autossa, kun on niin kylmä", Inna valitti ja minä pyörittelin silmiäni. Siinäpä vasta kisahoitaja.

Valerie päästi emänsä jälkeen kimakan hirnahduksen merkiksi, että trouble double oli saapunut. Olimme sen verran ajoissa, että varustukseen ja verryttelyyn jäi reilusti aikaa. Sitä tammat molemmat tarvitsivat, koska olivat niin hitaita vertymään. Heitin Valerielle ratsastusloimen päälle, jotta sen vielä kehittyvät lihakset pysyisivät lämpiminä pidempään. Inna vuorasi Kirpun enkkuviltein peläten, että tamma paleltuisi. Kirppu ei pistänyt hanttiin, vaan vilukissana nautti saamistaan vilteistä.
"Käy sä kävelyttään näitä, niin meen sitten verryttelee Valerien", totesin Innalle ja pakenin itse talliin ilmoittautumaan ja vaihtamaan kisakampetta päälle. Pakkasen vilvoittamana päivänä en pistänyt edes pahakseni, että jouduin pukemaan ylleni jäykän turvaliivin.

Aika kului kun siivillä verrytellessäni nuorikkoa. Valerie alkoi vasta olla kuulolla, kun Inna käski minut odottamaan vuoroani. Päätin luottaa tamman fiksuuteen ja pitää pääni kylmänä. Kylmässä pakkasviimassa se onnistui paremmin kuin hyvin.
"Sehän on paljon rennompi kuin Kirppu aikoinaan ekoissa kisoissaan", Inna ihmetteli, johon vastaukseksi kohautin vain olkiani.
"Ehkä se tietää ettei nämä ole oikeat kisat, vaan harjoitukset", sanoin nauraen, sillä en keksinyt parempaakaan selitystä.
Ennen kuin huomasimmekaan, jouduimme jo radalle. Se oli rakennettu pienistä kavaleteista ja ristikoista, mutta minua silti jännitti. Valeriekin näytti olevan utelias uudesta paikasta, mutta ei pistänyt hanttiin lähtömerkin saatuamme napakoita laukkapohkeita. Se pisti parastaan ja hyppäsi esteitä juuri niinkuin oltiin harjoiteltukin. Muutamaan otteeseen hypyt olivat liioiteltuja ja tuomarit varmasti näkivät tamman raakuuden, mutta ainakin pisteet pärähtivät kotiin yrittelijäisyydestä. Ainakin Valerie suoritti radan puhtaasti, joten tyylipisteitä tuskin jaettiin.
"Kiitos ratsukolle, otetaan seuraava radalle!" Tuomari kailotti ja huokaisin syvään kävellessämme ulos maneesista. Taputin sabinovoikkoa kaulalle ja hypähdin alas tamman selästä.

Kirppu tuntui todella erilaiselta ratsastaa jälkeläisensä jälkeen. Se jännitti enemmän, vaikka Inna oli käynyt sen selässä tekemässä muutamia verryttelyhyppyjä.
"No, menee miten menee", Inna vain totesi ja minä nyökkäsin. Oli Kirpulla ollut parempiakin päiviä. Pääasia tammalla oli tänään olla Valerien seuraneitinä, joten rataharjoitus otettiin vain Kirpun kanssa todellisena harjoituksena.
Esteet olivat kohonneet ristikoista melkein metrin korkuisiksi, mutta oli ruunivoikko hypännyt jo pitkään korkeampiakin esteitä.
"Saatte aloittaa", kuului tuomaristosta ja nostin tammalla sujuvan, mutta rennon laukan. Pyrin ottamaan enemmän aikaa, jotta sain ratsastettua Kirpulla puhtaan radan. Innokkaasti Kirppu kyllä hyppäsi, mutta jouduin ratsastamaan sitä todella paljon, että sain sen menemään esteen suorassa ja oikeasta kohdasta. Maaliviivalla olin kuitenkin tyytyväinen puhtaasta radasta.

