Ravengard Holsteiners

Rakamakafon "Mato"

holsteininhevonen, ori
syntynyt 21.07.2024, yli 8-vuotias
mustankimo, 171cm
maahantuoja Ravengard Holsteiners
omistaa VRL-12557, Ravengard Holsteiners
estepainoitteinen, re. 160cm
VH25-044-0015

02/25 PSB-I
05/25 VSN Ridden Champion
07/26 ERJ-I


Rakamakafon on sillain lievästi sanottuna erikoinen tapaus. Se ei ole mitenkään hankala, vain erikoinen. Madolla on ihan omat juttunsa ja sen kanssa toimiessa tarvitsee hieman toimia eri tavalla, niin hommat sujuu paljon helpommin. Kimo rakastaa pyöriä ihan kaikessa ja kaikkialla. Sen kanssa saakin olla tarkkana, että se ei huonoissa hetkissä lähde piehtaroimaan. Ja väri tuntuu aiheuttavan sen, että kaikista mutaisimmat ja likaisimmat kohdat ovat parhaita. Peseminen taas ei ole niin tämän orin mieleen, joten se tuo omat haasteensa. Muuten Mato on hoitaessa melko rauhallinen ja antaa tehdä kaikki toimenpiteet ihan mukavasti. Välillä se livahtaisi mielummin pois paikalta, mutta lähtökohtaisesti hommat hoituu.

Ratsuna Mato on intoa puhkuva tapaus. Sen mielestä kaikki on aivan todella siistiä ja se on aina valmiina kaikkeen. Jos sillä on liikaa virtaa tai se on väsynyt, se näkyy sähläämisenä. Muuten sen energia on helppo ohjata fiksuun tekemisen ja se näkyy upeina liikkeinä sekä hyppynä. Vaikka Mato on aika kaikki käy tyyppinen, esteet on luonnollisesti orin lemppari. Sillä on kaunis hyppytekniikka ja se nauttii, kun sille tehdään uusia haasteita. Se kyllästyy herkästi jos tehtävät on liian helppoja, mutta toistoja se sitten taas kestää hyvin. Maastossakin Mato on ihan toimiva peli, se ei pienestä hetkahda ja nekin mistä hetkahtaa, on pieni säpsähdys. Sen jälkeen ei tarvitse ihmetellä mitään tai seuraavalla kerralla kytätä samaa paikkaa.

Mato on helppo matkustaja ja myös sopeutuu nopeasti eri tilanteisiin. Se tietää hyvin mitä ollaan yleensä tekemässä ja asennoituu sen mukaan. Se skarppaa selkeästi kilpailuissa ja suorittaa siellä vielä napsun verran paremmin kuin kotona. Eli huonot viimeistelytreenit eivät kerro mitään tulevista kilpailuista. Välillä vaan Mato tulkkaa turhan nopeasti ratsastajan avut ja saattaa tehdä jotain omia kuvioita sinne väliin.



i. Red Flag
holst, mkm, 173cm
ii. Rockstar
holst, rn, 170cm
iii. evm
iie. evm
ie. Trigger Warning
holst, mkm, 168cm
iei. evm
iee. evm
e. Pretty Fly
holst, rnkm, 169cm
ei. Gauleiter
holst, mkm, 171cm
eii. evm
eie. evm
ee. Plot Twist
holst, rt, 168cm
eei. evm
eee. evm

