Jeanette's Jubilee ERJ-I
Lempinimi | Juni |
Rotu, sukupuoli | holstein, tamma |
Syntymäaika | 10.05.2022 |
Säkä, väri | 168cm, musta |
Kasvattaja | evm |
Omistaja | Nerita VRL-12557, Pauwau Showjumpers |
Painotus | Esteratsastus |
Koulutustaso | 160cm |
Rekisterinumero | VH23-044-0057 |
hevonen on täyttänyt 8 vuotta 10.12.2022 Kuvat © Fee-Fotografie |
Luonnekuvaus
Lohikäärme ja paholainen ovat nimityksiä, millä tallityöntekijät kutsuvat Junia. Noin niin kuin muunmuassa. Kaikki niistä eivät ole ihan painokelpoisia. Eli tästä voi päätellä, että tamma ei ole helpoimmasta päästä. Jeanette's Jubilee on hyvin valikoiva, keitä se sietää. Oli kyse sitten hevosista tai ihmisistä. Ne joita se sietää, saavat esimerkiksi hoitaa tamman kuntoon, mutta silloinkin hampaita kannattaa varoa. Potkimista Juni ei onneksi harrasta, mutta kaikenlaisia temppuja mustalta löytyy repertuaarista. Taluttaessakin se yleensä haluaisi aina ihan mihin tahansa muuhun suuntaan, kuin sinne minne taluttaja olisi menossa.
Ratsastaessa ei Juni ole yhtään sen helpompi. Tamma on mielestään aina oikeassa ja sillä on monia keinoja, millä se protestoi. Pukittelu, pystyynhyppiminen ja ryöstäminen on ihan peruskauraa tämän kanssa. Mitään vikaa ei ole mistään löydetty, joten tamman kanssa yritetään vain pärjätä. Kun homman saa sen kanssa sujumaan, saa se anteeksi kaikki muut vikansa. Junilla on mieletön hyppykapasiteetti, se hyppää kauniisti, on nopea ja vielä tarkka. Toki se voi kesken huippusuorituksen jäädä jäkittämään keskelle rataa, kun ei ole jostain samaa mieltä ratsastajansa kanssa. Onneksi kilparadoilla tätä tapahtuu harvemmin. Maastoratsua ei Junista saa kirveelläkään, se ei oikein edes suostu lähtemään pihasta ratsain.
Kukaan ei varmaan ylläty, kun kerron, että matkustaminenkin on vähän haastavaa Junin kanssa. Ensinnäkin sen viereen ei voi laittaa ihan ketä vain ja mukana pitää olla myös sellainen ihminen, jota tamma sietää. Juni ei tee meidän ihmisten elämää helpoksi, mutta se vähän helpottaa, kun ruusukkeita napataan ihan hyvällä tahdilla mukaan kilpailuista. Ja vaikka kuinka tamma osaa olla hankala, se on aika palkitsevaa, kun sen kanssa sitten lopulta joku homma sujuukin.
