Pauwau Showjumpers

Skyline BoulevardERJ-I, HANN-II

Lempinimi Pulla
Rotu, sukupuoli hannover, tamma
Syntymäaika 07.11.2020
Säkä, väri 163cm, ruunikonkimo
Kasvattaja evm
Omistaja Nerita VRL-12557, Pauwau Showjumpers
Painotus Esteratsastus
Koulutustaso 150cm
Rekisterinumero VH21-011-0109
hevonen on täyttänyt 8 vuotta 07.05.2022

Kuvat © tallin omaisuutta

05/23 ERJ-I tilaisuus
09/23 HANN-II tilaisuus


Luonnekuvaus

Skyline Boulevard on nätti ja pieni kimo, joten kaikkia naurattaa tamman lempinimi Pulla. Nimellä ei ole oikein tarinaa, tammasta vain tuli Pulla. Se ei liity mitenkään mihinkään, mistä kaikki ovat entistä hämmentyneempiä. Tosin ei sillä, kyllä Pullalle herkut kelpaa. Tamma on miellyttävä hoitaa, mutta se kutiaa helposti. Sillä onkin käytössä tietyt harjat ja niilläkin pitää harjata kunnolla, muuten kimo ei tykkää. Satuloidessa se saattaa hieman potkia takajaloilla ilmaa, mutta sitä lähinnä ärsyttää satulointi. Se ei yritä osua kehenkään tai mihinkään. Se myös yrittää kiskoa narua irti, joten tämän kanssa saa narut solmia kunnolla, ettei ole hevonen juoksemassa pitkin pihoja.

Pulla on estehevonen henkeen ja vereen. Sitä ei kiinnosta sileän työskentely yhtään ja silloin se onkin laiska, eikä haluaisi tehdä yhtään mitään. Kun tehtäviin lisätään edes maapuomit, tamma herää eloon ja tekee ihan eri innolla töitä. Ja mitä isompi este, sen parempi. Pulla hyppää hyvällä tekniikalla ja varovasti. Välillä tosin varovaisuus unohtuu, varsinkin jos tammalla on ollut yhtään taukoa. Silloin kimo on vain niin innoissaan hyppäämisestä, että vauhti voittaa järjen ja puomejakin kolisee alas. Kun Pullan saa taas rauhoittumaan, pysyy puomitkin ylhäällä. Sitä ei saa siis päästää yhtään rynnimään, koska muuten hommasta ei tule yhtään mitään.

Tamma matkustaa mielellään ja se viihtyykin trailerissa. Vaikkakin se onnistuu saamaan itsensä aina irti, joten tarkkana saa olla kun sen ottaa ulos. Kisapaikoilla Pulla ottaa rennosti, kunnes tarvitsee tehdä jotain. Tammalla on helppo mahtua verryttelyssä ja se on kuin kotonaan hevosten seassa. Pulla ei tykkää jäädä yksin, joten verryttelyssä sillä onkin hyvä olla. Radalla tosin sitä ei haittaa olla yksin, mutta kaverin kanssa on aina parempi.

i. Sky Fly
hann
ii. Siracchi iii. evm
iie. evm
ie. Ravenhills Florence iei. evm
iee. evm
e. Pompadour’s Bellatrix
hann
ei. Bourbon Streets eii. evm
eie. evm
ee. Pompadour’s Alice eei. evm
eee. evm

24.01.2023hann-o. Zirkon BHi. Zagaroth VH23-011-0041
02.01.2022hann-o. Pauwau Lanyardi. Land of Confusion VH22-011-0009

i. Pullan isä on komea mustankimo hannoverori Sky Fly. Vaikka ulkonäköä ja taitoa orilta löytyy, on se jäänyt hieman pimentoon Saksan jalostusmarkkinoilla. 168 senttiä korkea Sky on kilpaillut aina 160 senttimetrin luokissa asti, kantakirjattu toisella palkinolla ja luonteeltaankin se on hieno herrasmies. Onkin hieman mysteeri, miksi kimoa Skyta ei ole käytetty enempää jalostukseen. Siltä löytyy reilu kymmenen jälkeläistä, mutta kaikista on tullut hyviä ja järkeviä hyppääjiä kilparadoille.