Sukuselvitys, avaa ↡

Gauleiter (171cm, mustankimo) löytyy sukutaulusta juuri sieltä missä sen toivookin olevan, emänisänä. Niin hienoja, kilpakentillä kyvykkäitä poikia kuin Gauleiter onkin jättänyt, sen tyttäret ovat jalostuksessa osoittautuneet veljiänsä kyvykkäämmiksi. Useamman puoliverikantakirjan hyväksymät pojat, laadukkaat monipalkitut tyttäret sekä erinomaiset jälkeläisten jälkeläiset erityisesti tytärten kautta ovat lujittaneet Gauleiterin aseman modernissa estepuoliverijalostuksessa vielä ruunikon omien kilpavuosien jälkeen. Vastikään Gauleiterin tyttärenpoika voitti Tanskan oripäivät! Esteradoilla, myös kansainvälisillä 150-160cm radoilla, Gauleiterin perikunta edustaa monipäisenä sekä hienoja suorituksia tehden.
Oman kilpauransa Gauleiter teki Ranskan väreissä, eikä ketään esteihmistä tarvitse muistuttaa orin saavutuksista; kolme World Cupin mitalisijaa, kaksi hopeaa sekä kruununa kultamitali, EM-kulta, kesäolympialaisten joukkuepronssi sekä henkilökohtainen kulta. TARASQUE oli aikoinaan ilmiö, yleisön suosikki sekä suoranainen kansikuvapoika, joka sai kuvansa muidenkin medioiden kuin hevosalan lehtien paraatipaikoille. Orilautakunta oli nähnyt puoliverisen laadun jo varhain, pisterivi vilisi yhdeksikköjä sekä täysiä kymppejä ainoana heikompana numeronaan käynnin kahdeksikko. Mikäli Gauleiterin jälkeläisissä jokin parannettava ominaisuus on, niin käynti. Motivoitunut, upea-asenteinen ja rohkea ori vaikutti monin tavoin estehevosen malliesimerkiltä, mikä pitäneekin paikkansa hevosen mittavaa, palkintojen ja tunnustusten täyteistä uraa tarkastellessa. Erinomainen ratsastettavuus, hieno luonne sekä korrekti rakenne yhdistyivät Gauleiterissa tavalla, jota runollisempi kuvaisi maagiseksi. Gauleiterin ryhdikäs, lihaksikas olemus kesti tarkemmankin katselun; jalo pää, pitkä niska erittäin hyväliittymäisessä, hyvän mittaisessa kaulassa, selkeä vahva säkä, suorastaan ideaalit lavat, vahva sopusuhtainen runko, otollisesti kulmautunut takaosa ja kaikki tämä vahvojen, hyväasentoisten jalkojen päällä.
27-vuotiaaksi elänyt Gauleiter pysyi elämänsä kultaisinakin vuosina eläväisenä, meneväisenä hevosena – siinä määrin, että ryhtyi karkailemaan varomattomalta taluttajalta herkuttelemaan tallin puutarhan istutuksilla! Pilke silmäkulmassa, kuitenkin karkailuitaan lukuun ottamatta herrasmiehen käytöstavat hallussa, erinomainen ratsastettavuus sekä käsiteltävyys. Kilpaurheilun ilmiö oli kotitallinsa tähti sekä sydän, jonka valtavia saappaita sen talliin jääneet jälkeläiset koettivat turhaan täyttää.

Omaa kilpauraa Plot Twist ei tehnyt nimeksikään, mikä oli kasvattajalta tietoinen valinta. 168-senttinen, rautias tamma polveutui erinomaisesti suvusta, jonka emälinjaa pidetään tänäkin päivänä suuressa arvossa niin este- kuin kenttäratsastuspiireissä. Hieno suku yhdessä Plot Twistin koreiden raamien – sopusuhtainen, kaunis rakenne, hyvät jalat ja kaikkinensa elegantti olemus, kauniisti kaartuva hyvin liittynyt kaula, vahva takaosa, ei suuria rakennevirheitä missään – kanssa tietysti puolsi jalostuskäyttöä alusta alkaen. Tamman vanhempi täysveli teki jo lupaavaa kilpauraa, mikä sinetöi päätöksen siitostamman urasta. Veljestä tuli maajoukkuetason esteratsu, Plot Twistista maajoukkuetason hevosten emä. Plot Twist varsoi viisi orivarsaa peräkanaa, joista joka ikinen hyväksyttiin jalostukseen useamman kantakirjan toimesta – eikä poikien kilpaurakaan jättänyt jossiteltavaa. Tamman menestynein poika oli mukana Saksan EM-hopeaa voittaneessa maajoukkueessa.
Silti, niin upeita, laajalti menestyneitä ja tunnustettuja kilpa- ja jalostusoreja kuin raudikon pojat ovatkin, Plot Twistin tyttäret varmistivat emänsä nousun huippusiitostamman jalustalle. Joka ikinen Plot Twistin tyttäristä on jättänyt vähintään 150cm ratojen hyppääjän, useimmat jalostukseen hyväksytyn pojan tai useamman sekä uuden, hienon periyttäjätamman upeaa emälinjaa jatkamaan.
Omassa tammatestissään Plot Twist loisti saaden superlatiiveja vilisevän kehukimaran niin liikkeistään, rakenteestaan kuin hyppykyvystään. Luonteen todettiin olevan hieman totinen, jopa hapan, eikä raudikko tosiaan mikään pullantuoksuinen isoäiti tyyppi ollutkaan. Hieman kova, ehdottoman rohkea ja kylmähermoinen hevonen, josta olisi voinut tulla melkoinen kilparatsu mikäli se urakortti olisi katsottu. Plot Twist piti niin jälkikasvunsa kuin muidenkin varsat, oikeastaan myös emätammat, kurissa ja nuhteessa, vaatien ihmisiltä reilun jämäkkää käsittelyä silkkihansikashipsuttelemisen sijaan. Rautarouvaksi tituleerattu huipputamma eli 32-vuotiaaksi.

