
| Pääsivu | Jalostusoriit | Siitostammat | Kasvatus | Informaatio |
Rakamakafon "Mato"
Rakamakafon on sillain lievästi sanottuna erikoinen tapaus. Se ei ole mitenkään hankala, vain erikoinen. Madolla on ihan omat juttunsa ja sen kanssa toimiessa tarvitsee hieman toimia eri tavalla, niin hommat sujuu paljon helpommin. Kimo rakastaa pyöriä ihan kaikessa ja kaikkialla. Sen kanssa saakin olla tarkkana, että se ei huonoissa hetkissä lähde piehtaroimaan. Ja väri tuntuu aiheuttavan sen, että kaikista mutaisimmat ja likaisimmat kohdat ovat parhaita. Peseminen taas ei ole niin tämän orin mieleen, joten se tuo omat haasteensa. Muuten Mato on hoitaessa melko rauhallinen ja antaa tehdä kaikki toimenpiteet ihan mukavasti. Välillä se livahtaisi mielummin pois paikalta, mutta lähtökohtaisesti hommat hoituu. Ratsuna Mato on intoa puhkuva tapaus. Sen mielestä kaikki on aivan todella siistiä ja se on aina valmiina kaikkeen. Jos sillä on liikaa virtaa tai se on väsynyt, se näkyy sähläämisenä. Muuten sen energia on helppo ohjata fiksuun tekemisen ja se näkyy upeina liikkeinä sekä hyppynä. Vaikka Mato on aika kaikki käy tyyppinen, esteet on luonnollisesti orin lemppari. Sillä on kaunis hyppytekniikka ja se nauttii, kun sille tehdään uusia haasteita. Se kyllästyy herkästi jos tehtävät on liian helppoja, mutta toistoja se sitten taas kestää hyvin. Maastossakin Mato on ihan toimiva peli, se ei pienestä hetkahda ja nekin mistä hetkahtaa, on pieni säpsähdys. Sen jälkeen ei tarvitse ihmetellä mitään tai seuraavalla kerralla kytätä samaa paikkaa. Mato on helppo matkustaja ja myös sopeutuu nopeasti eri tilanteisiin. Se tietää hyvin mitä ollaan yleensä tekemässä ja asennoituu sen mukaan. Se skarppaa selkeästi kilpailuissa ja suorittaa siellä vielä napsun verran paremmin kuin kotona. Eli huonot viimeistelytreenit eivät kerro mitään tulevista kilpailuista. Välillä vaan Mato tulkkaa turhan nopeasti ratsastajan avut ja saattaa tehdä jotain omia kuvioita sinne väliin.
Sukuselvitys, avaa ↡Gauleiter (171cm, mustankimo) löytyy sukutaulusta juuri sieltä missä sen toivookin olevan, emänisänä. Niin hienoja, kilpakentillä kyvykkäitä poikia kuin Gauleiter onkin jättänyt, sen tyttäret ovat jalostuksessa osoittautuneet veljiänsä kyvykkäämmiksi. Useamman puoliverikantakirjan hyväksymät pojat, laadukkaat monipalkitut tyttäret sekä erinomaiset jälkeläisten jälkeläiset erityisesti tytärten kautta ovat lujittaneet Gauleiterin aseman modernissa estepuoliverijalostuksessa vielä ruunikon omien kilpavuosien jälkeen. Vastikään Gauleiterin tyttärenpoika voitti Tanskan oripäivät! Esteradoilla, myös kansainvälisillä 150-160cm radoilla, Gauleiterin perikunta edustaa monipäisenä sekä hienoja suorituksia tehden. Omaa kilpauraa Plot Twist ei tehnyt nimeksikään, mikä oli kasvattajalta tietoinen valinta. 168-senttinen, rautias tamma polveutui erinomaisesti suvusta, jonka emälinjaa pidetään tänäkin päivänä suuressa arvossa niin este- kuin kenttäratsastuspiireissä. Hieno suku yhdessä Plot Twistin koreiden raamien – sopusuhtainen, kaunis rakenne, hyvät jalat ja kaikkinensa elegantti olemus, kauniisti kaartuva hyvin liittynyt kaula, vahva takaosa, ei suuria rakennevirheitä missään – kanssa tietysti puolsi jalostuskäyttöä alusta alkaen. Tamman vanhempi täysveli teki jo lupaavaa kilpauraa, mikä sinetöi päätöksen siitostamman urasta. Veljestä tuli maajoukkuetason esteratsu, Plot Twistista maajoukkuetason hevosten emä. Plot Twist varsoi viisi orivarsaa peräkanaa, joista joka ikinen hyväksyttiin jalostukseen useamman kantakirjan toimesta – eikä poikien kilpaurakaan jättänyt jossiteltavaa. Tamman menestynein poika oli mukana Saksan EM-hopeaa voittaneessa maajoukkueessa. Yksi Plot Twistin tyttäristä, Gauleiterin kanssa aikaansaatu Pretty Fly (169cm, ruunikonkimo) pyyhki muilla tammoilla pöytiä tammatestissään. Jalo, elegantti, suorastaan tyylikäs tamma ihastutti katsojia sekä