Möhkökvantti "Möhkö"

Luonne

Kun ihmisille kertoo hevoseni nimen olevan Möhkökvantti ja sitä kutsutaan Möhköksi, odottaa ihmiset jotain muhkeaa työmallin suomenhevosta. Todellisuudessa meidän Möhkö on suloinen tummanrautias pienhevosori. Pienellä oripojalla on pienen pojan kujeet mielessä aina, joten Möhkön kanssa saa olla tarkkana. Se on melkoinen monitoimiponi, sillä se taipuu vaikka mihin. Möhkö hyppää, menee koulua, on se maastoesteitäkin mennyt ja sille on opetettu ajokin. Eli oikein loistava suomenhevonen.

Hoitaessa Möhkö tylsistyy helposti, joten hirveän pitkään sitä ei kannata jäädä puunaamaan. Kun sille iskee tylsyys, se keksii kyllä itselleen puuhaa. Elämänsä aikana ori on tuhonnut aika monta pipoa, hanskoja, harjoja ja vaikka mitä. Joten pipo päässä ei kannata mennä Möhkön karsinaan, harjakassi kannattaa jättää sen ulottumattomiin ja jos varman päälle haluaa pelata, niin lyödä heinät orin eteen. Ruualle se on hirveän perso, joten kaikkeen sen pystyy lahjoa tai houkutella pahanteosta pois. Möhkö lähtee livohkaan mahdollisuuden saadessaan, mutta herkkujen perässä se tulee kyllä heti takaisin.

Möhkö on melko vauhdikas ratsu, joten ihan herkimmille se ei sovi. Se on ihan taitava kouluratsastuksen puolella, mutta vaatii hieman töitä ratsastajalta, että rautiaan saa keskittymään töihin ja ei vain paahtamaan eteenpäin. Esteillä myös tuppaa olemaan enemmän vauhtia kuin järkeä, koska onhan esteet nyt ihan parasta. Möhköä on hankala esteillä hillitä, joten pitää turvautua muihin keinoihin ja yrittää pitää vauhti edes kohtuullisena. Ihan hyvällä tekniikalla se hyppää, mutta vauhti tuo aina toisinaan niitä huolimattomuuspuomeja. Maastossa kanssa vauhtia kyllä löytyy, mutta malttaa se rauhassakin mennä. Maastoesteet sitten ovat asia erikseen, niillä vauhtia löytyy taas ihan kiitettävästi. Mutta kyllä se taitaa tajuta niiden olevan kiinteitä esteitä, koska hieman tarkempi se on maastoesteillä normaaleihin verrattuna.

Suku

Jälkeläiset

Kilpailumenestys

Näyttelymenestys

Päiväkirja

17-18.06.2023 - Päiväkirjamerkintä (kirjoittajana omistaja)

Me lähdettiin melkein koko tallin voimin Ahvenanmaalle kilpailemaan Bogardiin Åland Weekendiin. Vain nuoriso ja pari tallityöntekijää jäivät matkasta. Möhkökin lähti starttaamaan Emilian kanssa koulussa ja Leon kanssa esteillä. Lauantaina oli koululuokat ja Möhkö ei ollut kyllä ihan parhaimmillaan. Emilia ja ori olivat 50 ratsukon luokassa toiseksi viimeiset prosentein 56.033. Emilia kyllä yritti parhaansa, mutta Möhköllä oli liikaa vauhtia ja siksi kouluratsastus oli vähän liikaa vaadittu. Emilia kyllä sijoittui toisella hevosella samassa luokassa, joten ei ihan pystyisi ratsastajaakaan syyttää.

Seuraava päivä olikin Möhkön osalta jo parempi. Pahimmat höyryt oli päästelty kouluradalla, joten sunnuntaina Möhköllä oli järkevä määrä energiaa esteillä. Leo sai sen kanavoitua oikein ja ratsukko olikin 54 ratsukon luokassa sijalla 7., eli juuri viimeinen sijoittuja. Puhdas rata kuitenkin, joka ei sekään ole mikään itsestäänselvyys tämän hevosen kanssa. Mä olin hyvin ylpeä pojista, kun nappasivat ruusukkeen kotiin. Niitä ei meidän porukalla tältä reissulta montaa tarttunutkaan, mutta kyllä me ehkä uudestaan lähdettäisiin näihin karkeloihin.

05.06.2023 - Päiväkirjamerkintä (kirjoittajana omistaja)

Möhkö on mun pieni silmäterä, sillä kukapa ei rakastaisi pienhevoskokoista rautiasta oria. Vaikka osasin se olla rasittavakin, en mä sitä kiellä. Pikkupojan luonteella varustettu Möhkö viihdytti juuri nyt itseään juoksemalla karkuun yhtä uusista vuokraajista. Uusia se tykkäsi jekuttaa, vanhojen kanssa se tuli sisälle hienosti. Sen kanssa piti vain työskennellä tietty aika, että ori alkaisi käyttäytyä uudenkin henkilön kanssa. Tai käyttäytyä oli väärä sana, sillä Möhkö kyllä kiusaa vanhojakin naamoja syömällä hatut ja harjat jos satut jättämään ulottuville. Uusi vuokraaja oli jo kysellyt hieman epätoivoisena vinkkejä, mutta mä en osannut sanoa muuta kuin aika. Ja jos mä hakisin sen nyt tämän jahdin jälkeen, se ei ikinä antaisi tytölle kiinni.

Aikansa juostuaan Möhkö päätti haluavansa sisälle ja rautias antoikin kiinni. Tyttö ei ollut kauhean innoissaan tästä hommasta, mutta mä lupasin homman helpottavan vielä. Ja toisaalta, tämä oli pieni osa siitä mitä Möhkön kanssa piti kestää. Jos ei näitä kestäisi, ei kauhean kauaa jaksaisi tätä oria muutenkaan. Tyttö laittoi Möhköä kuntoon käytävällä ja heinät nenän edessä, mutta silti tämä ei oikein tullut toimeen orin kanssa. Orille ei oltu saatu edes varusteita päälle, kun mä vihelsin pelin poikki. Tämä kaksikko ei selkeästi ollut luotu toisilleen, joten totesin, että tyttö voisi mennä jollain muulla. Möhkö ei ollut helpoin ratsukaan, joten jos sen kanssa ei tullut toimeen maastakäsin, olisi turha yrittää ratsastustakaan. Mä päätin nakittaa erään meidän tallin työntekijöistä ratsastamaan Möhkön nyt, kerta ori oli jo puolivalmiina käytävällä. Se olisi liikunnan tarpeessa ja tämä tallityöntekijä oli mennyt jo useampaan kertaan Möhköllä ja ihan jopa sattui tykkäämään orista. Joten se oli paras ratkaisu tähän tilanteeseen.