WollweberERJ-I, HANN-II
| Lempinimi | Wolle |
| Rotu, sukupuoli | hannover, ori |
| Syntymäaika | 24.05.2018 |
| Säkä, väri | 171cm, mustankimo |
| Maahantuoja | Pauwau Showjumpers |
| Omistaja | Nerita VRL-12557, Pauwau Showjumpers |
| Painotus | Esteratsastus |
| Koulutustaso | 150cm |
| Rekisterinumero | VH19-011-0166 |
| hevonen on täyttänyt 8 vuotta 24.05.2019 Kuvat © tallin omaisuutta | |
07/23 HANN-II tilaisuus
Luonnekuvaus
Wollweber on kaikkien hevosen omistajien painajainen, kimo joka inhoaa pesemistä, eikä juurikaan nauti muistakaan putsausyrityksistä, mutta löytää aina jonkun kuraisen kohdan missä pyöriä. Wolle on myös hyvin itsepäinen tapaus, jos se ei jotain halua tehdä, niin sitä ei tehdä. Hoitaessa ori on hankala, se ei tykkää yhtään ylimääräisestä hiplaamisesta ja sietää juuri ja juuri edes perus harjaukset. Peseminen onkin sitten toinen juttu, mutta kyllä siitä selviää. Tosin kannattaa varustautua sadevermein ja siltikin olet pesemisen jälkeen märempi kuin hevonen.
Ratsuna Wolle on hieman ailahtelevainen. Kuten sanottu, jos sitä ei huvita, niin sitten tekemisestä tulee aika hankalaa. Sileän tuuppailu menee hyvin, kunhan useimmilla kerroilla ei vaadi liikaa ja pitää tehtävät simppeleinä. Wolle on hyvin yksinkertainen mies, sen aivot eivät taivu tekemään juurikaan mitään vaativampaa. Esteillä harvoin pistää liinoja kiinni kokonaan, mutta se voi päättää, ettei tykkääkään tuosta yhdestä esteestä ja sen jälkeen esteen ylityksestä tulee vaikeaa. Maasto taitaa olla ainoa paikka, missä Wolle on aina samanlainen eteenpäinpyrkiväinen ja reippaasti kulkeva ratsu.
Wolle on lopulta yllättävän helppo lastata ja matkustaminen ei tuota ongelmia, oli matka sitten naapuritallille tai pitkänkin matkan päähän. Ori ei kerää pöllöenergiaa matkustamisesta, joten se käyttäytyy melko moitteettomasti valmennus- ja kisareissuilla. Ori kyllä tunnistaa, koska ollaan menossa kisaamaan. Se on sitä ennen joutunut yleensä inhoamalleen pesulle ja muuta, joten se saattaa virittäytyä kisatunnelmaan jo matkalla. Kisoissa Wolle on kuin kotonaan, mutta silti radalla joku este voi olla ylitsepääsemätön.
|
i. Wollschlägl hann, mkm, 177cm |
ii. Wendigo | iii. evm |
| iie. evm | ie. Makita | iei. evm |
| iee. evm | ||
|
e. Amira hann, rnkm, 166cm |
ei. Arnbold | eii. evm |
| eie. evm | ee. Celeste | eei. evm |
| eee. evm |
| 13.01.2023 | hann-t. Mein Wanda | e. Debonaire | VH23-011-0051 |
| 22.07.2022 | hann-t. Pauwau Walenciaga | e. Rubidia | VH22-011-0201 |
| 13.07.2020 | hann-o. Pauwau Wollmaus | e. Ciara Carrera | VH21-011-0038 |
| 08.09.2019 | hann-t. Pauwau Winola | e. 17 Seconds | VH19-011-0196 |
i. Wollen isä on Saksassa asustava kenttähevonen Wollschlägl. Jättiläismäinen, jopa 177 senttiä korkea, mustankimo ori on komea ilmestys kenttäkisoissa. Sen laukka on niin matkaa voittavaa, ettei ole toista nähty. Kokoisekseen Wollschlägl on yllättävän näppärä ja nopea, vaikka ei se vedä vertoja jollekin pienemmälle kiiturille. Ori on ollut suosittu jalostushevonen niin este- kuin kenttähevosten kasvattajien käytössä. Wollschläglillä onkin läjä toinen toistaan upeampia jälkeläisiä, jotka kuitenkin on aika täyspäisiä. Oria näkee vielä satunnaisesti kisakentillä, mutta se on hiljalleen jäämässä kisaeläkkeella ja siirtyy täyspäiväisesti siitospuolelle.
