Rähinän suomenhevoset

Suuri Saaristoseikkailu "Sukka"

Sukka on aina valmis syleilemään maailmaa, solmimaan uusia ystävyyssuhteita. Jos tämän orin päivänpaiste peittyykin sadepilveen, aina voi tanssia lätäköissä! Isänsä poikana Sukka näkee asioissa lähinnä hyvät puolet, paljon kaikkea ihmeellistä, hienoa, erityistä. Se haluaa olla kaikkien ystävä, mennä, tehdä ja nähdä, kokea ja tuntea. Koskaan Sukalla ei kuitenkaan ole niin kiire, että sen pitäisi hätäillä ja hötkyillä, rynniä tai toimia ihmisen ohjeita odottamatta. Sukka osaa ja malttaa myös vain olla, nauttia hetkestä ja seurasta, syödä heinää kaikessa rauhassa ja kahlailla loppumattomalta tuntuvan ajan matalassa vedessä aremman hevoskaverin edelleen epäröidessä kavioittensa kastamista.

Vaikka aika olisi kuinka kortilla, tallin putket jäässä ja kaivokin tukossa, Sukalle onnistuu silti nipistämään pienen hetken, hupsulla puolilässyttävällä äänellä lausutun sanan, ylimääräisiä taputuksia vakka kädet olisivat kuinka täynnä. Ei Sukka loukkaantuisi, vaikkei joka päivä saisikaan kuulla olevansa hieno ja ihana, tai jos rapsuttelut ja pusuttelut siirtyisivät odottamaan aikaa parempaa. Raudikko tuntuu tyytyvän juuri siihen mitä saa, sopeutuvan kaikkeen, mikä tietysti on hieno ominaisuus ja jotenkin sydäntä riipivän ihanaa tämmöisen lutumussukan kohdalla. Kuinka joku julmuri voi muka ohittaa lämpimästi hörisevän Sukan ilman yhtäkään häkydikäkydi-tyylistä absurdia kujerrusta! Joten onko tuo kumma, jos hoitaja tai useampi omistajasta puhumattakaan on unohtunut Sukkaa paijaamaan, vaikka homman nimi oli "nopea harjaus, tarkistus ja hevonen ulos".
Pitkän kaavan kautta tehty hemmottelupuunaus, nopea pikakatsaus, kengitys, rokotus, satulan sovitus, varusteliikkeen mannekiiniksi päätyminen tuntikausien kuvaussessioon, matkustaminen, paikasta toiseen siirtyminen.. Oli ohjelmassa mitä tahansa, Sukan käytös kerää kiitosta samaa tahtia kuin orin luontainen sympaattisuus kujerteluja. Toki Sukka on kauhean kiinnostunut kaikesta, ja luvan saadessaan se kyllä haistelee läpi raspit, matolääketuubit, kamerat ja sen uuden kamalan hajuisen linimentin, jota pitää levittää pyykkipoika nenässä.

Niin tyylipuhdas hyvän mielen halikaveri kuin Sukka onkin, löytyy siitä myös sellainen Oikea Kilparatsu; ripaus Kalla-emää kaiken tämän isäpöhmöisyyden seassa. Sukalla on mieletön käynti, pitkä, irtonainen ja tahdikas, kaiken päälle vielä älyttömän mukava istua ilman satulaakin. Ravikin on hieno, semmoinen rennon letkeä ja vaivaton myös lisätessä ja kootessa, aivan kuten laukkakin. Rento vaivattomuus leimaakin Sukan liikkumista, silloinkin kun se esiintyy kaikkein korrekteimmassa kouluratsun ryhdissään takaset hienosti alle polkien. Nuorempana hupsu saattoi vähän yliyrittää silkkaa innokkuuttaan ja kokeilunhaluaan, iän myötä Sukka oppi kanavoimaan loputonta energiaansa sekä miellyttämisenhaluaan tehokkaammin siltä pyydettyihin asioihin. Silläpä ponnistuksetkin osuvat nyt kohdilleen ja niin jalkatekniikka ja kaulan sekä selän käyttö ovat aivan toista luokkaa kuin nuoren, innokkaan Sukan ensimmäisten irtohypytysesitysten aikana.

