Pac-Man FeverERJ-I, HANN-I

Lempinimi	Paku
Rotu, sukupuoli	hannover, ori
Syntymäaika	02.11.2018
Säkä, väri	170cm, rautias
Maahantuoja	Pauwau Showjumpers
Omistaja	Nerita VRL-12557, Pauwau Showjumpers
Painotus	Esteratsastus
Koulutustaso	160cm
Rekisterinumero	VH19-011-0164
hevonen on täyttänyt 8 vuotta 02.11.2019 Kuvat © tallin omaisuutta

02/21 ERJ-I tilaisuus
07/23 HANN-I tilaisuus

Luonnekuvaus

Pac-Man Fever eli Paku on hassu tyyppi, sen luonteessa on hämmästyttävän paljon outouksia ja jopa joitain ristiriitaisuuksia. Paku on niin pomminvarma hevonen, kuin huipputason kilpahevonen voi olla. Toisaalta taas se ei tykkää ihmisistä, mutta vielä vähemmän eläinlääkäreistä. Voisi sanoa Pakulla olevan neulakammo. Koirista ori ei välitä, mutta lumi saa orin sekoamaan. Se on hulluna lumeen ja talvet onkin toisen lemppareita. Hoitaessa Pakulla ei ole käytöstapoja. Kaviot, hampaat sekä häntä heiluvat ja viuhuvat, joten hoitaja saa olla tarkkana orin kanssa. Töihin ori on kyllä aina lähdössä reippaasti.

Ratsuna Paku on sitten ihan toista maata. Se on todella yritteliäs ja pistää aina parastaan, ihan sama mennäänkö sileällä vai esteitä. Tuntuu kuin Paku ymmärtäisi, että sileällä työskentely on tärkeää, sillä vaikka se rakastaa esteitä yli kaiken, se suorittaa hyvällä motivaatiolla kaikki koulukiemuratkin. Kuitenkin esteillä ori herää eloon, se menee esteestä kuin esteestä yli ilman kummempia kyttäilyjä. Mitä isompi ja muhkeampi este, sen parempi. Paku on myös maastovarma, se menee niin yksin kuin kaverinkin kanssa.

Matkustaessa Paku on aika leppoisa tyyppi ja vieraissa paikoissa ori osaa käyttäyä vähän siivommin ihmisiäkin kohtaan. Tosin varovainen saa silti olla, ettei ori sittenkin pääse upottamaan hampaitaan käsivarteen. Odottelemaan Paku olisi vähän turhan malttamaton, joten sen kanssa pitkät päivät eivät ole vaihtoehto. Ori on tyytyväinen kun päästään valmennukseen tai kisaverryttelyyn, mutta kisaradalla se on elementissään. Paku nauttii täysin siemauksin vauhdista ja yleisöstä. Pakun mielipide muista hevosista on aika hälläväliä, sitä ei vain kiinnosta. Se viihtyy hyvin yksin, mutta ei sitä haittaa kaverikaan.

i. Point of No Return hann, m, 177cm	ii. Provenance	iii. evm
		iie. evm
	ie. Game Night	iei. evm
		iee. evm
e. Bitten hann, rn, 176cm	ei. Blood Brother	eii. evm
		eie. evm
	ee. Slumber Party	eei. evm
		eee. evm

07.05.2022	hann-t. Paranoid Couture	e. Solo Paranoia	VH22-011-0139
06.09.2019	hann-o. Pauwau Partymaster	e. Ciara Carrera	VH19-011-0195

i. Paku ei ole kyllä tullut isäänsä Point of No Returniin sitten yhtään. Meidän rautias outolintumme on täysin vastakohta mustalle orille. Paitsi loistavia hyppääjiä ovat molemmat. Point of No Return on kansainvälisen tason estehevonen, joka käy vuodesta toiseen hevosmaailman kuumimmissa tapahtumissa. Sitä ei hetkauta yhtään mitään, ori on kuin viilipytty. Myös radalla, jossa se suorittaa tasaisen varmasti radasta toiseen. Point of No Returnin jälkeläislista on pitkä ja maksut kalliit, saa olla onnekas jos bongaa tämän orin jälkeläisen halvalla. Meriittilista on myös pitkä ja komea, kuten hevonenkin.

