Pauwau Showjumpers

Gangsters Don't CryKTK-II, ERJ-III

Lempinimi Surku
Rotu, sukupuoli hannover, ori
Syntymäaika 11.11.2020
Säkä, väri 165cm, ruunikko
Kasvattaja evm
Omistaja Nerita VRL-12557, Pauwau Showjumpers
Painotus Esteratsastus
Koulutustaso 150cm
Rekisterinumero VH21-011-0114
hevonen on täyttänyt 8 vuotta 11.11.2021

Kuvat © Benny De Ruiter

08/23 KTK-II tilaisuus
08/23 ERJ-III tilaisuus

Luonnekuvaus

Surku on sympaattinen ja hauska ori. Se on aina hieman ollut hidas oppimaan, mutta on oppinut kuitenkin. Se vaatii useita toistoja joka asiassa, jotta tajuaa mistä on kyse. Välillä siitä myös huomaa, että sillä on vähän pitkät piuhat. Se saattaa reagoida asioihin vähän jäljessä. Surku on kuitenkin kaikkien kaveri, ainakin haluaa olla. Hoitaessa se sörkkii turvallaan hoitajaa ja jos sille jättää jotain tavaroita esille, se rupee mutustelemaan niitä. Monesta hevosesta poiketen, klippaaminen on Surkun lempiasioita, ehkä se ei tajua asiaa kunnolla. Muutenkaan se ei ole moksiskaan mistään hoitotoimenpiteistä.

Ratsastajalta vaaditaan paljon hermoja, kun mennään Surkulla. Ori ei kykene mihinkään hirveän monimutkaisiin juttuihin, ainakaan suorilta käsin. Ruunikon kanssa kannattaa tehtävät purkaa pieniin osiin, jotta ori saa homman ideasta kiinni. Koululiikkeet ovat sille hankalia ja se ei aina aivan ymmärrä, mitä siltä halutaan. Kun kärsivällisesti pyytää ja jaksaa tehdä, saattaa Surkukin jossain vaiheessa tajuta. Esteillä se sen sijaan loistaa ja se ymmärtää kaiken heti, joten ei se ihan toivoton tapaus ole. Surkulla ei mene vaativampienkaan tehtävien kanssa jalat solmuun, kun mennään esteitä. On vaikea uskoa sen olevan sama hevonen kun muulloin. Maastossa ori on melko turvallinen ratsu, sillä jos se säikkyy jotain, tulee se melko viiveellä.

Hölmö oripoika lastautuu kiltisti oikeastaan aina, se ei ole koskaan pistänyt vastaan lastatessa. Se on kuin innostunut pikkupoika päästessään reissuun, oli se sitten minne vaan. Vieraissa paikoissa Surkulla riittääkin ihmeteltävää, koska se haluaisi päästä tutkimaan kaikkea ja osallistua kaikkeen. Se tarvitseekin yleensä rauhallisemman paikan, jotta kaikki energiat ei ole käytetty jo ennen kisoja. Ratsastaessa se on tismalleen samanlainen kun kotona, se nauttii täysin siemauksin kilpailla esteillä.

i. Goner
hann
ii. Guns For Hands iii. evm
iie. evm
ie. Music Is My Disguise iei. evm
iee. evm
e. Obsession
hann
ei. Over You eii. evm
eie. evm
ee. Way You Know Me eei. evm
eee. evm

17.01.2024hann-t. Pauwau Gangsta Don't Playe. Castlewoods Nefertiti VH24-011-0053
15.01.2022hann-t. Pauwau Graphitee. Laffy Taffy VH22-011-0055

Kilpailutulokset

Esteratsastus vt. 10 / 9
Ominaisuuspisteet (ERJ) 5755.93 Kuuliaisuus ja luonne 1948.9
Hyppykapasiteetti 1995.63 Rohkeus 1811.4

28.02.2023 ERJ-Cup Pauwau - 110cm 8/109
30.04.2023 ERJ-Cup Savoir Showjumpers - 120cm 4/78

Näyttelyt

17.02.2023 NJ Tuoninen, irtoSERT tuom. Jannica


Päiväkirja ja valmennukset

01.06.2023 - Päiväkirjamerkintä (kirjoittajana omistaja)

Mulla oli taas monen hevosen päivä ja yksi päivän ratsastettavista oli Surku. Päivässä oli niin paljon sileällä työskentelyä ja hyppäämistä, joten mä päätin lähteä orin kanssa maastoon. Se sopi sen viikko-ohjelmaan oikein hyvin ja mä kaipasin hetken rauhaa. Sekä sitä, että ei tarvitsisi ratsastaa jotain hevosta niin tosissaan. Maastossa voisi vain matkustella ja mennä sitä vauhtia, kuin hyvältä tuntuisi. Surku lähti tarhasta mun mukaani mielellään ja mä hoidin sen rivakasti kuntoon. Aikataulu oli tiukka sekä mulla, että muillakin. Kun mä tulisin takaisin, olisi mulle varustettu ja kävelytetty seuraava hevonen estevalmennusta varten jo valmiiksi. Ja mä todella tarvitsin tämän hengähdyshetken. Ja Surkun kanssa on oikein kiva maastoilla, kun se on melko rauhallinen ja rento.

Mä valitsin reitin, josta tulisi noin tunnin lenkki, riippuen vähän kuinka paljon ravaisi ja laukkaisi. Ja jos laukkaaminen nappaisi enemmänkin, voisi lenkiltä tehdä pienen ylimääräisen kierroksen laukkabaanalle. Surku lähti reippain askelin kohti lenkkiä ja sekin tuntui nauttivan, kun siltä ei vaadittu mitään. Ruunikko on hieman raukka, kun se ei aina ihan ymmärrä mitä siltä halutaan. Ori liikkui rennosti pitkällä ohjalla ja me molemmat nautittiin lintujen viserryksestä ja rauhallisuudesta. Mä keräsin hieman ohjia kun ravailtiin pätkät ja laukattiinkin me yksi pätkä. Laukkabaanalle ei käännytty, molemmat nautittiin liikaa rennosta menosta. Eikä Surkulla tuntunut olevan haluja mennä kovaa tai edes hirveästi laukata, joten metiin vain reittiä rauhaksiin. Vähän joku lintu meinasi yrittää säikäyttää meitä. Mun kohdalla se onnistui, mutta Surku vain katseli linnun lentoa turpansa edestä. Loppumatka sujui rauhassa käynnissä ja mä sain kaipaamani nollauksen. Tallin pihassa vaihdoinkin lennosta hevosta, kun Surku lähti työntekijän kanssa talliin ja mä seuraavan hevosen kanssa valmennukseen.