Cornelia Street
| Lempinimi | Connie |
| Rotu, sukupuoli | holstein, tamma |
| Syntymäaika | 16.04.2022 |
| Säkä, väri | 166cm, ruunikko |
| Kasvattaja | evm |
| Omistaja | Nerita VRL-12557, Pauwau Showjumpers |
| Painotus | Esteratsastus |
| Koulutustaso | 160cm |
| Rekisterinumero | VH23-044-0058 |
| hevonen on täyttänyt 8 vuotta 16.04.2023 Kuvat © Fee-Fotografie | |
Luonnekuvaus
Cornelia Street on selväpäinen ja päämäärätietoinen hevonen, joka pitää haasteista, mutta ei haastajista. Määräilijä se ei ole, mutta jos suunnitelmia lähdetään yhtäkkiä muuttamaan kesken hommien, Connie turhautuu helposti. Sen kanssa paras strategia onkin laatia ensin selkeä suunnitelma ja sitten pysyä siinä suunnitelmassa, vaikka tulisikin pari muuttujaa.
Käsitellessä Connie on rauhallinen eikä jaksa sen kummemmin välittää, mitä sen ympärillä tapahtuu. Se rupsuttelee ja halittelee ihan mielellään, mutta se ei ota itseensä hälinästä eikä vaihtuvista hoitajista, eikä tylsisty tai turhaudu ja ala tekemään tihutöitä viihdyttääkseen itseään. Pääasiassa Connie ei innostu hoitotoimenpiteistä, mutta joskus, erityisesti kesäisin ötökänpurempien aikaan, se saattaa innostua rapsuttelemaan hoitajaa takaisin, kun sitä harjaa tai rapsuttaa erityisen hyvästä - usein kutiavasta - kohdasta. Yleensä nämä rapsuttelun hot spotit keskittyvät kaulan ja sään alueelle. Connie on myös helppo varustaa, se ei pullistele eikä pinkoile, mutta makukuolaimet ovat monesti hyvä idea, koska Connien mielestä tavallinen metalli on pahaa eikä aina välittäisi ottaa kuolaimia. Toisaalta ihanan, fiksun Connien kanssa voi mennä myös kuolaimettomilla suitsilla.
Ratsuna se on todella kiva, mutta tarvitsee osaavan ja selkeän ratsastajan. Kuten sanottu, Connie ei arvosta yhtäkkisiä suunnanvaihtoja ja ratsastajan päähänpistoja, vaan se pitää osata varata muutoksiin. Tämä korostuu esimerkiksi esteratsastuksessa, Connien bravuurissa ja leipälajissa, missä sen kanssa on hyvä käydä rata läpi ennen suoritusta ja suorituksen aikana sitten pysyä siinä suunnitelmassa, joka sen kanssa on tehty. Osasyy tähän on se, että Conniella on hyvä muisti ja se ennakoi ratsastajaansa paljon, ja turhautuu, jos sitten yhtäkkiä tehdäänkin jotain, mitä se ei osannut ennalta-arvata. Connien spontaanisuuden puute ei kuitenkaan tarkoita, että se olisi tasapaksu suorittaja. Oikeasti se on herkkä ja taitava hevonen, jolla on erinomainen tekniikka ja pitkät, pehmeät askeleet, jotka on kuitenkin helppo sovittaa esteiden väliin. Conniella on myös hyvät hermot, joten se ei menetä malttiaan tai keskittymistään kisapaikkojen hälinässä, eivätkä vieraat hajut tai kaverit saa sen tasapainoa horjumaan, mikä tekee siitä ihanteellisen kansainvälisen kilpahevosen.
© Nikki
|
i. Illicit Affairs holst, prn, 169cm |
ii. Innocent
holst, rn, 170cm |
iii. evm |
| iie. evm |
ie. Dorothea
holst, rn, 166cm |
iei. evm |
| iee. evm | ||
|
e. Carolina holst, rt, 164cm |
ei. Heartbreak Prince
holst, rt, 167cm |
eii. evm |
| eie. evm |
ee. Champagne Problems
holst, rn, 165cm |
eei. evm |
| eee. evm |
i. Illicit Affairs on näyttävä ruunikko esteori, joka on niittänyt menestystä kansainvälisillä kilpakentillä tasaisesti koko uransa ajan. Ori ei ole se mikään tunnetuin jalostusori, mutta ihan tuntematonkaan se ei ole. Illicit Affairsilla on monta kymmentä jälkeläistä ja suurinosa niistä on myös menestynyt kilpailuissa. Onpa muutama nähty kenttäkilpailuissakin. Illicit Affairs on luonteeltaan mukavan järkevä ja se on helposti käsiteltävissä, joten se on suosittu kun halutaan varsalle paljon kapasiteettia sekä kivaa luonnetta.