Yksi Plot Twistin tyttäristä, Gauleiterin kanssa aikaansaatu Pretty Fly (169cm, ruunikonkimo) pyyhki muilla tammoilla pöytiä tammatestissään. Jalo, elegantti, suorastaan tyylikäs tamma ihastutti katsojia sekä rakennetuomareita; kaunis, miltei veistoksellinen pää, pitkä niska kaarevassa, hyvin liittyneessä joskin aavistuksen lyhyessä kaulassa, selkeä säkä ja hyvä satulansija, etenkin tammaksi sopusuhtainen, vahva runko, mallikkaasti kulmautunut takaosa, erittäin hyvät reidet ja hyväasentoiset, vaikkakin vähän hoikkasääriset jalat. Hyvin ne jalat kestivät niin tamman kilpauran kuin viiden varsan mittaiseksi jääneen siitosuran. Ikävä kyllä Pretty Fly, sen kantama kuudes varsa sekä kuusi muuta hevosta kuolivat salamaniskun aiheuttamassa tulipalossa.
Oman arvonsa tunteva, vähän koppavan oloinen, kova ja periksiantamaton tamma ei tullut joka ihmisen tai hevosen kanssa toimeen. Jahka sille löytyi sopiva tiimi kimon esteura lähti rakettimaiseen nousuun, joka loppui kirjaimellisella huipulla kesäolympialaisten joukkuekullan jälkeen. Saksan väreissä edustanut Pretty Fly teki muutoinkin komean uran päihittäen useissa kilpailuissa aikansa merkittäviä oreja, joista muutama valikoitiin myöhemmin Pretty Flyn varsojen isäksi. Omien ihmistensä kanssa Pretty Fly ei ollut suoranaisen leppoisa, kuitenkin yhteistyöhaluinen ja aika mutkaton, selkeitä rajoja arvostava hevonen. Esteratojen tiukoissa tilanteissa kimo suorastaan taisteli ratsastajansa puolesta, kanssa, kyeten sellaisiin ihmepelastuksiin sekä tiukkoihin kurveihin, ettei moni muu ratsastaja tohtinut moisia omien ratsujensa kanssa kokeillakaan.
Upean uransa jälkeen Pretty Fly siirtyi siitostamman tehtäviin ehtien varsoa jo mainitut viisi varsaa, joista Rakamakafon syntyi kolmantena. Pretty Flyn itsensä takaa löytyy huippuhevosia niin kilpaurheilun kuin jalostuksen kannalta tarkasteltuna, ja samoja menestyksen aineksia tamma jätti jälkeläisilleen. Hyvä hyppykyky, rohkeutta ja esteälyä, laadukas laukka, erinomainen jalkaterveys vähän heikompiasentoisissakin jaloissa, huipulla tarvittavaa kylmäpäisyyttä – Pretty Fly jätti tätä kaikkea. Jo syntyneet varsojen varsat ovat nekin väläytelleet kykyjään este- ja kenttäratsastuksen saralla, joten tammaa voidaan emälinjansa veroisena timanttina.


