Pauwau Showjumpers

Aftermath

Lempinimi Alfie
Rotu, sukupuoli holstein, ori
Syntymäaika 01.09.2022
Säkä, väri 166cm, musta
Kasvattaja evm
Omistaja Nerita VRL-12557, Pauwau Showjumpers
Painotus Esteratsastus
Koulutustaso 160cm
Rekisterinumero VH23-044-0065
hevonen on täyttänyt 8 vuotta 01.09.2023

Kuvat © Fee-Fotografie


Luonnekuvaus

Aftermath on monen mielestä jopa hieman uhkaavan näköinen musta ori, ehkä väri tekee osansa. Oikeasti sieltä löytyy kuitenkin herkkäsieluinen ja jopa kiltihkö ori. Alfie viihtyy omassa rauhassaan ja muutenkin nauttii hiljaisuudesta. Ei se kavahda meteliä, mutta ei se sitä arvostakaan. Se on kaikin puolin herkkä ja ottaa itseensä helposti. Hoitaessa se vaatii rauhallisen hoitajan, joka ei riehu ylimääräisiä ja on sopivan määrätietoinen. Kun käsittelijät toimivat rauhassa, antaa Alfie tehdä oikeastaan mitä vain.

Ratsuna Alfie todellakin on herkkä. Isot ja kovat avut on ehdoton ei sen kohdalla, silloin orilla voi mennä kuppi nurin. Vaikka holstein kuumuisi kuinka, se toimii täysin pienillä istunnan muutoksilla. Alfiella on ihan näyttävät ja mukavat liikkeet sileälläkin. Se tekee töitä mielellään ja osaa kyllä koulupuolenkin koukeroita. Esteet kuitenkin vetävät sitä puoleensä ja Alfiella on mieletön hyppy. Sen kanssa toimii homma parhaiten silloin, kun sille antaa tarpeeksi tilaa ja antaa sen vähän ratkoa asioita itse. Maastoilu kuuluu Alfien lempipuuhiin, tosin se viihtyy parhaiten yksin. Ori tarvitseekin säännöllisesti rauhallisia maastolenkkejä, jotta se ei pääse kuormittumaan liikaa.

Vaikka Alfie on herkkä kaikin puolin, sen kanssa on helppo käydä kisareissuilla. Se matkustaa hyvin, kunhan ei laita kaikista eloisinta ja äänekkäintä kaveria heti viereen. Yllättävän hyvin ori viihtyy hälinässäkin ja se antaa kyllä kaikkensa radalla. Jos vain ratsastaja on samalla aaltopituudella Alfien kanssa, on lopputulos yleensä aika hyvä. Reissujen jälkeen Alfie tarvitsee vähän enemmän palautumisaikaa kuin monet muut ja sen kanssa saatetaan vain maastoilla hyvä tovi. Varsinkin pidemmät kisareissut ovat Alfielle rankkoja ja se kaipaa omaa rauhaansa sen jälkeen.

i. Autopilot
holst, m, 168cm
ii. All The Best
holst, trn, 167cm
iii. evm
iie. evm
ie. Pretty Vegas
holst, m, 166cm
iei. evm
iee. evm
e. Daysleeper
holst, rt, 161cm
ei. Jet Pack Blues
holst, rn, 166cm
eii. evm
eie. evm
ee. Daydreamer
holst, rt, 160cm
eei. evm
eee. evm

i. Autopilot on poikansa tavoin upea musta ori, joka on vielä mieletön kisahevonen. Ori on syntynyt hyppäämään ja siitä voi sanoa, että se hyppää kuin kone. Mitä vaan, missä vaan, miten vaan. Kaikki ylitetään ja se korjaa ratsastajansa virheet. Autopilot on tästä syystä menestynyt hienosti kilparadoilla, eikä mutkaton luonne ole haitannut yhtään jalostuspuolella. Orilla on useampi sata jälkeläistä ja pääasiassa kaikki ovat järkevällä luonteella varustettuja hevosia. Suurinosa on nähty myös kilparadoilla. Autopilot on jäänyt jo eläkkeelle aktiivisesta kilpailemisesta, mutta se hyppää mielenvirkistykseksi kotona, edelleen yhtä konemaisesti.

ii. All The Best ei kalpene ulkonäössään jälkeläisilleen, vaan on ihan yhtä komea. Tummanruunikko ori oli tuttu näky ihan kansainvälisissä 160cm luokissa, mutta ei ollut ihan sitä kärkijoukkoa. Kyllä senkin uralle muutamia voittoja mahtui, mutta enemmän se oli keskikastia. Luonteeltaan se on kuitenkin kultaa, sillä se Autopilotin tapaan erittäin mutkaton tapaus. Jälkeläisiä löytyy orilta kourallinen, joista löytyy hyviä kilpahevosia. All The Best on jo iäkäs hevonen ja viettelee seurahevosen elämää laiduntaen suurimman osan ajasta omistajiensa pihalla.