ii. Innocent on niin ikään ruunikko ori, joka on myös ollut tuttu näky kilpakentillä. Nykyään ori on jo viettämässä eläkepäiviään. Innocentin kilpaura oli paljon ailahtelevampaa, suurimpana syynä varmasti orin oma ailahteleva luonne. Toisena päivänä se on oikein herrasmies, seuraavana päivänä se ei välttämättä kykene mihinkään yhteistyöhön. Ailahteleva luonne on vaikuttanut orin jalostuskäyttöön, joten sillä on menestykseensä nähden melko vähän jälkeläisiä.
ie. Dorothea on kaunis ruunikko tamma, joka on kuitenkin aika mitäänsanomaton. Sen suku ei ole kummoinen, melkein jopa pelkkiä parempia harrasteratsuja kaikki. Tammalla on mukava luonne ja potentiaalia kyllä olisi löytynyt esteradoillekin, mutta Dorothea päätettiin pitää harrasteratsuna ja jalostuskäytössä. Varsoja tammalla on kolme, jotka ovatkin sitten vähän menestyneempiä. Dorothea viettää harrasteratsun elämäänsä kotitallillaan, eikä harrasta reissailuja.
e. Carolina kärsi elämänsä aikana monenlaisesta epäonnesta. Potentiaalinen kilparatsu loukkasi itsensä jo nuorena tarhassa riehuessaan. Loukkaantumisesta kuntoutuminen kesti sen verran kauan, että Carolina päätettiin astuttaa siinä välissä. Tamma päätyikin tekemään muutaman varsan, jonka jälkeen kokeiltiin kilparatoja. Vamma aiheutti edelleen vaivaa, joten Carolina siirrettiin takaisin jalostuskäyttöön. Valitettavasti tamma kuoli synnyttäessään kolmatta varsaansa, mutta varsa selvisi.
ei. Heartbreak Prince on komea rautias ori, joka on vähän yhden ihmisen hevonen. Se teki oikein menestyksekkään, mutta lyhyen kisauran. Ori kiersi omistajansa kanssa kilpailuja aina 160cm luokkiin asti, mutta omistaja loukkaantui toisen hevosen kanssa ja kilpaileminen loppui. Heartbreak Princen kanssa kokeili monikin ratsastaja mennä, mutta ori ei mennyt samalla tavalla heidän kanssaan. Ori siirrettiin jalostuskäyttöön ja se on ollut mukavan suosittu järkevän luonteensa ansiosta. Heartbreak Prince toimii myös omistajansa humputteluratsuna, sillä ori on ainoa kenellä omistajansa suostuu enää ratsastamaan.
ee. Champagne Problems on varustettu hieman kipakammalla luonteella. Ruunikko tamma ei tee mitään mitä ei halua ja se hankaloittaa sen kanssa eloa. Tammassa olisi vaikka kuinka potentiaalia esteradoille, mutta sitä ei ole oikein koskaan saatu kaivettua esiin. Champagne Problems kilpaili 140cm luokkiin asti, jonka jälkeen sen kanssa vähän luovutettiin ja kokeiltiin, mitä varsominen sille tekisi. Ruunikko teki kaksi oikein näppärää varsaa, mutta tamma oli melkoinen lohikäärmeäiti, joten varsat jäivät siihen kahteen. Champagne Problems vihdoin pääsi siis viettämään haluamaansa elämää, eli tekemään mitä haluaa ja milloin haluaa.
| 01.08.2023 | holst-o. Pauwau Señor Señor | i. San Remedo | VH23-044-0094 |
| 11.04.2023 | holst-t. Pauwau Cordyceps | i. Adelsdorf Outfoxed | VH23-044-0074 |
Kilpailutulokset
| Esteratsastus | vt. 10 / 10 | ||
| Ominaisuuspisteet (ERJ) | 6633 | Kuuliaisuus ja luonne | 2389.7 |
| Hyppykapasiteetti | 2080.05 | Rohkeus | 2163.25 |
31.07.2023 ERJ-Cup Couture Sporthorses - 160cm 6/65
Päiväkirja ja valmennukset
Estevalmennus (kirjoittajana Nikki)
Nerita ja Connie olivat jo kentällä verryttelemässä toukokuisessa auringonpaisteessa, kun saavuin Pauwauhun pitämään heille estevalmennusta. Connien askelissa oli ihailtavaa lennokuutta, kun se ravasi uraa pitkin rentona, mutta keskittyneenä. Se keskittyi aina hommiinsa sataprosenttisesti, aivan sama kuinka puutunutta tai tylsää se oli. Toivottavasti tämänpäiväinen ohjelma ei kuitenkaan olisi kauhean tylsää. Tiesin kuitenkin jo valmiiksi, ettei Connie ainakaan rakastaisi sitä, koska tarkoituksena oli haastaa se olemaan spontaanimpi.