ii. Pakun isänisä Provenance ei jää kakkoseksi pojalleen Point of No Returnille. Se on yhtä menestyksekkäästi kiertänyt esteratoja ja löytänyt itsensä myös kenttäradoilta, sieltäkin tuonut palkintoja kotiin. Jalostuksessa Provenance on ollut suosittu sekä sen jälkeläiset ovat melko menestyneitä, Point of No Return niitä menestyneimpiä. Luonteeltaan tummanruunikko ori on rauhallinen ja järkevä, vaikka siitä potkuakin löytyy tarvittaessa. Provenance viettelee jo hyvin ansaittua eläkeläisen elämää ja pitää kuria nuoremmille oripojille.

ie. Isänemä Game Night oli kipakka tapaus, jota nähtiin myös esteradoilla. Sen menestys oli hieman ailahtelevaa luonteesta johtuen, sillä aina ei ollut motivaatiot kohdillaan. Rautiaalla tammalla oli todella hyvä tekniikka hypyissä, joten siitä ei koskaan kiinni jäänyt. Jälkeläisten myötä se hieman rauhoittui, mutta se oli myös tiukka emä. Jälkeläisiä sillä on kaksi, tosin hyvin menestyneitä molemmat. Game Night jouduttiin lopettamaan jo melko nuorella iällä, kun sen kunto rupesi heikkenemään kovalla vauhdilla. Koska haluttiin löytää syy kunnon heikkenemiselle, tutkittiin tamma lopetuksen jälkeen ja siltä löytyi paha aivokasvain.

e. Pakun emä Bitten sitten taas onkin tuntemattomampi nimi ja tuntemattomasta suvusta. Tamma itse on hypännyt yli metrin luokkia menestyksekkäästi. Potentiaalia Bittenissä olisi ollut, mutta sitä ei saatu kaivettua esiin. Toisessa omistuksessa, toisella valmentajalla tai toisella ratsastajalla tammasta olisi ollut isompiinkin luokkiin. Bitten kuitenkin siirtyi jalostukseen kohtuullisen nuorena, lupaavasta uran alusta huolimatta. Varsoja tamma on kerennyt tekemään muutaman, mutta Paku oli tamman ensimmäinen jälkeläinen. Paku lähtikin halvalla omituisten piirteidensä vuoksi, mutta täysipäisen tamman jälkeläiset ovat osoittautuneet oiviksi esteratsuiksi, joten niiden hinnat ovat kasvaneet hiljalleen.

ei. Blood Brother on todella komea punaruunikko ori, joka ei ole kaikesta huolimatta pyörinyt parrasvaloissa. Se on starttanut muutamia kertoja, mutta kisaelämä ja pitkät matkustelut eivät sopineet sille, vaan se viihtyi paremmin kotitallissaan. Muutokset stressaavat oria, joten sitä ei yritetty edes pakottaa kisahevoseksi. Jalostukseen sitä on käytetty tästä huolimatta pariin kertaan, sillä jotain näyttöjä sen kyvykkyydestä oli kuitenkin olemassa. Ja kotona se hyppäsi korkeitakin ratoja, kunhan se sai rauhassa tutustua rataan. Blood Brotheria ei suvuissa juurikaan siis näy, mutta se tuo hyvää tasapainoa Pakun isänpuoleiseen sukuun.

ee. Emänemä Slumber Party on elänyt enemmän harrastehevosen elämää, kuin kilpahevosen. Potentiaalia ruunikossa olisi ollut, mutta sen luonne oli oivallinen harrasteratsulle, joten se päätyi eräälle tädille ratsuksi. Omistaja lainasi Slumber Partya nuorelle ratsastajalle johdattamaan esteratsastuksen maailmaan ja kaksikko pääsikin kilpailemaan aina 120 senttimetrin luokissa. Tammalla olisi ollut potentiaalia korkeampiinkin luokkiin, mutta ratsastaja hommasi oman hevosen ja omistajalla ei ollut kiinnostusta kilpailla, eikä uutta ratsastajaa enää löytynyt. Omistajansa päätti käyttää tammaansa myös jalostukseen, eikä varmaan arvannut millaisten huippuhevosten suvuista tulisi tammansa nimen löytämään.