i. Gold Rush holst |
ii. Gold Thing Back | iii. evm |
iie. evm | ie. Lavender Haze | iei. evm |
iee. evm | ||
e. Jeanette Enchanted holst |
ei. Epiphany | eii. evm |
eie. evm | ee. Jour Meilleur | eei. evm |
eee. evm |
08.08.2023 | holst-t. Pauwau Justice | i. Aftermath | VH23-044-0095 |
12.05.2023 | holst-o. Pauwau Monsterous | i. Heatherbourne Mayhem | VH23-044-0075 |
i. Gold Rushista (163cm, punaruunikko) povattiin jo varhain menestyjää, jollainen siitä tulikin. Saksan ikäluokkatähti, 6-vuotiaana Nuorten estehevosten maailmanmestaruuksien hopeamitalisti, aikuisiällä kahdesti EM-joukkueessa. Lukuisia voittoja ja sijoituksia World Cup -kilpailuista, hopeamitali Saksan estemestaruuksista.. Gold Rush täytti sille asetetut valtavat saappaat helposti jatkaen voittokulkuaan niin isänä kuin isänisänä sen jälkeläisten sekä niiden jälkeläisten vallatessa alaa kansainvälisillä estekentillä. Erinomainen hyppytekniikka, loistava laukka hyvää ravia ja käyntiä unohtamatta, moderni, terve ja kestävä urheiluhevosen rakenne, hieno sukutaulu sekä luonne kuorrutettuna kilpauran meriiteillä sekä myöhemmin jälkeläisten kiistattomalla menestyksellä - Gold Rush jätti jälkensä esteratsastukseen. Toki orin yli kuuteensataan varsaan mahtuu tavanomaisiakin hevosia, jotka eivät täytä jalostusorille asetettuja vaatimuksia tai pärjää 130cm ratoja suuremmissa luokissa, mutta ori kyllä toi varmuutta hyppyihin, hyvän laukan, yleensä selväpäisen ja rohkean luonteen.
30-testistään Gold Rush sai upean 9,40 pisteen kokonaistuloksen saaden täydet 10 pistettä irtohypyistään, hyppykyvystään sekä luonteestaan. Kehuja kirposi muistakin osa-alueista, ja olihan ruunikko hieno katsella. Ilmeikäs, jalo pää, ylös kiinnittynyt kaareva kaula, pitkät hyväasentoiset lavat, sopusuhtainen lihaksikas runko hyvällä syvyydellä, vahva hyvin kulmautunut takaosa sekä pitkähköt, kuitenkin hyväluiset ja -asentoiset, kestävät jalat. Liikkeistä löytyi tarmoa, matkaavoittavuutta, ilmavuutta, käynnissä näkyi hieman etuosan ahtautta joka kuitenkin katosi ravissa, eikä laukasta enää löytynyt sitäkään vähää moitittavaa. Gold Rush oli todella kevyt, pehmeä ratsastaa, jo nuorena itsensä hyvin kantava hevonen, joka selkeästi teki yhteistä suoritusta, ei pelännyt tai arastellut mutta ymmärsi myös tehdä kieltoja tai omia ratkaisujaan äkkitilanteissa, joissa ratsastajan pää ei leikannut yhtä nopeasti kuin hevosen. Käsiteltäessä varsinainen herrasmieshurmuri hörisi ja jutusteli ihmisille ja tallikissoille, nautiskeli etenkin vesipesuista ollen muutoinkin niin mutkattoman leppoisa hevonen, ettei sitä aina uskonut miljoonaratsuksi.
29-vuotiaana iän mukanaan tuomien vaivojen vuoksi lopetettu Gold Rush on edelleen ajankohtainen, merkittävä nimi estepiireissä, ja tulee varmasti olemaan sitä pitkään.
ii. Oripäivävoittaja sekä Belgian 5- ja 6-vuotiaiden menestyneimpiä ikäluokkaratsuja, kansainvälisillä 160cm radoilla pitkän, menestyksekkään uran tehnyt World Cup -luokkien vakionimi ja useammankin auton ja tie minkä pääpalkinnon omistajilleen voittanut Gold Thing Back myytiin jo maitovarsana huutokaupan kalleimpana varsana. Siitä suunta olikin vain ylöspäin, uransa aikana ori tienasi ostohintansa takaisin jo kilpaurallaan kasvattaen tienestejään jalostusorina. Gold Thing Backista jäi lukuisia hyväksyttyjä jalostusoreja, valiotammoja, ikäluokkamenestyjiä ja -mestareita, Nuorten hevosten maailmanmestaruuksissa sijoittuneita, urallaan miljoonan rikkoneita tähtiratsuja. Sen jälkeläisiä löytyy jokaisesta kantakirjasta trakehneria lukuun ottamatta, ja etenkin orijälkeläiset useammassakin alenevassa polvessa tunnistaa pään muodosta, samasta kaarevasta, korkealle asettuneesta kaulasta. Gold Thing Backin ura, oikeastaan koko elämä, kulki voitosta voittoon. Ori elikin pitkän elämän kuollen vasta 33-vuotiaana, omistajansa mukaan hampaat jalkoja heikommassa kunnossa.
