Luonne
Jos mietitään sitä täydellistä kiiltokuvaponia, niin jos Malla ei sitä ole, niin hyvinkin lähellä sitä ollaan. Llygedyn Maelorwen on halittava kultamussukka, joka ei ole varmaan koskaan ärsyttänyt ketään. Tamma tulee kaikkien kanssa toimeen ja siinä on vähän samoja piirteitä Muumimamman kanssa, joka huolehtii kaikista. Mallan kanssa hoitotoimenpiteet sujuvat mutkattomasti, se ei vähästä hetkahda. Kaikki käy ja mistään ei näytetä edes lievästi nyrpeää naamaa. Riehuvat lapset, haukkuvat koirat, lähialueilla liikkuvat työkoneet tai muutkaan eivät tätä kiinnosta. Eikä ole väliä ollaanko maastakäsin vai ratsain liikenteessä.
Ratsuna tamma on hyvin perinteinen. Sillä on kivat ja pehmeät liikkeet, joissa on mukava matkustella. Ja jos ratsastaja matkustelee, niin herkästi myös poni jää katselemaan maisemia. Jotta tammasta saa niin sanotusti kaiken irti, vaaditaan ratsastajalta jo enemmän taitoa. Ihan itsestään tämä ei mene hienosti, mutta sitten alkeisratsun hommat sujuvat mallikkaasti. Mallan vahvuudet on ehdottomasti kouluratsastuksessa, mutta se hyppää ihan siivosti pieniä esteitä. Se on tasaisen varma ja puksuttaa menemään eteenpäin, eikä niin välitä vaikka ratsastaja heiluisi miten selässä. Maastossa se on sellainen maisemien ihastelija, mutta kyllä siitä pyydettäessa vauhtiakin saattaa irrota.
Malla on rento matkustaja ja ei se paljoa vieraista ympäristöistä välitä. Tamma matkustaa missä vain ja miten vain, ilman mitään ongelmia. Hieman se saattaa vierastaa täysin yksin matkustamista, mutta sitä harvemmin edes on tarvinnut kokeilla. Malla on hyvä opetusmestari kilpailuihin, sillä sitä ei tosiaankaan mikään hetkauta ja se suorittaa tasaisen varmasti. Eikä muuten tartu jännitys tähän poniin, se enemmänkin haluaa tukea jännittävää ratsastajaa. Malla on siis hyvinkin ihana tapaus, jota rakastavat kaikki.
Kilpailumenestys
Kouluratsastus
Kuuliaisuus ja luonne: 918.91 p.
Tahti ja irtonaisuus: 936.33 p.
31.05.2025 KRJ-Cup Storywoods Dressage Center - heA 6/174
Päiväkirja
Kouluvalmennus, kirjoittajana kasvattaja
Eteläisempään Eurooppaan suuntautunut uusien siitosponien ostoreissu oli ehtinyt Belgiaan saakka, jossa minut oli kutsuttu Gloomsdale Poniesiin. Tallissa asui useampi kasvateistani ja niiden omistaja esitteli innokkaasti ponejaan saapumispäiväni iltana. Siinä tuli sitten samalla sovittua, että seuraavana päivänä voisin autella hieman ponien kanssa ja huomasinkin runsaan aamupalan ja hyvän keskustelutuokion jälkeen kököttäväni maneesissa, jossa vuosia sitten maailmalle lähtenyt kasvattini Llygedyn Maelorwen ravasi ponnekkaasti ratsastajansa ohjaamana. Mallan ratsastaja kertoili siinä samalla mitä tamman kanssa oli tehty ja rakentelin päässäni erilaisia harjoituksia esille tulleiden heikkojen kohtien parantamiseksi. Lähdimme ensin liikkeelle yksinkertaisilla siirtymisillä, että Malla reagoisi mahdollisimman kevyeen jalkaan ja pysyisi hyvin kuolaimella myös alaspäin siirtymien aikana. Malla meinasi herkästi painua vasten ratsastajan kättä ja tässä liike kärsi heti. Saimme erilaisten siirtymien kautta Mallaa kevyemmäksi edestä, takajalkoja töihin ja samalla myös ponin lapojen hallinta parani. Suoremman ja nopeammin reagoivan ponin kanssa ratsastaja sai Mallasta myös varsin kivaa pohkeenväistöä esille ja laukassa oli mukavasti näyttävyyttä ilman turhaa kiirehtimistä. Lopetimme valmennuksen hyvillä mielin ja päästin ratsukon loppuverryttelyn pariin.
Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana omistaja
Mun ei kauaa tarvinnut pohtia, kun piti valita poni talutusratsastusta varten. Mallalla oli vapaapäivä ja se voisi aivan hyvin viettää sitä myös näin. Olin luvannut ystäväni lapselle mahdollisuuden päästä ratsastamaan ja Mallan kanssa voitaisiin myös harjailla. Vaikka lapsi ylettäisi lähinnä tamman jalkoihin, mutta tämän ponin kanssa se ei olisi ongelma. Laitoin Mallan käytävlle naruihin kiinni ja harjasin sen läpi itse, ennen kuin ystäväni tuli lapsensa kanssa. Heti talliin saatiin elämää, kun jaloissa pyöri innokas ja äänekäs lapsi. Musta welsh otti tilanteen kuten aina, se käyttäytyi niin hienosti kuin osasi. Käytettiin rauhassa aikaa Mallan jalkojen harjailuun ja autoinpa tyttöä putsaamaan kaviot. Minä pidin kavioita, kun tämä putsasin ne. Varustuksen jälkeen lähdettiin kentälle, jossa nostettiin tyttö Mallan selkään. Tamma tiesi tehtävänsä ja askelsi kiltisti narun päässä tasaisesti eteenpäin. Ei paljoa haitannut, vaikka selässä heiluttiin ja käteen annetut ohjatkin heiluivat kaulaa vasten. Tamma ansaitsisi kärsivällisyydestä läjän porkkanoita, kun päästäisiin talliin. Tyttö tuntui olevan haltioissaan ja lopuksi keikkui halaamaan Mallaa melkein selästä pudoten.