Kilpailutulokset

Esteratsastus	vt. 10 / 10
Ominaisuuspisteet (ERJ)	6605.26	Kuuliaisuus ja luonne	3712.36
Hyppykapasiteetti	1446.45	Rohkeus	1446.45

Päiväkirja ja valmennukset

4.2.2021 - Estevalmennus (valmentajana Minii)

Rautias hevonen ravaili korvat hörössä esteiden seassa saapuessani maneesiin. Vaihdoin ratsastajan kanssa muutaman sanan ratsusta ja tavoitteista sekä asioista, jotka olivat ehkä hieman hankalampia. Laskettuani esteet verryttelykorkeuteen, oli aika ohjeistaa ratsastajalle ensimmäinen ratapätkä ja sen jälkeen päästää ratsukko näyttämään mitä he osasivat.

Pakuksi esitelty rautias hyppäsi hyvällä tekniikalla ja se ei tuntunut katselevan esteitä vaikka eräästä tolpasta roikkui toppatakki ja yhden okserin alla oli vesimatto. Hypyistä oli nähtävillä potentiaali, mutta myös se että Paku ei ehkä ihan nähnyt tarpeelliseksi esitellä sitä kunnolla. Muutaman lyhyen pätkän sekä kokonaisen radan jälkeen nostin esteitä 110cm ja Pakusta huomasi miten sen vireystila nousi. Nyt ratsun hypyissä alkoi olemaan jo pyöreyttä sekä ilmavuutta ja tuntui että ori polki itseään jokaisella laukka-askeleella voimakkaammin irti maasta.

Koska isommat esteet toivat suoritukseen mielekkyyttä nostin esteitä hyvän suorituksen jälkeen vielä lisää, niiden noustessa nyt 130cm ja vesimatto okserin kasvaessa leveyttä. Paku tuntui saavan vain oikeanlaista inspiraatiota tästä ja orin hyppytyyli parani kierros kierrokselta silmissä ja ratsastaja sai tuoda oriaan välillä myös puolikkaan askeleen liian lähelle tai liian kauas ja ori tuntui silti jaksavan ponnistaa itsensä ylös maasta sen verran voimakkaasti että myös jokainen jalka ja kavio sai tarpeeksi aikaa kerääntyä pois puomien tieltä. Lopulta esteet nousivat ratsukon kisakorkeuteen, 160cm ja uusi korkeus tuntui tuovan vain uutta pontta Pakun hyppyihin ja orin tekniikasta ei ollut kyllä mitään moitittavaa. Se tuntui osaavan laskelmoida hyppynsä juuri sopivan ergonomiseksi erilaisille korkeuksille eikä se hämääntynyt vaikka puomit nousivatkin parin kierroksen välein.

Hyvän kierroksen jälkeen ratsukko sai aloittaa loppuverryttelyt ja laskiessani puomeja alaspäin annoin samalla ratsastajalle huomioni ja kehitysideani tulevia treenejä ajatellen.

15.10.2020 - Opetusmestari (kirjoittajana omistaja)

Kaviot rummuttivat maneesin pohjaan rytmikkäästi. Paku liiteli metrisen esteen yli kuin vettä vain, tosin olihan se sille helppo korkeus. Rautiaan orin selässä keikkui tulevaisuuden nuori esteratsastaja, joka oli meillä oppimassa. Ruusu pääsi treenaamaan sopivilla Pauwaun hevosilla ja teki tallitöitä. Paku oli yksi hyvä opetusmestari, sillä vaikka se ei ihmisistä välitäkkään, se on ratsuna aivan huippu.
"Se menee hienosti, kokoa esteiden välillä vähän enemmän, niin saat välit sujuvimmiksi", kommentoin lyhyen radan jälkeen. Ori pörhisteli, ihan kuin sekin olisi ymmärtänyt kehut. Vaikka se hyppäsikin parhaimmillaan 160 senttimetrin ratoja, se nautti myös tästä, kun pääsi nuoren ratsastajan kanssa hyppäämään metrin esteitä.