Gold Thing Back oli komea hevonen, moderni, ryhdikäs, suurilinjainen. 164cm korkea punaruunikko holstein oli kaikin puolin sopusuhtainen, sen lavat sekä reidet olivat hyvän mittaiset ja rungosta löytyi sopivasti syvyyttä. Takaset olivat hieman pihdissä ja etuset supussa, mikä tosin ei orin liikkeissä näkynyt kuin käynnin ahtautena ravin sekä laukan väljetessä huomattavasti. Pitkä, tarmokas askel, erittäin vahva laukka siihen sopivan vahvan, tasapainoisen hypyn kanssa - yhdeksän pistettä niin laukasta kuin hypyistä oripäivillä, ratsastettavuudesta kahdeksan pistettä. Ruunikko oli sisukas, vahvatahtoinen hevonen, joka yhteisen sävelen löydyttyä antoi monet virheet anteeksi keskittyen yhteiseen suoritukseen. Käsiteltäessä Gold Thing Back taas oli kylmänviileä, näennäisesti mistään piittaamaton hevonen, joskin myöhästyneiden aamuheinien vuoksi koko talli raikui orimylvintää.
ie. Arvostettu, hyväksi todettu isä-emänisä -yhdistelmä sekä upea emälinja. Lavender Hazen (musta, 165cm) takana on suku, jonka vuoksi tammasta tehtiin ostotarjouksia jo ennen kuin varsa oli syntynytkään. Kasvattaja kuitenkin piti Lavender Hazen itsellään emälinjaa jatkamassa, ja kun sukua oli kuin kuninkaallisella ei Lavender Hazen tarvinnut oikein muuta tehdäkään kuin varsoja. Toki se ratsutettiin sekä käytettiin tammatestissä, jossa se keräsi tilaisuuden korkeimmat rakenne- ja liikepisteet. Suurilinjainen, jalo, ryhdikäs tamma näytti siltä miltä modernin ratsuhevosen halutaankin näyttävän. Pitkä, hyvänmuotoinen kaula, pitkät loivat lavat, lihaksikas syvä runko, vahva takaosa. Jaloissa oli jo vähän liikaakin pituutta, mutta asentovirheitä ei löytynyt. Matkaavoittava, irtonainen ja tarmokas käynti, elastinen ja jäntevä ravi sekä ilmava, voimakas, tasapainoinen laukka toivat tasaisen rivin yhdeksikköjä. Hypätessään tamma käytti niin kaulaansa, selkäänsä kuin jalkojaankin toivotulla tavalla, ponnisti vahvasti, ylitti esteet hyvällä hyppykaarella pitäen tasapainonsa myös haastavampien lähestymisten suhteen. Kovin vakavastihan Lavender Hazen kykyjä ei koeteltu, kilpakentät kun jäisivät sen varsojen valloitettavaksi, mutta selkeästi tamma oli perinyt sukunsa hyppykyvyt.
Todennäköisesti sukunsa sekä upean rakenteesta vuoksi Lavender Haze sai anteeksi persoonansa hiomattomat särmät. Musta diiva nyrpisteli nenäänsä vähän joka ruoalle, hoitajalle ja vähän kaikelle muullekin, oli happaman ja koppavan oloinen sekä hyvin, hyvin herkkä, niin käsiteltäessä kuin ratsastettaessakin. Toki tamma saattoi olla myös vähän turhankin hemmoteltu, rajat liian myöhään saanut ja tästä vapaasta kasvatuksesta ilon irti ottanut hemmoteltu hevonen, mutta yhtä kaikki osa talliarjesta pyöri vahvasti tallin kuningattaren ehdoilla. 30-vuotiaakse elänyt kuningatar siunasi valtakuntaansa 14 varsan verran, keräsi kaikki mahdolliset Saksassa siitostammoille myönnettävät tunnustukset ollen nykyisin todella arvostettu nimi sukutaulussa jokaisen jälkeläisensä kautta; joukossa ei ole yhtäkään heikkoa tai edes keskivertoa varsaa.