Rockstar, täysiveriorin pojanpoika, oli kevyenpuoleinen, mutta kestävä, vahva, kissamaisen kevyesti hyppäävä ja elastisesti liikkuva hevonen, joka sopi erinomaisesti raskaammille tammoille. Omasta puhtaan esteratsastukseen painottuneesta urastaan huolimatta Rockstarin vaikutus näkyy myös kenttä- ja kouluratsastuksessa olympiatasolla saakka, ja tästä isälinjasta löytyy nykyäänkin hieman harvinaisemmiksi käyviä vahvoja, korkeatasoisia allrounder-hevosia. 170cm korkea, ruunikko Rockstar ihastutti valoisalla, energisellä ja yhteistyöhaluisella luonteellaan, eikä orilautakunnan suoma täysi kymppi ratsastettavuudesta tullut hevosen taustajoukoille yllätyksenä. Rockstar jos joku rakasti työntekoa, se halusi miellyttää ratsastajaansa sekä varmistaa molempien viihtyvyyden. Hieman huolettoman kuoren alla sykki huippu-urheilijan sydän; ruunikko otti työt aina vakavissaan, muttei ryppyotsaisen tosissaan, pyrki tekemään parhaansa, ei jäätynyt tiukoissa paikoissa tai menettänyt itseluottamustaan askelvirheiden, puomikosketusten tai oikeastaan minkään muunkaan virheen seurauksena. Ori menestyikin 150-160cm tasoilla saksalaisratsastajansa kanssa, vaikkei koskaan voittanutkaan esimerkiksi olympiamitalia.
Ryhdikäs, tyypikäs ruunikko oli ilmeikäspäinen hevonen, tasapainoinen ja korrekti vikoineenkin. Sen reisien toivottiin olevan pidemmät, etuset olivat suppuvarpaiset, kaula oli kyllä hyvänmuotoinen ja erinomaisesti runkoon kiinnittynyt, mutta niska jätti toivomisen varaa eikä säkäkään juuri kaulasta erottunut. Runko oli kuitenkin vahva ja sopusuhtainen, lavat erinomaiset, samaten lanne ja lautanen, ja sanoi Rockstarin rakenteesta mitä tahansa sen näyttöjä ei käynyt kiistäminen. Loistavien estekykyjen sekä hyppytekniikan tueksi löytyi ilmava, todella laajalla skaalalla säädeltävä laukka, orin käynti ja ravikin olivat mukavan elastiset ja erityisesti lapojen irtonaisuuden osalta vaikuttavat.
Aluksi Rockstaria käytettiin pitkälti tuomaan raskaampien tammojen jälkeläisiin keveyttä, verevyyttä sekä elastisuutta niin hyppyihin kuin liikkeisiinkin. Raskaiden tammojen tehtyä todella lupaavia, moderneja ja kyvykkään oloisia jälkeläisiä Rockstar sai kevyempityyppisiäkin tammoja. Valtaosa ruunikon jälkeläisistä kilpailee este- tai kenttäratsastuksessa, muutamat holstein- ja KWPN-kirjatut sukulinjat ovat kunnostautuneet kouluradoilla Grand Prix -luokissa saakka. Rockstar periytti kaiken päälle loistavaa luonnetta yhdistettynä hyvään, suorastaan helppoon ratsastettavuuteen. Sen poikia on hyväksytty runsain mitoin eri kantakirjojen jalostukseen, tyttärille on myönnetty valtionvaliotamman tunnustuksia sekä muita palkintoja, kilpauraa on tosiaan tehty kolmessa olympialajissa. 26-vuotiaana munuaisvikojen vuoksi lopetettu hurmuriori nauttii suurta arvostusta niin ammattilaisten kuin harrastetason hevosihmisten keskuudessa.