ii. Siracchi on tumma ja tulinen ori. Musta hannover on elämänsä aikana aiheuttanut paljon vauhdikkaita ja vaarallisia tilanteita, niin kotona kuin kisoissakin. Se ei voi sietää muita oreja, mikä hankaloittaa hieman elämää, kun puhutaan kisahevosesta. 167 senttinen Siracchi hyppää kyllä hienosti, mutta välillä vauhti meinaa kiihtyä hieman liikaa. Oria on annettu hieman haastavan luonteensa takia hyvin valikoidusti jalostukseen, joten jälkeläisiä siltä löytyy vain kourallinen.

ie. Ravenhills Florence ei ehkä ole se kaikista kaunein tamma, mutta luonteeltaan se on täyttä kultaa. Ruunikonkimo, 165 senttiä korkea, Florence on todella miellyttävä käsitellä ja se on maailman lempein. Potentiaalia hyppäämiseen siltä kyllä löytyy, mutta paloa kisaamiseen ei. Tamma onkin viettänyt pääasiassa kotirouvan elämää varsoja kaitsien, omiakin se on kasvattanut neljä. Florence viihtyy mainiosti enemmän parempana harrastehevosena, kuin kilpahevosena.

e. Pompadour’s Bellatrix on hieman rämäpäinen ruunikko tamma. Se olisi aina menossa, eikä sitä oikein pidättele kukaan. Vain 161 senttiä korkea Bellatrix on kilpaillut esteiden lisäksi kenttäratsastuksessa. Ruunikon ehdottomaksi lemppariksi osoittautuikin maastoesteet, tosin ratsastajalta vaaditaan melko hyviä hermoja, koska tamma kiitää niillä turhankin reippaasti. Bellatrix on kerennyt myös varsomaan kaksi ihanaa varsaa, joita voi tavata kilpakentillä myös. Tammalla alkaisi eläkepäivät kolkuttelemaan ovella, mutta hyppäämisestä se tuskin suostuu luopumaan ihan lähivuosina.

ei. Bourbon Streets oli kenttäsukuinen rautias hannoverori. 165 senttiä korkea ori menestyi ihan hienosti kilpakentillä ja se saikin paljon ihailuja osakseen, vaikka olikin toisinaan hankalampi käsitellä. Bourbonilla on hienot sukujuuret ja sieltä löytyykin tunnetuimpia Saksan kenttähannovereja. Ori kerkesi astua monia kymmeniä tammoja ja kilpakentiltä alkoi olla aika eläköityä, kun Bourbon ajautui kenttäkisojen maasto-osuudella pahasti estettä päin. Jaloissa oli pahoja murtumia ja muitakin vammoja löydettiin heti, joten ori päädyttiin lopettamaan radalle.

ee. Pompadour’s Alice on yksi Pompadour's siittolan kantatammoja. 162 senttiä korkea ruunikko on hyvin sievä ja käytöksessäkään ole moitteen sijaa. Tosin löytyy Alicestakin potkua, kun sitä tarvitaan. Tamma on kilpaillut esteillä 140 sentin luokkiin asti, ennen kuin se siirtyi varsojen tekoon. Ruunikko on varsonut kolme kertaa, mutta valitettavasti keskimmäinen varsa menehtyi. Alicelle on suunniteltu vielä yksi varsa, jonka jälkeen tamma pääsee viettämään ansaittuja eläkepäiviään.

Kilpailutulokset

Esteratsastus vt. 10 / 9
Ominaisuuspisteet (ERJ) 5762.35 Kuuliaisuus ja luonne 1922.36
Hyppykapasiteetti 1902.04 Rohkeus 1937.95

28.02.2023 ERJ-Cup Pauwau - 90cm 9/92


Päiväkirja ja valmennukset

03.05.2023 - Päiväkirjamerkintä (kirjoittajana omistaja)

Estehevosien maailmaa järkytettiin, kun kentälle oli laitettu valkoiset kouluaidat. Pulla pääsisi tänään vähän pyörähtämään niiden sisälle, mistä voisi tulla mielenkiintoista. Se varmasti luulisi niitä kavaleteiksi tai ainakin tekisi niistä kavaletteja tylsistyessään. Mä hain tamman tarhasta sisälle ja pistin reippaasti kuntoon. Hannover oli ihan innoissaan lähdössä töihin, mutta sen naama venähtäisi kyllä kohta. Kimo tanssahteli tallista ulos kuin se kouluhevonen, jota se ei todellakaan ollut. Menohaluja olisi taas siis ollut kunnolla, mutta valitettavasti ne pitäisi purkaa esteiden sijaan kouluvääntöön. Ja toden totta, kun mä vein kouluaidoilla varustetulle kentälle Pullan, sen meno hyytyi täysin. Se meinasi vetää liinat kiinni ja lähteä pois, mutta päättäväisesti mä menin kentälle ja nousin tamman selkään. Pulla näytti erittäin nyrpeää naamaa, mutta nyt tehtäisiin hommia sileällä.