Purimme hevoset nopeasti varusteista niiden kylmetyttyä palkintojenjaossa ja huristelimme pikapuoliin kotia kohti. Valerien kanssa napsahti ykkössija ja Kirpun kanssa oltiinkymmenennellä sijalla, vaikkakin puhtaan radan suorittaneina olimme jaetulla ykkösijalla. Ei voinut kuin olla ylpeä tästä voikko- tai pikemminkin, voittokaksikosta!

25.03.2017 Irtohypytyskoe ja valmennustilaisuus nuorille hevosille Susikalliossa, kirjoittanut VRL-11303
Voikkoa nuorikkoani jännitti selvästi uusi paikka ja uudet tuttavuudet, sillä se pyörähteli levottomasti liinan päässä kävellessään. Ohi kulki monenlaisia nuoria hevosia taluttajineen, joihin tamma olisi aivan hirveästi halunnut käydä tutustumassa.
Onneksi vuoromme koitti pian irtohypytysradalla, johon olin valmistellut Valerien viimeisein päälle; ratsastin sen vain kevyesti, venyttelin sen jalat ja puunasin puoliverisen näytöskuntoon. Tästä päivästä tuli varmasti jotain ennennäkemätöntä!
Minulle entuudestaan tuttu Veera talutti tammaansa hyvillä mielin ulos radalta, joten tiesin olevan meidän vuoro. Valerie rimpuili hypähdellen liinassa, kunnes sain luvan päästää sen irti kohti estekujaa.
"Olkaa hyvä", tuomari sanoi rauhallisella äänensävyllään, kun oli kirjannut edellisen hyppääjän pisteet ylös. Valerie lähti laukkaan helposti, joten päästin sen heti alkupäässä irti. Tamma teki liioitellun hypyn ja lähti liian kaukaa, joka aiheutti ei-toivotun efektin tuomarissa: pään pudistuksen.
Korkeammilla esteillä Valerie ei juuri parantanut tyyliään eikä antanut ilmi todellisia kykyjään, vaan hyppäsi kuin vannoutunut kouluhevonen.
"Joo, eiköhän me olla nähty tarpeeksi", tuomari totesi muiden arvostelijoiden kanssa yhteistuumin, joten otin laukasta innostuneen, pörheän tammani kiinni. No, ennennäkemätöntä kylläkin, muttei sillä tavoin kuten ajattelin.

Palkinnonjaossa meidät palkittiin viimeisellä palkinnolla, ymmärrettävästi. Tuomarilta saatua sokeripalaa mutustellessaan Valerien ilmeestä kyllä näki, että tamma oli pistänyt tarkoituksella minut häpeämään, eikä kaikki ollut vielä tässä. Tunnin päästä alkava valmennus saattaisi tuottaa hikeä ja kyyneliä, mutta en manannut vielä lopullisesti.
Varustin voikonkirjavan puoliveriseni nopeaan tahtiin, jotta kerkesin ensimmäisenä ratsastamaan tammasta pahat hengettäret ja myrskypilvet pois. Jo selkäännousussa sain tuta nuorikon loppumattomasta energiasta, joten menimme alkuverryttelyt tänään pitkän kaavan kautta ennen valmennusta.

Maneesissa minua lohdutti muiden levottomat nuorikot, joten sulauduimme joukkoon vallan mainiosti. Valerie puri kuolaimeen hermostuksissaan ja sai hikikarpalot otsalleni, kun yritin ratsastaa sitä kuuliaisemmaksi. Laukkatehtävät olivat suoraan sanottuna tuskaa isoaskelisen voikkoni kanssa, joihin valmentajamme onneksi pureutui tarkasti ja antoi täsmäohjeita parempaan ratsastukseen. Opin ratsastamaan enemmän istunnalla kuin kädellä, joka oli tälle tammalle erityisen tärkeää.
Kuten tavallista, Valeriella oli vaikeuksia pysyä hanskassa esteitä hypätessä, mutta kun sain kuumuvaan nuorikkoon oikeanlaisen tuntuman, lähtivät hypyt rullaamaan paljon paremmin ja valmentajakin näki, että tämänpäiväinen irtohypytys oli väärä arvio neidin hyppykyvyistä.