Kukapa tosiaan ei hyvää luonnetta tai mainiota ratsastettavuutta arvostaisi? Red Flag (173cm, mustankimo) teki paitsi niin sanotun vakavan kilpauran kansainvälisillä estekentillä toimien kotosalla omistajansa lasten sekä tallityöntekijöittensä opetusmestarina. Orin varsinainen ratsastaja nauroikin parissakin haastattelussa, miten ei itse saanut ratsastaa kevyempiä treenejä tai maastoja miltei ollenkaan herrasmiesorin ollessa niin kovassa huudossa. Ja herrasmies Red Flag oli, aina ja kaikkialla äärettömän hienokäytöksinen, ymmärtäväinen ja kärsivällinen, suorastaan lempeä hevonen. Siitä kuitenkin löytyi niin ruutia, voitontahtoa kuin kylmähermoisuuttakin ensin Euroopan, sitten kansainvälisten ratojen valloittamiseen – tätä hevosta eivät maitohapot häirinneet, haastavat radat pelottaneet tai väkisinkin kohdalle osuvat virheet ja epäonnistumiset lannistaneet! Rockstarin ja Trigger Warningin poika myytiin varsahuutokaupassa belgialaismiljonäärille, ja uransakin ori teki Belgiaa edustaen. Puoliverisille tyypilliseen tapaan jälkeläislistalta löytyy kattava määrä maa- ja kantakirjaedustuksia, mutta yksi on varmaa jokaisen jälkeläisen kohdalla; kyvykkyys esteradoille ja rakkaus lajiin. Valtaosa kimon jälkeläisistä peri isänsä hyvän luonteen, mutta ne kipakammat, happamammat, korostetun herkät tai kovatkin jälkeläiset ovat oikean ihmisen kanssa kyenneet tekemään esteuraa huipulle saakka.
Red Flag itse oli niin mutkaton hevonen, että olisi voinut nousta huipulle miltei kenen tahansa kanssa. Hevonen yksinkertaisesti tuli toimeen kaikkien kanssa valaen jokaiseen ratsastajaansa itsevarmuutta, myös piinkoviin ammattilaisiin. Kimon hyppytekniikka oli huippuluokkaa, näyttävä laukka laajalla skaalalla säädeltävissä, pitkä käynti upean elastista ja ravi sitten melko ihmeellistä, jumputtavaa pompottamista, josta orilautakunta antoikin vain seitsemän pistettä. Muutoin kimolle jaettiin auliisti 9, 9.5, 10 pistettä. Hyvät orilautakunta-arviot, pronssia Lanakenin nuorten hevosten maailmanmestaruuksissa, EM- ja MM-joukkuehopeaa, olympiaedustus ja viides sija henkilökohtaisessa kilvassa, lukuisia voittoja ja sijoituksia 150-160cm radoilta. Red Flag antoi vakuuttavat kilpailunäytöt kyvyistään.
Moderni, ryhdikäs, kaikin puolin sopusuhtainen ori oli suurilinjainen ja hyvin muodostunut onnistuen välttämään isänsä rakennevirheet. Suorat, hyväluiset jalat, komea kaula ja niska, selkeä säkä, hyvät lavat, ei moitetta selässä, lanteessa, lautasissa tai reisien mitassa. Red Flagin jälkeläisissä näkyy melko rajuakin rakennevaihtelua, hyvä jalkaterveys niillä kuitenkin on, komea laukka sekä virheineenkin sen verran tasapainoinen, toimiva kokonaisuus, ettei ratsun ura ainakaan rakenteen tuomiin rajoituksiin ole katkennut. 27-vuotiaana kuollut kimo jätti monia menestyviä kilpa- ja jalostushevosia, Rakamakafon yhtenä upeana esimerkkinä.