Ratsukko sai jatkaa verryttelyä vielä niin kauan, kuin minulla kesti rakentaa suunnittelemani esterata kentälle. En aikonut haastaa Connieta korkeushyppyyn, joten jätin esteet maltillisesti metrin korkeuteen tai alemmaksi. Päivän haaste olisi muissa hommissa. Connien korvat kääntyivät eteenpäin ja sen pää nousi hieman korkeammalle, kun se näki esteiden rakentuvan, ja sen askeliin tuli aavistuksen enemmän vauhtia. Sille oli hyvä syy, miksi Conniesta oli tullut estehevonen.
Pääsimme aloittamaan itse valmennuksen. Connie lähti innokkaasti töihin, mutta sen korvat alkoivat kääntyilemään taaksepäin välillä, kun kehotin Neritaa ratsastamaankin eri esteelle, kuin mitä Connie ajatteli. Kyseessä ei ollut mikään taitonäyte, joten Nerita sai ratsastaa aika kamalaakin siksakia välillä esteiden välillä, mutta se palveli tarkoitusperää hyvin; Connie joutui selkeästi niin sanotusti ottamaan askeleen taaksepäin ja odottamaan ratsastajan komentoja sen sijaan, että se olisi suorittanut itse, mistä se ei selkeästi ollut kovin innoissaan. Connie teki kuitenkin, joskin hieman vastentahtoisesti, yhteistyötä ja meni sinne, minne ratsastaja käski. Sen hypyt olivat edelleen voimakkaita ja huomattavasti korkeampia, kuin esteet, mutta se kyseenalaisti Neritaa vähän väliä esteiden välillä.
Loppuvalmennusta kohden Connie alkoi antamaan periksi ja tyytymään siihen, että se ei tiennyt etukäteen yhtään, minne sen piti mennä, vaan jäi odottamaan Neritan suuntaohjeita. Tämä johti tietysti pieneen hidastumiseen, mutta harjoitusradalla ei ollut aikarajaa, joten se ei haitannut. Pointti oli yksinkertaisesti saada Connie mukautumaan yhtäkkiä muuttuviin suunnitelmiin ja olemaan avoimempi ennalta-arvaamattomalle ratsastajalle. Kun koimme kiusanneemme pientä Connie-rukkaa tarpeeksi, Nerita taputti ja kehui hevostaan hurjasti, mistä se näytti hieman piristyvän, ennen kuin ratsukko suuntasi aurinkoiseen iltamaastoon loppukäynneille.
Päiväkirjamerkintä (kirjoittajana omistaja)
Conniella oli tänään kevyempi päivä liikutuksen suhteen, joten mä otin sen hoitaakseni kun oli sopiva väli. Mä kävin nappaamassa tamman tarhasta matkaani ja se lähti ihan tyytyväisen oloisena mukaan. Pistin sen käytävälle kiinni, kun siinä se olisi nopea varustaa. Me mentäisiin kentälle hieman jumppaamaan askellajit läpi ja sitten maastoon kierros. Connie nökötti käytävällä puoliunessa samalla kun mä hääräsin sitä kuntoon. Tammaa ei paljoa mun pyörimiset kiinnostanut, joten mä sain nopeasti kaiken tehtyä. Tämän päivän jumpalle päädyin heittämään kuolaimettomat suitset tammalle päähän ja hetken pohdinnan jälkeen jätin satulankin pois. Connie on sen verran fiksu, että sen kanssa pärjää vähän vähemmillä varusteillakin.
Hieman tamma ihmetteli, kun kapusin sen selkään ilman satulaa. Meillä aika harvoin mentiin ilman satuloita, pitäisikin tehdä sitä useammin. Hetken ihmettelyn jälkeen Connie unohti koko satulattomuuden. Ensin käveltiin rennosti hyvä tovi, jonka jälkeen mentiin rennosti ravia ja pätkät laukkaa. Vähän kaarevia reittejä, jotta sain taivuteltua tammaa molempiin suuntiin. Kun askellajit oli jumpattu läpi ja mä olin tyytyväinen, ratsastin kentältä ulos. Vähän taas pistettiin tamman pasmat sekaisin, mutta hetken päästä se köpötteli tyytyväisenä maastolenkkiä. Koska Connie oli hyvällä päällä, me otettiin muutamat ravi- ja laukkapätkät maastossakin. Vaikka pääasiassa me käveltiin pitkin ohjin. Tämmöiset ratsastukset teki kyllä sekä hevoselle että ratsastajalle hyvää. Niin paljon treenattiin tosissaan, että kevyemmät päivät tulivat tarpeeseen.