Valmentajan kommentti:
"Hauskanvärinen Valerie teki heti selväksi, ettei sillä ollut tänään aikomustakaan kuin naljata kuolainta ja venyttää jättiloikkiaan entisestään pitkänä kuin nälkävuosi. Ratsastaja joutui hikoilemaan saadakseen Valerien laukan mahdutettua melko lyhyisiin väleihin laukkaympyrällä. Mitä vähemmän ratsastaja teki ohjalla ja mitä enemmän istui vastaan vatsalihaksillaan, sitä paremmin Valerie alkoi ottaa pidätteitä vastaan ja vähitellen tarjota pyöreämpää muotoa. Kun ratsastaja vielä muisti ottaa sisätakajalan mukaan laukkaan, homma alkoi sujua ihan uusissa sfääreissä. Lopulta Valerie hyppäsi siistissä muodossa saman ympyrätehtävän, jossa se alkuun oli kolisutellut pelkkiä maapuomeja."

01.04.2017 Estevalmennus Vaahterapolussa, kirjoittanut VRL-04799
Huhtikuun ensimmäisenä Vaahtiksen oma valmennustiimi kokoontui estevalmennuksen tiimoilta maneesiin, koska kentällä oli hieman kosteaa vielä maan sulaessa hitaasti. Aloittelimme valmennuksen ihan perusratsastuksella, Valerie vaikutti tänään herkältä ja toimi hienosti alusta alkaen. Aloittelimme tunnin ratsastamalla paljon voltteja, käynnin lyhennystä ja pidennystä askeleessa sekä pysähdyksin ja peruutuksin keskemmällä maneesia.
Sen jälkeen keskityttiin hetki kulmiinratsastukseen, se meni Valerien osalta oikeinkin kivasti, kun vaan muistit ulkopohkeella tukea ja reilusti asettaa sisälle tammaa. Sen jälkeen alettiin tekemään samojen tehtävien parissa ravityöskentelyä ja hetken kuluttua jatkettiin raviteemalla kolmikaarista kiemurauraa sekä ympyröitä päätyihin ja keskellekin. Sitten otettiin muutamia voltteja ja siirtymisiä käynti-ravi jonkun aikaa aina kirjaimiin. Maneesissa oli kolme ratsukkoa, joten tehtävää mahtui tekemään oikein hyvin.
Otimme vielä kahdelle ympyrälle jaettuna laukkaharjoitusta, jossa toinen puoli ympyrästä asetuttiin sisälle laukassa ja toinen puoli ulos. Sitten otettiin vielä kahdeksikkoharjoitusta, jossa muutama hevonen vaihtoikin omatoimisesti laukat itse oikein mukaanlukien Valerie, joka kuitenkin oli valmennuksen nuorimpia osallistujia! Taisit itsekin hieman hämmästyä tamman kekseliäisyydestä. Ennen välikäyntejä otettiin vielä käynti- ja ravipuomeja, joilla Valerie osasi hienosti katsoa askelvälit ja ravasi puomien yli kuin vanha tekijä konsanaan!