"Mitäs sanoisit, jos nostettaisiin esteitä?" kysyin Ruusulta. Sain erittäin innokkaan joon vastaukseksi, joten lähdin nostelemaan puomeja pykälää ylöspäin. Rautiaalle orille nämä ei olisi homma eikä mikään, mutta en halunnut nostaa esteitä hirveästi, ennen kuin tekniikka nykyisillä korkeuksilla olisi kunnossa. Kun esteet oli nostettu, ratsukko lähti suorittamaan uudella korkeudella samaa rataa kuin aikaisemminkin. Paku eteni tasaisen varmasti esteeltä toiselle ja hieman auttoikin Ruusua, jos tyttö ei ihan saanut paikkoja osumaan. Se oli lopulta niin kiltti, että näillä korkeuksilla se vielä korjasi ratsastajan mokia.
"Hyvä, vähän tarkkuutta niihin väleihin vielä, niin näyttää todella hyvältä. Mitä tykkäät Pakusta?" kommentoin suoritusta.
"Se on ihana! Kai mä pääsen useemminkin menee Pakulla?" tyttö hihkui posket punaisina.
"Voidaan katsella, jos se onnistuisi", hymyilin toisen innolle.

11.11.2020 - Rautiaat karkuteillä (kirjoittajana omistaja)

Mä jouduin hieraisemaan silmiäni, kun näin varustehuoneen ikkunan ohi vilahtavan kaksi rautiasta. Mä kiirehdin ulos, jossa tosiaan kaksi oria oli lähtenyt ilmeisesti karkuteille tarhastaan. Tarhakaverukset Paku ja Late olivat jääneet vähän matkan päähän ihmettelemään maailman menoa ja minua. Mä pudistelin päätäni ja siirsin kädessäni olevat riimunarut selkäni taakse. Molemmat orit olivat ihan järkeviä, ainakin toisinaan, mutta kaksi karkuteillä olevaa oria voisivat aiheuttaa myös kaaoksen, jos keksisivät lähteä rallattelemaan pitkin pihaa tai jopa pihasta pois.

Mä lähdin lähestymään parivaljakkoa ja päätin ensin ottaa Laten, sillä se olisi todennäköisesti helpompi. Ja Paku saattaisi seurata vaan perässä, jos saisin toisen kiinni. Late katselikin mua uteliaana, kun pääsin sen viereen. Paku lähti hieman väistämään ja kuikuili vähän pidemmältä. Kaivoin taskustani palasen leipää, jonka tarjosin ensimmäiselle rautiaalle. Leipä hamuttiin kädeltä nopeasti ja ori jäi odottelemaan, jos saisi lisää. Ilmeisesti riimu oli hukkunut johonkin matkalle, joten kiepautin toisen riimunaruistani Laten kaulan ympäri. Koska Paku ei selkeästi ollut tulossa lähemmäs tai näyttänyt siltä, että päästäisi lähemmäs, lähdin viemään Latea oritallia kohti.

Ori tuli onneksi kiltisti perässä, vaikka sillä oli vain se naru kaulalla. Ihan joka orin kanssa ei onnistuisi. Ilokseni Paku seurasi sopivan etäisyyden päästä perässä, liian lähelle ei tosin voinut tulla. Paku kun ei ollut ihan niin ihmisrakas, kuin taas Late. Orit kulkivat jonossa sisälle talliin, jossa niillä oli vielä vierekkäiset karsinat. Käänsin Laten omaansa ja avasin Pakun karsinan oven selälleen. Late nappasi samantien suullisen heinää, jota sen karsinassa oli. Paku jäi käytävälle hieman epäluuloisena ihmettelemään, mutta kun sille antoi hieman aikaa, sekin pujahti omaan karsinaansa.
"Oho, oliko meidän kiltit rautiaat reissulla?" tallityttö Sini ihmetteli.
"Joo, siellä ne pihalla hengaili. Mutta voisi olla pahemminkin, jos olisi Rontti tai Pate lähtenyt karkuteille", nauroin.

Orit halusivat siis ilmeisesti vähän aikaisemmin sisälle, mutta mikäs siinä. Kohta hevosia olisi pitänyt joka tapauksessa lähteä kuskaamaan tarhoista talliin. Ja kumpikaan ei aiheuttanut mitään vaaratilanteita tai sekasortoa. Pojat olivat vain vähän halunneet vaihtelua elämään.