ie. Pretty Vegas on nimensä mukaisesti erittäin nätti tamma. Musta holsteintamma on kiltti luonteeltaan, mutta osaa olla myös kipakka. Pretty Vegas on myöskin kilpaillut esteillä, mutta pysytellyt siellä 140 senttimetrin luokissa, mutta niissä se on pärjännyt hienosti. Kilpaura kun oli laitettu aluilleen, päätettiin tamma varsottaa välissä. Sen jälkeen se palaili kilparadoille menestyen omalla tasollaan, kunnes se siirrettiin täysin jalostukseen. Pretty Vegas on tehnyt maailmaan neljä upeaa holsteinvarsaa ja kaikki ovat oikein menestyneitä hevosia.

e. Daysleeper on suloinen ja sympaattinen pieni rautias tamma, joka ei ole kilpakenttää eläissään nähnyt. Tamma on puhtaasti ollut siitostammana ja harrastellut kotona. Sillä olisi kyllä ollut potentiaalia kilparadoillekin, mutta omistajilla ei ollut kiinnostusta siihen ja ehkä rauhallisen tamman luonne ei ollut ideaalein kilparadalle. Siitostammana taas Daysleeper on ollut hurjan hieno. Se hoitaa omat sekä toisten varsat upeasti. Sillä onkin viisi jälkeläistä ja vielä on ainakin yhtä suunniteltu, onhan kaikki varsat menestyneet omalla tavallaan urillaan.

ei. Jet Black Blues on tämän suvun epäonnisin tapaus, sillä ruunikon elämä ei mennyt ihan niinkuin olisi haluttu. Kapasiteetikas, hieman haastavalla luonteella varustettu ori oli kyllä hieno kuin mikä. Ura alkoi lupaavasti ja muutaman vuoden sisällä sen tasoa kilpailuissa saatiin vietyä aina 160cm radoille asti, mutta sitten Jet Black Blues loukkasi itsensä tarhassa. Tämä loukkaantuminen ei ollut paha, äkkiseltään vain pieni pintanaarmu. Orille vain ei lepäily ja haavan parantelu sopinut, vaan se rikkoi itseään enemmän riehumalla. Lopulta tämä oli onnistunut rikkomaan itsensä totaalisesti sairastarhassaan, jolloin oli päädytty lopettamaan ori. Muutaman tamman tämä kerkesi astua, joten orin suku sai jatkoa.

ee. Daydreamer on pieni rautias taskuraketti. Se on luonteeltaan melko helppo, mutta esteillä täpäkkä. Tamma kilpaili pienempiä luokkia, mutta oli niissä melkoinen ruusukehai. Se olisi helposti voinut nousta korkeampiinkin luokkiin, mutta se myytiin harrastelijaomistajalta eteenpäin siitostallille, joita kiinnosti Daydreamerin suku. Se ei nimittäin ole yhtään hullumpi, joten raudikko päätyi jalostuskäyttöön. Se teki pari varsaa ja sen jälkeen se kävi kokeilemassa vielä kisahevosen uraa. Se kokeilu oli oikein mukava, sillä edelleen siellä vähän päälle metrissä se oli melkoinen ruusukehai. Tamman tekemät varsat oli myös sen verran kivoja, että sillä päätettiin kokeilla tehdä vielä muutama varsa.


20.02.2024holst-o. Pauwau Afterburne. Malibu Moments VH24-044-0058
08.08.2023holst-t. Pauwau Justicee. Jeanette's Jubilee VH23-044-0095
22.05.2023holst-o. Pauwau Acajoue. Violet Chemistry VH23-044-0082

Kilpailutulokset

Esteratsastus vt. 10 / 10
Ominaisuuspisteet (ERJ) 6648.91 Kuuliaisuus ja luonne 2333.01
Hyppykapasiteetti 2133.25 Rohkeus 2182.65