Välikäyntien jälkeen oli vuorossa harjoittelua ristikoilla kahdeksikolla niin että ne olivat vastapäätä toisiaan, useammat hypyt onnistuivat hienosti Valerien kanssa, mutta yhdellä jäit vähän jälkeen hypyssä ja tamma huomautti asiasta pukittamalla komeasti. Onneksi sait sen kuitenkin hallintaan melko pian, eikä mitään fiaskoa päässyt syntymään! Ristikoiden jälkeen siirryttiin hyppäämään pitkällä sivulla suhteutettua väliä viidellä askeleella ja jossain kohtaa lopputuntia kokeilimme pidentää ja lyhentää myöskin askelväliä ensin neljään ja sitten kuuteen. Kuudes askel meinasi Valerielta isokokoisena ratsuna jäädä monesti ottamatta, kun se ei millään mahtunut väliin. Loppuun saitte kuitenkin onnistuneen yrityksen.
Sen jälkeen oli hyvä ottaa vielä jumppasarjaa neljällä esteellä nostaen hieman korkeutta ja loppuun hevoset saivat venytellä jalkojaan ja kaulaansa korotetuilla kavaleteilla. Ensin Valerie ei millään olisi jaksanut nostella jalkojaan niille ymmärtämättä koko jutun juonta, mutta useamman kerran sekä raipalla muistutuksen myötä alkoi sekin päästä jyvälle ja homma pelasi paremmin osaltanne.
Loppuravit saitte kevennellä ympyröitä tehden pidemmällä ohjalla, kunhan kaikki pitivät hyvät etäisyydet ja katsoivat että jokaisella oli riittävästi tilaa. Loppukäynnit käytiinkin tänään kävelemässä yhdessä maastolenkillä lähiseudulla, olihan alue kuitenkin meille kaikille tuttu, vaikka hevoset siellä eivät olleetkaan käyneet. Valerie käyttäytyi maastolenkillä oikein varmoin elkein.

29.09.2017 Kalla CUP- Estekilpailut Auburn Estatessa, kirjoittanut VRL-11303
Luokka 80cm, sijoitus 6/6
Tällä kertaa olin ajoissa hoitamassa tammaani kilpailukuntoon, toisinkuin laidunlaukkoihin. Voikko karvapeite kiilsi kilpaa rasvattujen varusteiden kanssa, puhumattakaan timanttien säihkymisestä. Toivoin vain, että loistaminen jatkui vielä kilparadallakin. Jännitin hieman suurta ratsastusareenaa kuin katsojamäärääkin, mikä tarttui tietysti Valerieen. Tamma hyppelehti verryttelyalueella kummallisesti, saaden temmattua samalla epävarmimmat hevosparat mukaansa pelleilyyn. Radalla odotti 8 estettä, jotka oli selvitettävä moitteettomasti, jotta voisin näyttäisin lupaavalta esteratsastajanalulta perijättärien nenän edessä. Tervehdittyäni kahta ankaraa silmäparia, laskin Valerien matkaan rauhallisin laukkapohkein. Läsipäällä oli virtaa kuin juuri ladatussa aseessa, että se pinkaisi esteiden yli ehkä vähän huolimattomasti, pidätteistäni huolimatta.

Alkupään esteiden värikkäät puomit tulivat kaarella alas, joten otin tukevamman otteen ohjasta ja aloin istumaan puoliverisen isoa laukkaa alas. Korskuminen loppui, sarja ylittyi puhtaasti ja okserikin reilulla ilmavaralla. Viimeiseen hyppyyn keskityin täysillä, pidätin, ohjasin, annoin luvan painoavuilla - hyppy oli mielestäni täydellinen. Toivottavasti vastuuvalmetajanikin näki sen.. Uusintaan ei tälläkertaa ollut asiaa sekoilemaan taitavien estehevosten jälkeen, mutta nuorten hevosten kanssa työskentelevät Ellen ja Minka lohduttivat minua sillä, että loppu rata onnistui hyvin. Olisi ilmeisesti pitänyt valmistautua kisoihin kuin laidunlaukkoihin ja olla odottamatta liikoja. Niin niitä palkintoja minun tuurilla näköjään hankittiin.