Sukkahan tekee mitä siltä pyydetään, ja mitä se ei osaa, se opettelee rinta rottingilla suurta riemua tuntien. Haaste, seikkailu, jännyyksiä! Huonoja päiviä tai tylsiä treenejä ei olekaan, käyntimaasto tarjoaa vain erilaisen kokemuksen kuin porrastettu mäki, pohkeenväistö tai se kolmoissarja, jonka viimeisellä osalla ratsastaja tiputti taas jalustimensa kun ei voi hyväksyä ylikalliiden italialaissaappaidensa olevan jalkaansa sopimattomat, jatkuvaa nykimistä aiheuttava hutiostos. Sukkaa tuollainen ei kiusaa, eikä kiusaa oikein mikään muukaan. Se kantaa arat, ujot, aloittelevat, pelokkaat, hurjapäät, aivan kaikki selässään varman luotettavasti, tekee kenties jos vähän liikaakin ratsastajalleen pyrkiessään olemaan miellyttävä, hyvä, hieno, turvallinen ja kehujen arvoinen kullanmuru. Sukan selästä saa melkoisen itsetunnon kohotuksen, joskin varoitan; buusti saattaa loppua heti seuraavan hevosen selässä, jos uusi ratsu ei olekaan niin hanakasti korjaamassa, paikkaamassa ja pelastamassa kuin mitä Sukka on.

Niin kotona kuin kisapaikoilla viihtyvä Sukka tuntuu esiintyvän aina etupäässä omaksi että ratsastajan ylpeydeksi, kaikki muu on vain plussaa. Koskaan tämä ei ole jännittänyt väenpaljoutta, korkeintaan junnuvuosina innostunut niin, että askelkuviot osuivat jännään ja hupsuihin, ohjelmaan kuulumattomiin pikku kevätjuhlaliikkeisiin. Suoritusvarmuus on siitä parantunut, sen verran, että Sukka aivan varmasti kantaisi vaikka ensikertalaisen maastoesteradan lävitse – eikä edes päivän heikoimmalla ajalla. Ellei ratsastajaa jännitä vallan hirveästi, sitten mennään kyllä maisemamatkailutahdissa esteiden ohi, jos ylitys hirvittää. Vaan Sukkaapa ei hirvitä, koskaan, se tietää mitä tekee ja jollei tiedä, se kysyy - helppoa, eikös!
© kasvattaja

Jälkeläiset

Päiväkirja

Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana kasvattaja

Jos joku niin Pöhmö on omiaan taittamaan Kallan tuimaa, happamahkoa persoonaa, tuumin itsekseni valikoidessani tammoilleni sulhoja kesän ryhmäyksinhuoltajuutta varten. Vakavamielinen Kalla on enempi semmoinen tr00 kilpahevonen, kuten joku nuori on ehkä joskus kymmenen vuotta sitten sanonut, missä Pöhmö taas enempi hyvän mielen laadukasta seikkailuseuraa aivan mihin tahansa menoon. Eihän tämmöisellä yhdistelmällä vain voi mennä metsään!

Joko olin oikeassa tai onni potkaisi toivotulla tavalla. Kalla varsoi jälleen uuden orivarsan Tuonisen jo ennestään oripainotteisen kasvattilistan jatkoksi, ja jouduin väsäämään myynti-ilmoituksen käytännössä saman tien, etten vain pitäisi tätäkin varsaa itselläni. Pöhmön jälkikasvu näkyy sulattavan sydämeni aivan välittömästi. Elämäniloisen, kaikkea ihmettelevän hevosen alun maailman syleily ja jalkojensa ojentelu sai melkoisen kontrastin nyrpeästä emästä, joka tuntui olevan jo valmiiksi väsynyt eikä edes hävennyt sälyttäessään leijonanosan poikansa kasvatusvastuusta omalle emälleen. Vieska taisi olla jonkinlainen varamamma kaikille tämän kesän varsoille, ja vähän ehkä noille emillekin, joilla oli joko halu tai kyky emänhommiin hukassa.

Suuri Saaristoseikkailu on yhdistelmä vanhempiensa nimiä. Sitä en tiedä, kuinka minä tämän Sukaksi lyhensin, joten älkää kysykö. Tässä on nyt semmoinen hyvänmielen hurmurihevonen, että kannattaa a) hakea tämä nopeasti pois ennen kuin muutan mieleni ja b) pitää hevonen tiukasti näkyvissä, jottei joku kateellinen kisapaikalla mene ja lastaa seikkailuhevosta omaan traikkuunsa.

kuvat © Tuoninen