Monin tavoin erinomainen puoliverinen ja urheiluhevonen, kaunis ja kyvykäs, vakuuttava niin suvultaan kuin omilta näytöiltään. Trigger Warning (mustankimo, 168cm) suoritti tammatestinsä korkein pistein saaden vuolaasti kehuvat arviot, voitti hopeaa Lanakenin nuorten hevosten maailmanmestaruuksissa, nousi vaivatta 150cm luokkiin debytoiden parin puhtaan radan verran 160-radoilla. Onnettomuus kuitenkin katkaisi lupaavan uran, eikä Trigger Warningista pitkän kuntoutuksen jälkeen enää ollut hyppäämään, jalat reagoivat välittömästi. Sileällä treenaaminen kuitenkin onnistui, samaten parin varsan kantaminen. Kolmas varsa jäi tekemättä kohtuongelmien vuoksi. Omistaja kuvailikin tammaansa Tuhkimotarinaksi, jossa kumpikin lasikenkä pirstaloitui.
Trigger Warning oli hyväluontoinen hevonen, rehellinen ja luottavainen, jo nuorena vanhemman tamman kurinpitäjän ja kasvattajapaikan ottanut persoona. Se rakasti työntekoa, halpoja hevosnameja sekä kissoja, nautti huomiosta ja oikeastaan pallotteli vakavasti otettavan urheilijan sekä laiskanpulskan kotikissan välillä. Töitä tehdessään tamma keskittyi tosissaan antaen itsestään kuuluisat 110%, vapaalla kimo tosiaan heittäytyi vapaalle nautiskellen oloneuvoshetkistään. Pitkälti tämän mukautuvaisuuden vuoksi tamma selvisi pitkästä sairaslomastaan, jonka alun hevonen joutui viettämään karsinalevossa.
Kolme erittäin laadukasta askellajia, tasapainoiset hypyt, esteälyä, hyvä ryhti ja tasapaino ihan luonnostaan. Trigger Warningin ominaisuuksia listatessa piirtyy kuva onnistuneesta ratsuhevosesta, mikä tosin jää hieman vähätteleväksi arvioksi. Tamma oli toki onnistunut ratsuhevonen, mielellään töitä tekevä, pehmeä ja herkkä hevonen, jolla kuitenkin oli kapasiteettia huomattavasti niin sanottua perushevosta enemmän yhdistettynä hermoihin ja esiintymisrakkauteen, joiden siivittämänä tuo kapasiteetti realisoitui ruusukesijoiksi. Kaiken muun hyvän lisäksi Trigger Warning oli todella kaunis hevonen, hyväryhtinen ja tyypikäs puoliveriratsu, jolle kirjattiin plussaa niin pitkästä niskasta, kaikkinensa hienosta kaulasta, hyvästä satulansijasta, sopivan syvästä, lihaksikkaasta joskin vähän pitkästä rungosta sekä kerrassaan mainioista jaloista, joissa ei ollut asentovikoja tai kavioaineksen heikkouden häivääkään. Onnettomuus katkaisi hyppyuran ja kohtuongelmat siitostamman uran, muutoin Trigger Warning pysyi terveenä eläen 29-vuotiaaksi. Sen varsat, Red Flag sekä valitettavien kivesvikojen vuoksi ruunattu Quiet Riot, tekivät kumpikin uransa kansainvälisillä esteradoilla. Kumpikin pojista sai emältänsä hyvän rakenteen, kykyjä esteradoille sekä hienon luonteen. Trigger Warningin lasikengät kenties särkyivät, kurpitsa kuitenkin pysyi vaunuina.
© Lissu T.


06.08.2026holst-o. Ravengard Rakantinoe. Adelsdorf DouceurVH26-044-0127EV-II
12.07.2025holst-o. Ravengard Rakatonke. Poppin' PomegranateVH25-044-0250VSN RCh, PSB-II, EV-II
24.04.2025holst-t. Ravengard Electrae. Elegantly PunkVH25-044-0232ei meriittejä


Kilpailumenestys

10/10
6649.46p.

Esteratsastus

Hyppykapasiteetti: 2227.12 p.
Rohkeus: 2215.96 p.
Kuuliaisuus ja luonne: 2206.38 p.


31.08.2025 ERJ-Cup Drurybridge Sporthorses - 140cm 10/104

Näyttelyt

01.02.2025 VSN Ravengard Holsteiners, Ridden Champion, tuom. Launi
03.02.2025 VSN Sportpferde Königswalde, Ridden Reserve Champion, tuom. Tiikeri
08.02.2025 VSN Beckenbauer, Overall Champion, tuom. Kirsiina
10.02.2025 VSN Ravengard Holsteiners, Ridden Reserve Champion, tuom. Tiikeri