04.11.2017 Kalla CUP- Estekilpailut Auburn Estatessa, kirjoittanut VRL-11303 & VRL-12636
Luokka 80cm, sijoitus 1/5
Julia: En tuntenut olevani valmis huomisia kisoja varten. Ilta pimenee jo uhkaavasti mutta lumi valaisee maisemaa treenien mahdollistamiseksi. Heitän ohjat voikon kaulalle ja kapuan lanatulla kentällä levottomanhivakan tammani selkään. Valerie on yllättävän energinen päästäessäni sen kulkemaan pitkän ohjan varassa uralle. Siro pää heittäytyy ilmaan useita kertoja kärsimättömästi. Samalla käynti kuitenkin kiemurtelee, milloin päätän pistää tamman oikeasti ruotuun. Nyt ei ollut aikaa temppuilla.
"Oles hevosiksi", murahdan tyytymättömänä nuorikkoni käytökseen ja potkaisen pohkeella terävästi vauhtia takkuavaan askellajiin. Se oli suuri virhe. Voikko hypähtää altani holtittomasti sivulle ja menetän tasapainoni, josta johtuen valmiiksi levoton hevonen menettää malttinsa, kiihdyttäessään vauhtia epätasapainon karistamiseksi selästään. Mätkähdän maahan suuren pukin seurauksena niin, että takaraivoni tymähtää jäiseen kenttään, kovasti. Valerie juoksee hädissään valaistulta kentältä ties minne, jalustimet vauhdissa kilisten.

Minka: Kannoin uupuneena hevosten ruokaämpäreitä karsinoiden edustoille valmiiksi, jotta saisin lapattua kaikille ruuat ripeästi. Hevoset liikuskelivat karsinoissaan jo malttamattomina ja rauhalliseen ääneen jutustelin niille. Tallissa oli ihanan rauhallista, kaikki olivat jo katsoneet tavaransa huomisia kilpailuita varten valmiiksi ja lähteneet koteihinsa. Valerie näytti vielä puuttuvan karsinastaan, Julialla taisi olla viime hetken treenit menossa. Itseäni ei kisat oikeastaan paljon jännittäneet, kyllä me Hanin kanssa pärjätään, kun kouluratakin on niin helppo.
Olin juuri alkamassa laittaa iltaruokia kuppeihin, kun kuulin tallipihasta töminää ja nopein askelin menin ovelle ja kurkistin ulos. Ehdin vain nähdä voikon tamman viuhahtavan ohitseni täydessä varustuksessa ilman ratsastajaa. Katsoin nopeasti ympärilleni eikä Juliaa näkynyt. Kiersin tallin ja huomasin tumman hahmon istuvan keskellä kenttää päätään pidellen. Juoksin nopeasti Julian luokse huolissani.
"Et kai loukannut itteäs?" kysyin ja kumarruin lähemmäs samalla vilkuillen ympäristöä siltä varalta että Valerie palaisi paikalle.

Julia: "Vähän vaan pää kolahti", totean nolostuneena paikalle rynnänneelle Minkalle. Nousen naisen avustamana ylös ja pudistelen lumista hiekkaa itsestäni. Minka etsii katseellaan selvästi Valerieta.
"Nii joo, Valerie", puuskahdan ja harpon kohti suurta miljöötä, sillä tamma voi olla missä vain. Yhtäkkinen, hätäinen hirnahdus ei tosin rauhoita mieltäni yhtään.
"Perhana, jos sille on sattunut jotakin", huokaisen huolestuneena kiroten ja kadun välittömästi ideaani lähtä treenaamaan yöaikaan, muutamia tunteja ennen kisoja.
Valerie löytyy ohjista puuhun tarttuneena kartanon liepeiltä. Toivon sydämeni pohjasta, ettei kumpikaan omistajasisaruksista nää tätä episodia. Minka rauhoittelee hermostunutta tammaa, kun irroitan sen puusta.
"Minnehän ihmeen hautausmaalle sä oikein karkasit", sanon sabinovoikolle ja katsahdan ympärille, joka on täynnä isoja kiviä, joita en pimeässä erota sen kummemmin. Minka pudistaa päätään ja todistaa väitteeni oikeaksi.