30.09.2023 ERJ-Cup KK Bailador - 140cm 4/87


Päiväkirja ja valmennukset

Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana omistaja

Mä olin menossa aamutalliin auttelemaan ja paimentamaan muutamaa uuttaa tallityöntekijää, sillä alkuun ne olivat aina vähän hukassa. Ja voiko syyttää, kun tontilla asuu melkein parisen sataa hevosta. Kyllä sitä itselläkin oli välillä vähän pää pyörällä. Mulla oli vähän hassu fiilis, kun mä olin menossa orien puolelle. Yhdestä karsinasta kuului vähän hermostunutta liikehdintää ja mä päätin katsoa heti, jos sieltä vaikka löytyisi syy mun fiilikselle. Ja löytyihän sieltä, sillä Alfie oli saanut itsensä jotenkin loimesta jumiin. Se oli pesty eilen illalla koska me oltiin lähdössä myös kisareissuun ja se oli saanut kevyen kuivatusloimen. Nyt se oli sotkenut loimensa takaa kiinni heinäverkkoon. Herkkä poika oli vähän hädissään ja eikä ihme, sehän oli saattanut olla koko yön jumissa. Mä pujahdin karsinaan rauhoittelemaan oria, samalla kun huusin jotain tulemaan avuksi.

Rauhassa mä juttelin orille, joka silminnähden helpottui kun se ei ollut enää yksin. Ori oli vähän hionnutkin. Rauhallisesti mä avasin ehjän loimen edestä auki ja mahan alta myös. Joku toinen hevonen olisi varmaan vetänyt loimen rikki, mutta Alfie oli varmaan mennyt tilanteesta lukkoon. Mä toimin hitaasti, kun tiesin hevoseni. Ori ei arvostaisi, jos mä rupeaisin itse tässä säheltämään. Pian loimi oli riisuttu, mutta edelleen se oli kiinni heinäverkossa. Avuksi tullut tallityöntekijä antoi mulle sakset ja mä päädyin leikkaamaan heinäverkon irti. Se ja loimi oli jotenkin aivan tuhannen solmussa, eikä Alfien karsinassa kannattaisi jäädä nyt säätämään ylimääräistä. Kun loimi ja heinäverkko oli saatu pois, mä jäin vielä Alfien kanssa karsinaan.

Oria olisi turha nyt ottaa kisamatkalle mukaan, joten se saisi jäädä kotiin. Mä päädyin hieman taluttelemaan sitä ennen tarhaan viemistä, käytiin lyhyt lenkki maastopolkujen puolella. Askel askeleelta Alfie hieman rentoutui ja rauhoittui. Se oli alkuun aika kireä, sillä oli varmasti ollut stressaava yö. Toivottavasti se ei ihan koko yötä ollut jumissa. Ensin pienikin rasahdus pusikoista sai sen säpsähtämään, mutta hetken päästä se ei enää juuri reagoinut. Sille maastossa samoilu teki oikein hyvää, se oli sen onnellinen paikka. Kun me oltiin saatu käveltyä sopivasti, mä vein sen suorilta tarhaansa, johon sille oli jaettu aamuheinät. Orilla menisi hetki palautua tästä hommasta, joten se saisi pari lepopäivää. Kun ori söi heiniään, mä kävin sen vielä läpi, ettei ollut kuitenkin jotain haavaa tai muuta jossain. En löytänyt mitään, joten ori saisi jäädä tarhaan rauhassa.

Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana omistaja

Alfie seisoi käytävällä korvat tötteröllä, se jo jostain tiesi pääsevänsä maastoon ja oli ihan innoissaan. Se kyllä tykkäsi hypätä ja muutenkin työskennellä, mutta sen kanssa maastoilu oli äärettömän tärkeää. Joten se pääsi useampaa kertaan viikossa maastoon ja tällä kertaa mulla oli aikaa lähteä sinne ihan itse. Musta ori oli jo valmis, joten me päästiin lähtemään. Rennon letkeästi se käveli pitkällä ohjalla eteenpäin ja selkeästi nautti olostaan. Oli ihanaa, kun oli näitä joiden kanssa pääsi rennosti maastoilemaan. Ja oikeasti rennosti, osa mun hevosista oli enemmän raketteja maastossa. Me käveltiin pitkät pätkät ja otettiin vähän raviakin, muuten vain nautittiin hiljaisuudesta ja luonnosta.

Kesken matkan tosin meinasi käydä vähän hassusti, tosin onneksi mulla oli Alfie alla. Mä pidin vain yhdellä kädellä ohjista kiinni ja ne onnistui jotenkin aukeamaan, eli toinen ohja tipahti maahan. Alfien sain pysäytettyä heti yhdellä ohjallakin, se vain ihmetteli lähinnä mikä oli homman nimi. Vaikka ori onkin herkkä, tästä hommasta se ei ollut moksiskaan. Mä sain selästä käsin noukittua ohjan takaisin, kun sain orin kääntämään pään mun puoleen. Kun ohjat olivat takaisin kiinni toisissaan, me päästiin jatkamaan matkaa.