e. Jeanette Enchantedin (166cm, musta) mukana yhdenlainen ympyrä sulkeutui; kumpikin sen vanhemmista päätyi Saksasta Viroon, Jeanette Enchanted taas Virosta Saksaan. Viisivuotiaana Jeanette Enchanted kilpaili Viron Nuorten hevosten mestaruudesta sijoittuen viidenneksi, ja ennen ja jälkeen tuon ikäluokkakilvan tamma oli tehnyt hyviä, joskin yleensä sijoitusten ulkopuolelle jääneitä, ratoja. Sillä oli selkeästi hyvätekniikkainen, vahva hyppy, iloinen mieli, rohkeutta sekä hyvät hermot, muttei oikeastaan kisapäätä. Jeanette Enchanted lähti pitämään hauskaa, ei voittamaan, sillä ei ollut samanlaista paloa, taistelutahtoa, kuin monella niin sanotusti oikealla kilpahevosella. Muutettuaan omistajansa mukana Saksaan Jeanette Enchanted menestyi taitoarvosteluluokissa erittäin siistien, tasapainoisesti ja teknisesti vahvojen hyppyjensä myötä, mutta monissa aikaluokissa tamma jäi tuloslistan tasaiseen sijoittumattomaan, hyvin muttei loistavasti pärjänneeseen massaan. Kilpauransa aikana tamma nousi 130cm luokkiin käväisten välillä myös koulu- ja kenttäradoilla (vaativa B, parhaimmillaan CIC3 ammattiratsastajan kanssa) tehden puhtaita tuloksia jääden yleensä sijoitusten ulkopuolelle, joskus niukasti mutta ulkopuolelle joka tapauksessa.
Jeanette Enchanted näytti pitkine päineen ja korvineen hieman hupsulta, vaikka muutoin olikin sopusuhtainen hevonen. Sillä oli hyvin liittynyt, joskin kevyenpuoleinen kaula, pitkät pystyhköt lavat ja hyvä säkä, vähän pitkänsorttinen mutta sopivan syvä runko sekä takaosa, jonka kulmaukset olivat kaikin puolin mallillaan. Vuohiset olivat lyhyet, jalat muutoin mittasuhteiltaan passelit, kuivat ja hyväasentoiset. Käynti, ravi sekä laukka eivät kirvoittaneet ylistyssanoja, vaan jäivät aika tavanomaisiksi; hyvä askelpituus, väljä suora liikemekaniikka, tarmokas liike läpi koko kropan, mutta etenkin käynti olisi saanut olla ilmavampaa ja kevyempää. Laukka nousi askellajeista selkeästi kirkkaimmaksi ollen eniten ylämäkeen rakentunut, kevyin ja ilmavin askellaji, vaikkei Jeanette Enchanted laukastaankaan saanut kuin perusturvallisen seiskan tammatestissään. Jeanette Enchantedin vahvuus olikin sen luonne, tamma oli fiksu, ystävällinen, avoin ja rohkea hevonen, miellyttävä käsitellä sekä ratsastaa. Täydellinen luottohevonen kaiken tasoisille ratsastajille.