Minka: Valerien hirnahdus johdatti meidät sen luokse ja löysimmekin tamman Kartanon liepeiltä. Tamman ohjat olivat takertuneet puuhun ja oli kyllä onni ettei Valerie ollut lähtenyt repimään itseään irti. Vasta kun Valerie oli saatu irroitettua, ehdin vilkaista ympärilleni ja samalla kuulin Julian pohtivan jotain hautausmaasta. Paikka tosiaan muistutti ihan hautausmaata, ympärillämme oli suuria kiviä ja keskellä pimeyttä paikka aiheutti kylmänväreitä.
"Okei mennään, tää paikka on jotenkin pelottava", mutisin ja lähdin kävelemään Julian ja Valerien perässä takaisin tallin suuntaan. Vielä vähän matkan päästä vilkaisin taakseni ja olin näkevinäni jonkin vaalean hahmon vilahtavan puiden takaa, mutta pudistelin vain päätäni ja jatkoin matkaa talliin, jossa hevoset odottivat jo levottomina ruokiaan.

22.12.2017 Kalla CUP- Estekilpailut Auburn Estatessa, kirjoittanut VRL-11303
Luokka 80cm, sijoitus 2/7
Nuorikko riepotteli minua verryttelyalueella kuin sätkynukkea. Kilpailupäivän napakka pakkanen oli tainnut antaa tujun piristysruiskeen ratsunalulleni. Murahtelin kirosanoja raisulle sabinovoikolle ja rätkäisin raipalla stopin jokaiselle ilottelupyrähdykselle.
"Asetu jo", käskin tammaani ja yritin laukkuuttaa sitä ympyrällä siedettävämmäksi ratsastaa. Valerien riekkuminen keräsi pitkiä, närkästyneitä katseita kalliiden kilparatsujen ratsastajilta. En antanut kapinalliselle puoliveriselle valtaa vaan päätin ratsastaa radan vaikka tällä temppuilevalla hyppykepillä.

Villistä energiasta johtuen Valerien hypyissä oli enemmän potkua tavalliseen nähden. Jouduin istumaan suurta laukkaa alas jopa liioitellusti takakenossa. Vilkas läsipää viiletti radan lävitse hurjaa nopeutta, minun pongahdellessa korkeissa hypyissä holtittomasti. Viimeisen pystyesteen jälkeen yritin peitellä hengästyneisyyttäni ilmeilemällä jotenkin ilon ja surun välimailta. Näytin varmaan ennemminkin kärsivältä kuin kaikkensa antaneelta.
Henkeni oli salpautunut moisesta koettelemuksesta ja hypähdin heti tilaisuuden tullen satulasta vapiseville jaloilleni. Innokkuuteni Kalla Cupista oli vaihtunut päivän mittaan jännityksen kautta karvaaseen pettymykseen.
"Ei vaikuta kovin lupaavalta, neitiseni", hengähdin lumikinosta tutkivalle hevoselleni. En edes halunnut tietää, miltä meidän suoritus ulkopuolisen silmään näytti. Kaikesta huolimatta osakilpailut taitavia ratsukoita vastaan näytti herättäneen Valerien voitontahdon.

Tahdotko lukea lisää? Valerien uudet ajankohtaisemmat seikkailut löydät täältä!


Kiitos Mestyn Varuste, MWS Boutique ja Equestrian PRO!

Loimitus

  • Kaulakappaleellista välikausiloimea käytetään sadesäällä ja nollakeleillä.
  • Ohuempaa, kirjavaa toppaloimea käytetään nollakeleistä -15°C pakkaseen asti.
  • Paksumpi, ruskea toppaloimi otetaan käytetään yli -15°C pakkasilla.
  • Beessiä enkkuvilttiä käytetään talliloimena, kuivatukseen ja pakkasilla käyntien aikana.

Varustus

  • Kouluratsastus Enkkusuitset kolmipalakuolaimella, konjakinruskea koulusatula ja valkeat pintelit joka jalkaan.
  • Esteratsastus Meksikolaiset pelhamkuolaimella, konjakinruskea estesatula ja nahkaiset suojat joka jalkaan.
  • Kilpailu Lajin mukaiset varusteet + brodeerattu valkea kisahuopa.