Kuten mä arvelinkin, olisi tamma lopulta halunnut loikkia aitojen yli. Mulla olikin hommaa siinä, ettei se vahingossakaan pääsisi hyppäämään niistä yli. Ja että me tehtäisiin jotain järkevää tamman kanssa, koska se ei kyllä oikeasti välittänyt sileän tuuppailusta. Mä olin opetellut pätkiä parista helpohkosta kouluradasta, joita mä olin ajatellut touhuta estehevosten kanssa. Niillä meni helposti huiteluksi sileän ratsastukset, joten olisi hauska testailla, olisiko kenestäkään kouluradoille. Tuskin monestakaan, koska ne ennemmin hyppisivät aidoista yli kuin suorittaisivat kouluratoja. Ja sinänsä siinä ei ollut vikaa, naapurista sitten löytyisi ne kouluhevoset. Kun me hetken oltiin väännetty Pullan kanssa mennäänkö sileällä vai ei, se tyytyi kohtaloonsa. Tammasta irtosikin jopa ihan hienoa ravia ja muutenkin siistejä pätkiä, kunhan se vain halusi. Toki jos siltä kysyttäisiin, se hyppäisi joka päivä ja mielellään isoja. Toki kavaletitkin voittaisivat tämän päivän ohjelman. Hyvän työskentelyn jälkeen me lähdettiin loppukäynneille maastoon, kun yksi ratsukko oli lähdössä alkukäynneille sopivasti, että Pulla saisi seuraa.

20.04.2023 - Päiväkirjamerkintä (kirjoittajana omistaja)

Mä en tiedä mistä mä olin enemmän järkyttynyt. Siitä että Pullan tarhan portti oli auki ja tamma vielä tarhassaan. Vai siitä, että kimo oli enemmänkin ruskea juuri nyt. Niin paksu mutakerros sillä oli, että mä hetken jouduin katsomaan, onko se oikea hevonen edes. Mutta siellä se nökötti kiltisti tarhassaan, vaikka normaalisti kyllä karkasi jos oli mahdollisuus. Kun mä toivuin järkytyksestäni, menin nappaamaan tamman matkaani talliin. Tyytyväisenä itseensä Pulla lähti tallustelemaan kohti tallia ja siellä suoraan pesupaikalle. Ei tuohon mutaan mikään muu purisi. Sinänsä pesu oli ollut suunnitelmissa viikonlopun kisoja varten, mutta en tiedä millä sen saisi pidettyä siihen asti puhtaana. Olisipa hevosille semmoisia koko kurapukuja niin kuin koirillekin. Semmoinen olisi ihan hirmukätevä kurakeleillä, kun ei viitsisi hevosta seisottaa sisällä, mutta ei haluaisi sen kuraantuvan.

Pulla on onneksi melko mutkaton tapaus. Mä ensin huuhtelin letkulla pahimmat mudat pois, koska sitä oli oikeasti parin sentin kerros. Ja vielä melko märkääkin, joten tuore tapaus tämä. Sitten shampoot perään ja hetken sitä saikin hieroa tammaan, että siitä olisi mitään hyötyä. Kimona Pulla oli onneksi tottunut puunaukseen, koska niitä tarvitsi ihan eri tavalla puunailla kuin vaikka ruunikoita. Tamma tuntui tänään jopa nauttivan pesemisestä, mutta toivottavasti tätä ei tarvitsisi enää tällä viikolla toistaa. Lopulta mä pääsin huuhtelemaan shampoot pois. Siinä samalla mä päätin selvitellä hännän sekä siistiä sen. Myös harjalle näytin vähän saksia, että se olisi taas vähän siistimpi. Olipahan nyt sitten yksi tehtävä tältä viikolta saatu alta pois. Pahimmat vedet vedin hikiviilalla, mutta sitten tamma pääsi kuivatusloimen kanssa karsinaan. Mä uhkasin sitä, että jos se piehtaroisi, ei se saisi herkkuja koko viikolla.