ii. Isänisä Wendigo on suuren suuri pikimusta ori, jota toisinaan kutsutaan paholaiseksi. Oikeasti Wendigo on leppoisa kaveri, mutta pelottavan näköinen. Oria on nähty niin este- kuin kenttäradoillakin, vaikka kenttäpuolella menestys jäi hieman vaisuksi, kun kouluaitojen sisällä homma ei ihan napannut. Wendigo on käytetty jalostusori kotimaassaan Saksassa, sekä sitä on käytetty paljon jalostuksessa ympäri Eurooppaa. Se on kuitenkin jäänyt eläkkeelle jo kaikesta ja nauttii hoitajiensa rapsutuksista sekä herkuista.
ie. Jos Wollen isälinjasta löytyy tunnettuja nimiä, on isänemä Makita tuntematon nimi jalostuspuolella, vaikka onkin muutaman tunnetun hannoverin emä. Makita on väriltään ruunikonkimo ja poikansa tavoin melko suuri, mutta myös hieman kömpelö. Makita ei oikein ikinä saanut jalkojaan kuriin, joten se on alusta asti ollut siitospuolella. Siitä kuoriutuikin loistava emä varsoille ja se on muutamaan otteeseen toiminut sijaisemänäkin orvoille varsoille. Makita kaitsee nykyään lähinnä muiden varsoja, mutta on vähän suunniteltu, että tamma itsekin pääsisi vielä kertaalleen emäksi.
e. Ruunikonkimo Amira on mahdottoman söpö, mutta säpäkkä tamma. 166 senttinen tamma on kiertänyt menestyksekkäästi esteratoja, mutta napannut pari ihan hyvää tulosta kouluratsastuksen puolellakin. Kun Amiralla oli pientä ongelmaa terveyden kanssa, joka esti kisaamisen, päätettiin se astuttaa. Varsa syntyi kuolleena, joten jälkikasvua ei vielä päästy näkemään. Tamma jatkoi kisauraansa tervehdyttyään, kunnes onnettomuus päätti kisaamisen. Sen jälkeen Amira on tehnyt muutaman varsan, joista toinen olikin meidän Wolle. Tamma viettelee aikaansa pitkälti laitumella, omia sekä muiden varsoja kaitsien.
ei. Arnbold on hieman romuluinen ruunikko ori, mutta ulkonäkö ei ole haitannut uraa. Sen rakenteessa ei suoranaisesti ole moittimista, se vain on hieman epätavallisen näköinen. Hyppytekniikka 170 senttisellä orilla on hallussa ja se on kiertänyt esteratoja voitokkaasti niin ammattiratsastajan, kuin nuoren tulevaisuuden lupauksen kanssa. Jälkeläisiä on hieman maltillisempi määrä kuin monella muulla samantasoisella orilla, koska sen ulkonäköä on hieman pelätty, vaikka itseasiassa orin jälkeläiset ovat kaikki oikein nättejä. Arnbold on siis sopivan tunnettu esteradoilta, mutta myös sopivan tuntematon sukutauluissa.
ee. Amiran ollessa söpö, ei tämän emä Celeste jää kakkoseksi. Todella pieni puoliverinen on kaunis kimo, jonka pää vetää vertoja melkein arabialaisille täysiverisillekin. Koska Celesteä ei ole korkeudella siunattu, sen potentiaali esteillä jäi hieman matalammaksi, mutta yrittämisestä ei jäänyt kiinni. Vaikka tamma on kuin söpö pehmolelu, se yrittää aina parhaansa ja kertaakaan se ei ole luovuttanut. Ei minkään suhteen. Celeste teki pitkän kilpailu-uran, joten jalostusura jäi hieman lyhyemmäksi, mutta löytyy tammalta muutama oikein ihana jälkeläinen maailmalta.
Kilpailutulokset
| Esteratsastus | vt. 10 / 9 | ||
| Ominaisuuspisteet (ERJ) | 6170.86 | Kuuliaisuus ja luonne | 3410.92 |
| Hyppykapasiteetti | 1379.97 | Rohkeus | 1379.97 |
Päiväkirja ja valmennukset
06.01.2021 - Pelottava aura (kirjoittajana omistaja)
Wolle askelsi nätisti eteenpäin, vaikka maastoilut oli viime aikoina jääneet todella vähälle ja oltiin tällä kertaa yksin matkassa. Meno ei ollut kulkenut oikein viime aikoina, joten ajattelin tämän olevan hyvää vaihtelua. Wolle kun tuntui aina kulkevan maastossa hienosti, vaikka esteillä meno tökkisi niin, ettei se mennyt yhdestäkään esteestä yli. Nyt monesti meno oli muistuttanut sitä, ettei mistään oikein päästy yli. Joten tämä varmasti auttaisi nollaamaan ajatukset molemmilta. Me käveltiin pitkälti, mutta kun pohja oli hyvässä kunnossa, pystyttiin ravaamaan ja laukkaamaankin pidemmät pätkät. Meno oli oikein mukavaa, vaikka vähän kirpsakka keli oli pakkasesta johtuen. Kunnes Wolle säikähti, joka yllätti meidät molemmat.
