Ravengard Holsteiners

Chilito "Tito"

holsteininhevonen, ori
syntynyt 18.05.2024, yli 8-vuotias
rautias, 172cm
maahantuoja VRL-12557, Ravengard Holsteiners
omistaa Nerita VRL-12557, Ravengard Holsteiners
estepainotteinen, 160cm
VH25-044-0013

03/25 PSB-II
11/25 VSN Ridden Champion
10/26 ERJ-I


Chilito eli tutuille Tito, ei ole mikään nimensä mukainen tulinen oripoika. Oikeasti se on aika pehmo luonteeltaan, mutta potkua löytyy sitten hypätessä. Tito on iso rautias ori, mutta se on varmaan tallin mukavimpia käsitellä. Sen voisi antaa vaikka lapselle, eikä se lähtisi yhtään mihinkään. Kaikki toimenpiteet sujuvat helposti niin perushoitamisesta kengitykseen kuin eläinlääkärienkin suorittamiin juttuihin. Hieroja on Titon lempparivieras, se nuokkuu umpiunessa koko hieronnan ajan. Raudikko tykkää halailla ja rapsutella, joten sen kanssa vierähtää herkästi aikaa karsinassa ihan vain ollessa. Eikä se kieltäydy koskaan herkuistakaan, mutta onneksi se ei ole keksinyt niihin liittyen mitään huonoja tapoja.

Ratsuna Tito on helppo. Se tekee niin kuin pyydetään, mutta ei kyllä sitten yhtään enempää tai yhtään vähempää. Jos siltä haluaa enemmän, pitää myös itse antaa enemmän. Sileällä se on aika tasainen ja yrittää parhaansa, mutta ei innostu sen kummemmin. Esteillä rupeaa hevonen itsekin innostumaan, mutta yksinään se ei tee mitään. Se tarvitsee selkeät ohjeet, mutta se myös sitten noudattaa niitä. Tito on oikein ratsastettuna yllättävän nopea ja kokoaa hyvin pieniinkin väleihin koostaan huolimatta. Maastossa se toimii myös ihan miten halutaan. Voidaan mennä kovaa tai rauhassa, yksin tai porukassa.

Tito on rento matkustelija ja ei ota sen kummempaa stressiä asiasta. Kunhan evästä riittää, niin se matkustaa vaikka maailman toiselle puolelle rauhassa. Vieraat ja hälyisät ympäristöt eivät muuta myöskään tilannetta miksikään, ori käyttäytyy yhtä korrektisti kuin aina. Verryttelyssä sitä ei tunnu hetkauttavan, vaikka joku meinaisi tulla syliin asti. Tito onkin melko hyvä opetusmestari, sillä siihen ei tunnu tarttuvan ratsastajan jännityskään, mutta se vaatii silti selkeän ohjauksen.

i. Cazito
holst, prt, 174cm
ii. Culito
holst, rn, 175cm
iii. evm
iie. evm
ie. What a Gem
holst, rt, 166cm
iei. evm
iee. evm
e. Grimfell
holst, rn, 167cm
ei. Duskthorn
holst, mrn, 171cm
eii. evm
eie. evm
ee. Grimoire
holst, rt, 164cm
eei. evm
eee. evm

Sukuselvitys, avaa ↡

i. Cazito on aina ollut rauhallinen ja asiallinen käsitellä, mutta ei kuitenkaan sovi unohtaa sen olevan ori. Hankala se ei missään nimessä ole, mutta esimerkiksi tammojen kiima-aikaan ori saattaa olla levottomampi ja kotioloissa keskittymiskykykin saattaa hetkittäin kadota. Ratsuna Cazito on alkuun raskas, mutta työskentelyn laatu kuitenkin paranee, kun ori lämpeää kunnolla ja käyttää kroppaansa oikein. Esteillä ori on tasaisen varma ja onkin kisannut aika mukavalla menestyksellä 150 senttimetrin luokissa.

Jälkeläisiä orilla on kuusi kappaletta. Varsoina jälkeläiset ovat kaikki olleet kehitykseltään hieman hitaampia, mutta iän karttuessa niistä on tullut oivia kisahevosia. Isältään ne ovat perineet hyvää luonnetta, vahvaa runkoa sekä varmaa suorittamista esteillä.

ii. Culito vaatii selkäänsä johdonmukaisen ratsastajan, joka hallitsee kehonsa. Herkkä ja tarkka ori ei ihan kaikkien ratsastettavissa ole, mutta oikeanlaisen ratsastajan kanssa se suorittaa hyvällä menestyksellä 160 senttimetrin ratoja ongelmitta.

Käsiteltäessä Culito on oikein miellyttävä ja helppo. Sen kanssa kaikki sujuu omalla painollaan kevyesti, eikä se myöskään stressaa uusia paikkoja tai ihmisiä ollenkaan.

