Tervetuloa!
Lapsina vietimme kaikki mahdolliset lomat maaseudulla mummolassa. Uimaan pääsi koska tahansa, järven rannalla kun oltiin, ja usein vietimmekin uimassa niin paljon aikaa, että vanhempamme luulivat meidän kasvattavan pian evät. Kesäiltaisin raotimme makuuhuoneen ikkunaa ja toivotimme vähän matkan päässä laiduntaville lehmille hyvät yöt. Talvisin otimme vaarin kanssa potkukelkalla nopeuskilpailuita muutaman kilometrin päässä sijaitsevalle varismäelle, jonka jyrkkä rinne antoi kelkalle niin kovat vauhdit, että piposta sai pitää lujasti kiinni.
Eräänä talvena ei enää otettukaan mäenlaskukilpailuita, mummo ja vaari olivat jättäneet maaseudun, myyneet lypsykarjan ja muuttaneet kaupunkiin. Tilaa he eivät koskaan myyneet vaan jättivät sen perinnöksi lapsille ja lapsenlapsille. Sukutilaksi vaari sitä kutsui ja kielsi myymästä. Minä ja serkkuni Nerita haaveilimme remontoivamme suuresta navetasta hevostallin, jonne hankkisimme hienoja puoliverisiä esteratsuja. Neritan äiti toppuutteli ideassa ja sanoi, ettemme me koskaan saisi mahdollisuutta rakentaa tilalle mitään. Ja vaikka mahdollisuus olisikin, hänen mielestään hevosalalla emme elättäisi itseämme. Haaveet jäivät unohduksiin, kunnes aikuisiällä päätimme Neritan kanssa toteuttaa lapsuutemme unelman. Ostimme muilta sukulaisiltamme heidän osuutensa tilasta ja rakensimme ränsistyneen navetan tilalle tallin. Yhtään puoliveriratsuja emme hankkineet, mutta ratsusuomenhevosia senkin edestä. Tilan nimesimme kelkkamäen mukaan Varismäeksi.
Yhteys
Juulia (VRL-12454, @ & Nerita (VRL-12557, @)
| SUOSITTELEMME | ||
Tykkää meistä VRL-tallilistalla!
Ulkoasu © Vapaasti kopioitavaa by evia & Milja (muokkaus © Varismäki) | Ulkoasun kuva © Vähäpelto