Monin tavoin tavanomainen tamma kuoli 17-vuotiaana varsin dramaattisesti salamaniskuun. Jeanette Enchantedista jäi kaksi varsaa, joista kummankin isäksi oli valikoitu pärjännyt, ainakin 140cm ratoja tehnyt esteori hyvällä isälinjalla. Jälkipolvi onkin emäänsä kilpailuhenkisempää ja tehnyt radoilla parempaa tulosta - sekä ylittänyt emänsä kapasiteetissa. Näistä tosin pitänee kiittää isäoreja, jotka molemmat ovat tehneet tavanomaistenkin tammojen kanssa laatuvarsoja. Jeanette Enchantedin omistaja totesikin isäoreihin satsattujen eurojen maksaneen itsensä monin verroin takaisin, muodossa tai toisessa.
ei. Kolmivuotiaana Saksasta Viroon ostettu Epiphany (tummanpunarautias, 166cm) hyväksyttiin nelivuotiaana jalostukseen, viisivuotiaana se oli Viron Nuorten hevosten estemestaruuskisojen neljäs sekä kestomenestyjä nuorten hevosten luokissa. Epiphanylla oli kyky puhtaaseen hyppyyn hankalistakin, suorastaan epäonnistuneista lähestymisistä, minkä lisäksi teräväpäinen ori kykeni nopeasti ratkaisemaan, tarvitsiko lähestyminen vielä puolikkaan askeleen vai oliko parempi loikata vähän kauempaa. Ori kyllä teki aina kuten ratsastajansa ohjeisti, raudikko mukautui kaikkeen ja oli yhteistyöhaluinen hevonen. Vahva ponnistus, kaunis hyppykaari, nopea jalkatekniikka ja tasapainoinen hyppy toivat kiitosta orilautakunnalta sekä ratsastajalta. Liikkeiltään Epiphany sen sijaan oli hyvinkin keskinkertainen, liikkeiden keskiarvo olikin tasan 7. Orista ei kuitenkaan tullut Viron uutta kansainvälisten ratojen tähteä kuten oli toivottu, raudikko alkoi pudotella puomeja sekä hypätä kaiken puolin epävarmemmin 150cm tehtävissä. Parhaat ratansa ja suurimman sijoitussaldonsa Epiphany teki 130cm radoilla, 140cm radoilta orilla on puhtaita suorituksia sekä satunnaisia sijoituksia. Kansainvälinen ura jäi välistä, mutta Virossa sekä muissa Baltian maissa Epiphany teki pitkän, hyvän uran.
Hyväpäinen, ratsastettavuudeltaan loistava ja rakenteeltaankin hieno (ryhdikäs, moderni ja suurilinjainen hevonen pitkällä niskalla, hyvin kiinnittyneellä kaulalla, pitkillä loivilla lavoilla ja syvällä, lihaksikkaalla rungolla, joka seisoi kuivien, hyväluisten, joskin lyhytvuohisisten jalkojen päällä) ori sai 66 jälkeläistä. Näistä suurin osa on eestiläisiä urheiluhevosia tai latvialaisia puoliverisiä, kourallinen on rekisteröity holsteinkantakirjaan. Epiphanyn jälkeläiset ovat selväpäisiä, yhteistyöhaluisia, kaikin puolin helppoja hevosia, joilla on yleensä hyvä hyppytekniikka sekä melko tavanomaiset liikkeet. 27-vuotiaana lopetettu raudikko on kuitenkin lunastanut paikkaansa etenkin Viron ratsuhevosjalostuksessa; emänisänä Epiphany toimii loistavasti tasoittaen haastavinakin tunnettujen orilinjojen jälkikasvua.