Jälkeläisiä sillä on harmillisesti vain neljä ja isältään ne ovat perineet hyvää rakennetta ja hyvää ratsastettavuutta. Osalla varsoista tosin herkkyys on mennyt vähän yli, mutta ovat kuitenkin kisahevosia siinä missä muutkin.

ie. What a Gem on erittäin ihmisläheinen ja helppo käsitellä. Se rakastaa olla hoidettavana, mutta lähtee myös töihin erittäin mielellään. Tamma on toiminut 16-vuotiaan tytön ensikisahevosena viime vuodet ja tutustuttanut monta muutakin nuorempaa ratsastajaa esteratsastuksen saloihin. Gem antaa paljon ratsastajan virheitä anteeksi, jonka vuoksi sitä voisi myös opetusmestariksi titelituurata.

Tammalla on kilpailtu 130 senttimetrin luokissa ja se on tasainen suorittaja, jonka kanssa ratsastajalla on taatusti turvallinen olo.

Jälkeläisiä Gemillä on kolme, joille se on periyttänyt niin sanotusti mainiota rakennetta ja hyvää päätä siinä mielessä, että varsat ovat kaikki olleet erittäin yhteistyöhaluisia ja kaksi kolmesta onkin tälläkin hetkellä juniorikäytössä.

e. Grimfell vaatii itselleen kokeneen käsittelijän ja ratsastajan. Terävä ja itsenäinen tamma ei siedä epämääräistä käsittelyä ja haluaa tiettyä rutiinia noudatettavan pilkulleen. Jos rutiini rikkoutuu, on käsissä ärtynyt ja levoton hevonen, jonka kanssa tuntuu kaikki olevan vaikeaa.

Ratsastaessa Grimfell on erittäin nopea ja reaktiivinen, jonka vuoksi sen kanssa on ollut aika haastavaa kilpailla, mutta kohtuullisin tuloksin se on kuitenkin kisannut 160 senttimetrin luokissa.

Jälkeläisiä tammalla on kaksi ja niille se on periyttänyt nopeuttaan ja kilpailuviettiään. Lahjakkaita estehevosia varsoista on tullut, mutta ovat kuitenkin aika tarkkoja käsittelystänsä ja ratsastuksestansa.

ei. Duskthornia voisi kuvailla rehdiksi, mutta osa on sitä myös laiskaksi haukkunut. Orilla ei vain yksinkertaisesti ole kiire mihinkään, vaan kaikki kyllä tapahtuu omalla painollaan, kun on tapahtuakseen. Ratsuna ori on tasainen ja luotettava hevonen, jonka kanssa on aina turvallinen olo, eikä mitään yllättäviä kevätjuhlaliikkeitä tarvitse odottaa.

Duskthorn kisaa 140 senttimetrin luokissa suorittaen tasaisen varmasti, mutta ei se paras valinta ole, jos aikaa vastaan pitää ratsastaa.

Orille jälkeläisiä on kertynyt yhdeksän kappaletta. Suurin osa varsoista on perusratsastettavuudeltaan hyviä ja tasapainoisia sekä ovat olleet lähtökohtaisesti helppoja kouluttaa.

ee. Grimoire on käsiteltäessä rauhallinen, mutta kuitenkin hieman varautunut uusia ihmisiä kohtaan. Tiedossa ei ole, että onko tamman kanssa aikanaan tapahtunut jotain, jonka vuoksi se uusien ihmisten kanssa hieman sulkeutuu. Äkkiä se kuitenkin lämpenee, kunhan ihminen on rauhallinen ja lempeä.

Ratsuna Grimoire on tasapainoinen ja järkevä tamma, joka kuitenkin ottaa niin sanotusti ohjat omiin käsiinsä, jos ratsastaja jää matkustajaksi, ja tekee ne omat ratkaisunsa tilanteen niin vaatiessa.

Viisi varsaa on emältään perinyt hyvää rakennetta ja kestävyyttä. Varsoista jokainen kilpailee omalla tasollaan ainakin kohtuullisella menestyksellä, ellei jopa hyvälläkin!

© Jaana K.


20.09.2026holst-o. Ravengard Casanovae. RheniseVH26-044-0129ei meriittejä
29.04.2025holst-t. Ravengard Salsa Bravae. Sugar HighVH25-044-0231ei meriittejä
03.02.2025holst-t. Ravengard Vanilla Voltagee. Mistbow VanillionVH25-044-0132VSN RCh, PSB-III, ERJ-I, EV-I


Kilpailumenestys

10/10
6 675.16 p.

Esteratsastus

Hyppykapasiteetti: 2 265.07 p.
Rohkeus: 2 217.87 p.
Kuuliaisuus ja luonne: 2 192.22 p.