rakennetuomareita; kaunis, miltei veistoksellinen pää, pitkä niska kaarevassa, hyvin liittyneessä joskin aavistuksen lyhyessä kaulassa, selkeä säkä ja hyvä satulansija, etenkin tammaksi sopusuhtainen, vahva runko, mallikkaasti kulmautunut takaosa, erittäin hyvät reidet ja hyväasentoiset, vaikkakin vähän hoikkasääriset jalat. Hyvin ne jalat kestivät niin tamman kilpauran kuin viiden varsan mittaiseksi jääneen siitosuran. Ikävä kyllä Pretty Fly, sen kantama kuudes varsa sekä kuusi muuta hevosta kuolivat salamaniskun aiheuttamassa tulipalossa. Rockstar, täysiveriorin pojanpoika, oli kevyenpuoleinen, mutta kestävä, vahva, kissamaisen kevyesti hyppäävä ja elastisesti liikkuva hevonen, joka sopi erinomaisesti raskaammille tammoille. Omasta puhtaan esteratsastukseen painottuneesta urastaan huolimatta Rockstarin vaikutus näkyy myös kenttä- ja kouluratsastuksessa olympiatasolla saakka, ja tästä isälinjasta löytyy nykyäänkin hieman harvinaisemmiksi käyviä vahvoja, korkeatasoisia allrounder-hevosia. 170cm korkea, ruunikko Rockstar ihastutti valoisalla, energisellä ja yhteistyöhaluisella luonteellaan, eikä orilautakunnan suoma täysi kymppi ratsastettavuudesta tullut hevosen taustajoukoille yllätyksenä. Rockstar jos joku rakasti työntekoa, se halusi miellyttää ratsastajaansa sekä varmistaa molempien viihtyvyyden. Hieman huolettoman kuoren alla sykki huippu-urheilijan sydän; ruunikko otti työt aina vakavissaan, muttei ryppyotsaisen tosissaan, pyrki tekemään parhaansa, ei jäätynyt tiukoissa paikoissa tai menettänyt itseluottamustaan askelvirheiden, puomikosketusten tai oikeastaan minkään muunkaan virheen seurauksena. Ori menestyikin 150-160cm tasoilla saksalaisratsastajansa kanssa, vaikkei koskaan voittanutkaan esimerkiksi olympiamitalia. Kukapa tosiaan ei hyvää luonnetta tai mainiota ratsastettavuutta arvostaisi? Red Flag (173cm, mustankimo) teki paitsi niin sanotun vakavan kilpauran kansainvälisillä estekentillä toimien kotosalla omistajansa lasten sekä tallityöntekijöittensä opetusmestarina. Orin varsinainen ratsastaja nauroikin parissakin haastattelussa, miten ei itse saanut ratsastaa kevyempiä treenejä tai maastoja miltei ollenkaan herrasmiesorin ollessa niin kovassa huudossa. Ja herrasmies Red Flag oli, aina ja kaikkialla äärettömän hienokäytöksinen, ymmärtäväinen ja kärsivällinen, suorastaan lempeä hevonen. Siitä kuitenkin löytyi niin ruutia, voitontahtoa kuin kylmähermoisuuttakin ensin Euroopan, sitten kansainvälisten ratojen valloittamiseen – tätä hevosta eivät maitohapot häirinneet, haastavat radat pelottaneet tai väkisinkin kohdalle osuvat virheet ja epäonnistumiset lannistaneet! Rockstarin ja Trigger Warningin poika myytiin varsahuutokaupassa belgialaismiljonäärille, ja uransakin ori teki Belgiaa edustaen. Puoliverisille tyypilliseen tapaan jälkeläislistalta löytyy kattava määrä maa- ja kantakirjaedustuksia, mutta yksi on varmaa jokaisen jälkeläisen kohdalla; kyvykkyys esteradoille ja rakkaus lajiin. Valtaosa kimon jälkeläisistä peri isänsä hyvän luonteen, mutta ne kipakammat, happamammat, korostetun herkät tai kovatkin jälkeläiset ovat oikean ihmisen kanssa kyenneet tekemään esteuraa huipulle saakka. Monin tavoin erinomainen puoliverinen ja urheiluhevonen, kaunis ja kyvykäs, vakuuttava niin suvultaan kuin omilta näytöiltään. Trigger Warning (mustankimo, 168cm) suoritti tammatestinsä korkein pistein saaden vuolaasti kehuvat arviot, voitti hopeaa Lanakenin nuorten hevosten maailmanmestaruuksissa, nousi vaivatta 150cm luokkiin debytoiden parin puhtaan radan verran 160-radoilla. Onnettomuus kuitenkin katkaisi lupaavan uran, eikä Trigger Warningista pitkän kuntoutuksen jälkeen enää ollut hyppäämään, jalat reagoivat välittömästi. Sileällä treenaaminen kuitenkin onnistui, samaten parin varsan kantaminen. Kolmas varsa jäi tekemättä kohtuongelmien vuoksi. Omistaja kuvailikin tammaansa Tuhkimotarinaksi, jossa kumpikin lasikenkä pirstaloitui.