ee. Saksasta Tanskan kautta Viroon päätynyt Jour Meilleur oli harrastekasvattajan harrastetamma, suvullisesti iloinen sekamelska este- ja koululinjoja. Siitä itsestään ei tullut suurta tähteä oikein mihinkään lajiin, vaan perushyvä allrounder siihen kuuluisaan laadukkaaseen harrastamiseen sekä vaativa B / 120cm -tason kilparadoille. Luonteeltaan kaikin puolin kiltti ja mukautuvainen, rauhallinen ja ennemmin heräteltävä kuin jarruteltava tamma teki yhden syksyn ajan tuntiratsunkin töitä ollen vähän kaiken tasoisten ratsastajien suosikki. Kilpakentillä Jour Meilleur ei säväyttänyt, se sai jokusen ruusukkeen sieltä täältä, teki yleensä tasaisen hyviä kouluratoja ja esteillä otti ennemmin aikavirheitä kuin puomeja. Tamman hypyt olivat hieman hitaita, hyppykaari oli aika lattea eikä se käyttänyt kaulaansa tai selkäänsä aivan toivotulla tavalla. Jalat kuitenkin nousivat riittävästi, jotta puomit pysyivät kannattimillaan. Koulupuolella tulokset olivat tiiviisti 62-66% välissä, ja aina Jour Meilleurin liikkeisiin toivottiin lisää irtonaisuutta sekä keveyttä. Käynti oli pitkää, ravi tahdikasta, laukka rullasi hyvin, mutta liike jäi vähän matalanpuoleiseksi joka askellajissa.
Tammatestinsä Jour Meilleur suoritti Virossa ennen kuin se astutettiin ensimmäisen kerran. 163cm korkuinen ruunikko sai paljon kehuja luonteestaan, selkeän hyvistä hermoistaan sekä positiivisesta asenteestaan. Rakenteesta tuli vähän enemmän sanomista; matalaryhtinen ja -jalkainen tamma pitkänmallisella päällä sekä pitkänsorttisella rungolla, kevyellä kaarevalla kaulalla ja pitkillä mutta pystyhköillä lavoilla. Selkäkin vähän painunut, säkä siinä edessä kyllä hyvä, lautanenkin luisu ja jalat kaikessa hyväasentoisuudessaan hennot. Jour Meilleurille valittiinkin parempirakenteisia oreja, ei maailmantähtiä vaan harrastelijan maltillisempaan budjettiin sopivia oreja. 28-vuotiaaksi elänyt tamma teki neljä varsaa, kaksi merkittiin holsteinkantakirjaan ja kaksi rekisteröitiin ESH:ksi. Jour Meilleur ei ollut ratsujalostuksen salattu helmi, sen jälkeläiset ovat kyllä hyväpäisiä, kilpailemiseenkin sopivia käyttöhevosia, mutta menestyneinkin on varsin tavanomainen puoliverinen.
© Lissu T.
Kilpailutulokset
Esteratsastus | vt. 10 / 10 | ||
Ominaisuuspisteet (ERJ) | 6669.82 | Kuuliaisuus ja luonne | 2302.28 |
Hyppykapasiteetti | 2167.41 | Rohkeus | 2200.13 |
Päiväkirja ja valmennukset
17.08.2023 - Päiväkirjamerkintä (kirjoittajana omistaja)
Multa pääsi muutama ruma sana, kun kuulin pihalta huudahduksen: "Juni on irti!" Kun mä pääsin tallista ulos asti, musta tamma veteli pierupukkilaukkaa pitkin tallipihaa villiten muutamaa muutakin tarhassa olijaa. Meillä oli menossa aamun hevosten ulosvieminen ja mua ei mitenkään yllättänyt, että se oli tämä kyseinen tamma kun paineli pitkin pihoja. Tallityttö tuli pahoitellen mun viereeni katsomaan tamman menoa ketjuriimu kädessää, jossa oli rikkinäinen lukko. Juni oli nykäissyt sen verran, että lukko oli pettänyt ja tamma oli päässyt vapauteen. Koska holstein olisi melko mahdoton saada kiinni, me hetken pohdittiin sotasuunnitelmaa sitä varten, että saataisiin ajettua se talliin tai johonkin tarhaan. Tai vaikka kentälle. Mikä vain missä se olisi vähän rajatumalla alueella.