Näyttelyt

03.02.2025 VSN Sportpferde Königswalde, Ridden Champion, tuom. Tiikeri
10.02.2025 VSN Ravengard Holsteiners, Ridden Champion, tuom. Tiikeri
16.02.2025 VSN Ravengard Holsteiners, Ridden Reserve Champion, tuom. Spookiness
17.02.2025 VSN Gestüt Helmwald, Ridden Reserve Champion, tuom. Launi
20.02.2025 VSN Thornwood Wamrbloods, Ridden Champion, tuom. Tiikeri
02.03.2025 VSN Ravengard Holsteiners, Ridden Reserve Champion, tuom. sonya
05.03.2025 VSN Gestüt Helmwald, Ridden Reserve Champion, tuom. Spookiness

Päiväkirja

Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana omistaja

Titolla oli tänään jumppahölkkäpäivä ja mun kalenteriin oli se ujutettu, joten lähdin hakemaan sitä laitumelta. Oria ei onneksi sieltä tarvinnut kummemmin metsästellä, vaan se tuli kutsusta portille höristen vastaan. Vähän laiskanpulskeasti me käveltiin talliin, mutta ei tässä mitään kiirettä ollutkaan. Mielummin tämä, kuin päälle rynnivä ori. Raudikko otti hoitohetkenkin lungisti, alahuuli vain lerpatti kun harjasin reippain ottein hevosta läpi. Tito tuntui ehkä vielä normaaliakin rauhallisemmalta, mutta viime aikoina oli ollut aika lämpimiä päiviä, joka saattoi tehdä osansa. Vielä ennen varusteita me vain rapsuteltiin hetki, mutta sitten oli aika panna töppösiä toisen eteen. Muuten mun päivän aikataulu levähtäisi ihan totaalisesti, kun sinänsä Titokin oli jo ylimääräinen.

Kun varusteet oli sekä itsellä että hevosella kunnossa, me lähdettiin kentälle. Mä katselin hämmentyneenä vähän vinossa olevaa kentän aitaa, että mitäs sille oli käynyt. Tässä välissä en kuitenkaan sille voisi tehdä mitään, joten jätin omaan arvoonsa. Pitäisi kysellä muilta, olivatko muut huomanneet mitään ja pistää joku korjaamaan aita. Kävelytin hetken maasta Titoa, jonka jälkeen kömmin selkään. Tito oli edelleen vähän löysän oloinen, mutta eiköhän se sieltä saataisi töihin. Aloitin jumppailun ensin käynnissä ja toden totta, Titoa joutui ihan herättelemään. Yleensä se teki helpommin suoraan sen mitä pyydettiin, nyt joutui vähän enemmän pyytämään kuin normaalisti. Ihmeellinen päivä, kun kaikki tuntui olevan oudosti.

Me työskenneltiin taivutuksia, väistöjä ja ties mitä myös ravissa ja laukassa. Hiljalleen Titokin parani ja alkoi toimimaan kuin normaalisti. Varsinkin laukassa sain todella kivaa fiilistä selkään, harmitti kun kukaan ei ollut kuvaamassa. Tito ei nimittäin usein tuntunut mitenkään erikoisen hyvältä, se oli aika tasainen puksuttelija. Kun me otettiin välikäyntejä ennen vielä vikoja työstöjä, kun halusin vähän vielä hioa ravia, yhtäkkiä kuului vain kunnon tumahdus. Me käännyttiin molemmat katsomaan, kun se vinossa oleva aita oli vain kaatunut. Onneksi Titoa tämä ei sen kummemmin järkyttänyt, mua vähän taas enemmän. En ymmärrä mitä tuolle aidalle oli käynyt, että se tollain romahti. Harvinaisesti nappasin puhelimen hevosen selässä taskusta, mutta nyt päätin hoitaa asian pois alta heti. Soitin meidän monitoimimiehelle, että voisiko tämä tulla katsomaan ja korjaamaan aidan. Aita oli kaatunut kentän puolelle, joten se vei kentältä tilaa. Ja vaikka meillä hevoset pystyisivät menemään vaikka aidattomalla kentällä, mä en itse arvostanut rikkinäisiä asioita.

Otin vähän vajaalla kentällä vielä vikat työskentelyt Titon kanssa. Lopuksi päätin lähteä sen kanssa tekemään loppuverkan maastoon, koska en kestänyt katsella kaatunutta aitaa. Se vain häiritsi liikaa ja toisaalta me oltaisiin tiellä, kun sitä tultaisiin juuri katsomaan. Huikkasin ohimennessä talliin, että käyttäisivät muita kenttiä, kunnes aita olisi korjattu. Me lähdettiin hengittelemään vielä pieni lenkki maastoon Titon kanssa. Onneksi mulla tosiaan oli ollut Tito, eikä joku nuori herkkis, joka olisi saanut slaagin tapahtumista. Tämä ori kesti näköjään kaikenlaista. Tosin pieni kyttäys piti luonnollisesti tehdä, kun mentiin naapurin roskapöntön ohitse meidän tullessa takaisin tallin pihaan. On nämä eläimet kyllä erikoisia toisinaan.


ulkoasu © VRL-08368, otsikkokuvat © footprints     
virtuaalitalli / virtuaalihevonen - a sim-game stable / a sim-game horse