Päiväkirja

Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana omistaja

Kisapäivän aamut oli meillä aina yhtä kaaosta, kun yleensä matkaan lähtijöitä oli reippaasti. Nytkin meitä oli useampi ratsastaja, muutama apukäsi sekä läjä hevosia. Sinänsä kaikki tiesivät mitä tehtiin ja jokaiselle oli jaettu niin sanotut omat hevoset, joista huolehdittaisiin sisältäen tavarat. Mulla oli tälle päivälle paljon muuten vahtimista, niin mulla oli omalla vastuullani vain Mato. Ja se olikin myös ainoa, jonka ratsastaisin tänään itse kisoissa. Ori oli onneksi lungi kisakaveri, joten mulla riittäisi myös ajatus muihin organisointeihin tänään. Vähän meinasi mennä kiireiseksi, kun pakkasin kimon kamoja samalla kun vahdin kaikkia muita. Kun oli aika lastata hevoset, oli Mato jo valmiina puunattuna kuljetussuojat jalassa. Se lastautui hienosti ja mutkattomasti, kuten nyt odottaa saattoi. Siihen ei tuntunut tarttuvan stressi ja kiire, se vain paineli mutustelemaan matkaheiniään.

Perillä ensimmäiset ratsukot varustettiin heti ja nämä lähtivät lämmittelemään, sillä emme olleet turhan ajoissa. Mulla olisi hetki ennen kuin tarvitsisi Madon kanssa lähteä hommiin, mutta sen kanssa voisi hieman kävellä. Kun olin tarkistanut, että kaikilla oli homma hanskassa ja hanska vielä tallessa, nappasin orin ja lähdettiin käsihevosalueelle köpöttelemään. Mä kyllä mietin välillä, kuinka mulle oli siunaantunut näin järkevä ori talliin. Mato vain muista välittämättä tallusti kiltisti vieressä, ilman huolta mistään. Ei ollut siis ihme, kun mä aina halusin itse mennä sillä. Vaikka oli silläkin omat metkunsa, mutta pääasiassa se toimi kivasti.

Kun palasin meidän leiriin, rupesin varustamaan Matoa valmiiksi. Sitten tapahtui se, mitä yritin välttää aina viimeiseen asti. Hetken penkomisen jälkeen totesin, että olin unohtanut ihan itse pakata kimon satulan mukaan. Muutamaan kertaan tarkistin kaikki satulat läpi ja vielä muiden selässä olevat, mutta sitä ei ollut missään. Ja mä kun olin käskenyt muita tarkistamaan moneen kertaan, että onhan kaikki mukana ja sitten unohdin itse satulan. Hetken mun aivot raksuttivat, että kenen satulan voisin ottaa. Yhden satula olisi todennäköisesti sopiva, mutta mentiin samassa luokassa niin peräkkäin, että ei onnistuisi. Hetken päästä päädyin kokeilemaan Titon satulaa Madolle ja se onneksi istui sen verran hyvin, että kyllä sillä yksi startti mentäisiin. Joten pääsin varustamaan orin loppuun ja verryttelemään.

Matoa ei tämmöiset hommat stressanneet ja se oli vain innosta piukeana, kun pääsi tekemään jotain oikeasti eikä vain kävelemään. Holstein ei meinannut pysyä nahoissaan verryttelyssä, mutta radalle mennessä se selkeästi taas keskittyi. Tänään meillä oli kaikesta säädöstä huolimatta hyvä päivä, Mato oli hyvin kuulolla mutta ei liian hätäinen. Se kuunteli loppuun asti mun kaikki avut ja suoritti tarkasti. Se tuntui tänään kääntyvän vaikka kolikon ympäri, jos olisi ollut tarve. Sinänsä se oli hyvä, sillä päivän luokka oli aikaratsastusta. Me vedettiin siisti ja nopea rata, joka voisi riittää ihan sijoihinkin asti. Olin kovin tyytyväinen Matoon ja myös itseeni, kun ei mennyt pasmat sekaisin satulan puuttumisen takia. Radan jälkeen mentiin jäähdyttelemään ja odottelemaan luokan loppuja ratsukoita, että olisiko suunta palkintojen jakoon vai ei. Vähän näytti siltä, että kunniakierros kutsuisi.


ulkoasu © VRL-08368, otsikkokuvat © footprints     
virtuaalitalli / virtuaalihevonen - a sim-game stable / a sim-game horse