Me kerättiin taskut ja ämpärit täyteen herkkuja, jos jostain Juni sattuisi kiinnostumaan. Yksi tallityöntekijä lähti myös heinää täynnä olevien kärryjen kanssa pihalle. Muut tarhailevat hevoset näyttivät kyllä kiinnostuneilta, mutta Juni katsoi meitä epäluuloisesti. Se oli jopa hetkeksi pysähtynyt, mutta jos sitä lähestyisi, olisi se liikkeellä heti. Me ei kiinnitetty mustaan tammaan huomiota ollenkaan ja rapisteltiin sekä heiluteltiin kovaan ääneen herkkuja. Mä jopa itse haukkasin mehukkaasta omenasta palan. Junin tarhaan oli nyt viety ylimääräisiä heiniä ja muutamia herkkuja, jos se pelkästään saisi tamman lähtemään sinne. Yksi oli jopa mennyt kentälle siirtelemään puomeja, jos holstein kiinnostuisi siitä.
Musta tamma oli jokainen lihas jännittyneenä seisomassa pihan reunassa ja tarkkailemassa kaikkien touhuja. Se ehkä hieman hämmentyi siitä, kun kukaan ei ollut lähtenyt jahtaamaan sitä tai yrittänyt selkeästi ottaa kiinni. Kaikkien yllätykseksi tamma lähti kohta ravamaan häntä ylhäällä kohti tarhaansa. Siellä se meni tarhan perälle jätetyn heinäkasan luokse ja lähimpänä ollut työntekijä kiirehti sulkemaan portin. Ehkä Junista oli tylsää, kun kukaan ei oikein reagoinut sen karkureissuun ja heinät rupesivat kiinnostelemaan enemmän. Onneksi näytti siltä, että hevonen ei loukannut itseään riehuessaan ja nyt se oli turvallisesti aidan takana tarhassa. Se saisi viettää siellä hetken rauhassa, ennen kuin pääsisi johonkin hommiin. Ja mun pitäisi etsiä sille uusi, kestävämpi naru, millä kuitenkin pystyy pitelemään kyseistä tammaa.
11.05.2023 - Päiväkirjamerkintä (kirjoittajana omistaja)
Juni polkaisi tyytymättömänä käytävän lattiaa, kun mä yritin mahdollisimman nopeasti saada tamman valmiiksi ratsastusta varten. Meillä oli jaettuna muutaman ratsastajan kesken kuka ratsastaisi minäkin päivänä mustalla paholaisella ja tänään oli mun vuoro. Kukaan ei oikein halunnut mennä sillä sen hankaluuden vuoksi, vaikka kapasiteettiahan siltä löytyy vaikka kuinka. Joten me oltiin jaettu vuorot, niin silloin ei tarvinnut taistella kuka menisi sillä. Mä ajattelin ottaa vain kavalettitreeniä, olettaen että meillä yhteistyö sujuisi sen verran tänään, että niitä voisi tehdä. Mulla ei ollut kauhean kova luotto siihen, mutta ei sitä voisi tietää jos tamma vaikka yllättäisi.
Mä talutin ketjunarussa tamman kentälle, koska Juni oli taas menossa kaikkialle muualle. Naru sai pysyä vielä siinäkin vaiheessa, kun mä siirtelin muutamia puomeja paremmille paikoille ja sain muodostettua haluamani tehtävät kentälle. Sitten mä nousin selkään, koska sieltä Juni oli kuitenkin vähän helpommin hallittavissa. Mä tunsin heti, että nyt ei kaikki ollut oikein. Rimpautin talliin tallimestarille, että tulisi katsomaan. Mä olin aika varma, että Juni oli epäpuhdas, mutta halusin jonkun katsomaan. Pian mies kipittikin tallista ja tuli katsomaan. Mä kävelytin Junia suoraan ja sitten otin pätkän ravia. Yhdessä me todettiin, että se todella ontuu. Me katsottiin toisiamme vähän kauhistuneina, kun ruvettiin jo miettimään mitä meno olisi saikulla olevan Junin kanssa. Se kun ei ollut helppo tapaus täydessä treenissäkään, niin mitähän meno olisi kun se joutuisi nyt seisoskelemaan todennäköisesti hetken.