Meidän eteen oli ilmestynyt lumiaura, enkä mä oikeastaan tiedä mitä se siellä keskellä metsää teki. Vaikka toki täällä meni ihan yleisiäkin reittejä, mutta silti lumiaura oli täällä harvinainen näky. Wolle ei yleensä maastossa säiky mitään, mutta nyt aura pääsi yllättämään ja ori meinasi saada hepulin. Kimo steppaili paikoillaan ja meinasi etupääkin mennä turhan keveäksi, mutta ori pysytteli kaikkien onneksi neljällä jalalla. Auran kuski sentään tajusi pysähtyä, kun huomasi mun taistelevan hevosen kanssa. Wolle pöhisi ja puhkui, mutta hitaasti lähti liikkeelle. Me vaihdettiin reittisuunnitelmaa, ettei auran ohi tarvitsisi sinänsä mennä. Ja se oli selkeästi menossa sinnepäin, mihin mekin oltiin alunperin aiottu. Kun aura jäi tarpeeksi kauas, alkoi Wollekin taas rentoutua ja loppumaasto menikin taas rauhallisesti.
06.09.2020 - Kaatosade (kirjoittajana omistaja)
Kimo ori oli tyytyväinen, kun se oli hoidettu ja varustettu nopeasti. Hoitotoimenpiteet oli Wollesta kamalia, joten se halusi vain töihin. Mä harkitsin hetken maneesia, sillä kenttä oli hieman kostea eli kuraa tulisi. Muuten siinä ei olisi ongelmaa, mutta ratsuni suoraan sanottuna vihasi pesemistä. Joten jo jalkojen pesu ratsastuksen jälkeen voisi olla haasteellista. Mä päätin kuitenkin mennä kentälle. Kohta alkaisi pitkä maneesikausi, joten kentästä pitäisi nauttia niin kauan kun siellä pystyi menemään kunnolla. Tänään olisi niin sanotusti ohjelmassa estekoulua, eli esteratsastuksessa tarvittavia taitoja, mutta ilman esteitä. Muutama puomi meillä oli, mutta niitäkään en välttämättä hyödyntäisi.
Wolle oli rennon oloinen, kun aloiteltiin työskentely. Sen mieliala tosin voisi vaihtua hetkessä, joten mun piti miettiä tehtävät huolella, että orilla pysyisi homma kasassa. Mä aloittelin ihan herättelemällä Wollea hommiin. Taivuttelua, hieman väistöjä ja pyörittelyä erilaisilla ympyröillä. Wollea ei haitannut hieman lentävä rapa, onneksi mun ei tarvitse pestä sitä tämän jälkeen. Joku muu raukka joutuisi uhriksi. Kun Wolle oli vertynyt, säätelin ravia ja laukkaa. Tehtiin laukanvaihtoja, jotta ne olisi sitten radoilla sujuvia. Hieman vastalaukkaakin tehtiin, sillä se oli hieman haastavaa orille.
Me oltiin keretty ehkä puolet treenata, mitä olin ajatellut, kun taivas repesi. Vettä tuli ilman ennakkoilmoitusta aivan kaatamalla, eikä mulla tietenkään ollut mitään sadevarusteita. Päätös syntyi nopeasti, maneesi kutsui ja mä kaduin, etten mennyt suoraan sinne. Nyt me oltiin molemmat läpimärkiä, vaikka päästiin maneesiin vain hetki sateen alkamisen jälkeen. Noh, ratsuni ei ollut ollenkaan niin rapainen enään. Tosin märkä hevonen, joten maneesin hiekka jäisi mukavasti kiinni hevosen jalkoihin. Eli se siitä ilosta. Vielä hetken mä jaksoin treenata sileällä, kunnes kyllästyin omiin märkiin vaatteisiini ja verryttelin orin pois. Onneksi joku tallitytöistä ottaisi orin hoiteisiinsa, koska olihan se heidän työtänsä. Mä kerkeisin käydä vaihtamassa vaatteet, kun sillä välin joku toinen taas laittaisi mulle seuraavan hevosen valmiiksi. Välillä mä kaipasin, että hoitaisin hevosen alusta loppuun, mutta liikutettavien hevosten määrä alkoi olla liikaa sellaiseen. Ja olihan tallitytöilläkin oltava töitä.