Kilpailumenestys10/10 6649.46p. EsteratsastusHyppykapasiteetti: 2227.12 p. 31.08.2025 ERJ-Cup Drurybridge Sporthorses - 140cm 10/104 Näyttelyt01.02.2025 VSN Ravengard Holsteiners, Ridden Champion, tuom. Launi PäiväkirjaPäiväkirjamerkintä, kirjoittajana omistajaKisapäivän aamut oli meillä aina yhtä kaaosta, kun yleensä matkaan lähtijöitä oli reippaasti. Nytkin meitä oli useampi ratsastaja, muutama apukäsi sekä läjä hevosia. Sinänsä kaikki tiesivät mitä tehtiin ja jokaiselle oli jaettu niin sanotut omat hevoset, joista huolehdittaisiin sisältäen tavarat. Mulla oli tälle päivälle paljon muuten vahtimista, niin mulla oli omalla vastuullani vain Mato. Ja se olikin myös ainoa, jonka ratsastaisin tänään itse kisoissa. Ori oli onneksi lungi kisakaveri, joten mulla riittäisi myös ajatus muihin organisointeihin tänään. Vähän meinasi mennä kiireiseksi, kun pakkasin kimon kamoja samalla kun vahdin kaikkia muita. Kun oli aika lastata hevoset, oli Mato jo valmiina puunattuna kuljetussuojat jalassa. Se lastautui hienosti ja mutkattomasti, kuten nyt odottaa saattoi. Siihen ei tuntunut tarttuvan stressi ja kiire, se vain paineli mutustelemaan matkaheiniään. Perillä ensimmäiset ratsukot varustettiin heti ja nämä lähtivät lämmittelemään, sillä emme olleet turhan ajoissa. Mulla olisi hetki ennen kuin tarvitsisi Madon kanssa lähteä hommiin, mutta sen kanssa voisi hieman kävellä. Kun olin tarkistanut, että kaikilla oli homma hanskassa ja hanska vielä tallessa, nappasin orin ja lähdettiin käsihevosalueelle köpöttelemään. Mä kyllä mietin välillä, kuinka mulle oli siunaantunut näin järkevä ori talliin. Mato vain muista välittämättä tallusti kiltisti vieressä, ilman huolta mistään. Ei ollut siis ihme, kun mä aina halusin itse mennä sillä. Vaikka oli silläkin omat metkunsa, mutta pääasiassa se toimi kivasti. Kun palasin meidän leiriin, rupesin varustamaan Matoa valmiiksi. Sitten tapahtui se, mitä yritin välttää aina viimeiseen asti. Hetken penkomisen jälkeen totesin, että olin unohtanut ihan itse pakata kimon satulan mukaan. Muutamaan kertaan tarkistin kaikki satulat läpi ja vielä muiden selässä olevat, mutta sitä ei ollut missään. Ja mä kun olin käskenyt muita tarkistamaan moneen kertaan, että onhan kaikki mukana ja sitten unohdin itse satulan. Hetken mun aivot raksuttivat, että kenen satulan voisin ottaa. Yhden satula olisi todennäköisesti sopiva, mutta mentiin samassa luokassa niin peräkkäin, että ei onnistuisi. Hetken päästä päädyin kokeilemaan Titon satulaa Madolle ja se onneksi istui sen verran hyvin, että kyllä sillä yksi startti mentäisiin. Joten pääsin varustamaan orin loppuun ja verryttelemään. Matoa ei tämmöiset hommat stressanneet ja se oli vain innosta piukeana, kun pääsi tekemään jotain oikeasti eikä vain kävelemään. Holstein ei meinannut pysyä nahoissaan verryttelyssä, mutta radalle mennessä se selkeästi taas keskittyi. Tänään meillä oli kaikesta säädöstä huolimatta hyvä päivä, Mato oli hyvin kuulolla mutta ei liian hätäinen. Se kuunteli loppuun asti mun kaikki avut ja suoritti tarkasti. Se tuntui tänään kääntyvän vaikka kolikon ympäri, jos olisi ollut tarve. Sinänsä se oli hyvä, sillä päivän luokka oli aikaratsastusta. Me vedettiin siisti ja nopea rata, joka voisi riittää ihan sijoihinkin asti. Olin kovin tyytyväinen Matoon ja myös itseeni, kun ei mennyt pasmat sekaisin satulan puuttumisen takia. Radan jälkeen mentiin jäähdyttelemään ja odottelemaan luokan loppuja ratsukoita, että olisiko suunta palkintojen jakoon vai ei. Vähän näytti siltä, että kunniakierros kutsuisi. |
ulkoasu © VRL-08368, otsikkokuvat © footprints
virtuaalitalli / virtuaalihevonen - a sim-game stable / a sim-game horse