Ravengard Valeaf "Lea"

holsteininhevonen, tamma syntynyt 03.02.2026, yli 8-vuotias tummanruunikko, 167cm kasvattaja Ravengard Holsteiners omistaa VRL-12557, Ravengard Holsteiners estepainoitteinen, re. 160cm VH26-044-0034

© footprints

Kilpailumenestys

Päiväkirja

Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana omistaja

Ninni tuli laitumelta korvat hörössä vastaan, kun menin sitä vähän portille huhuilemaan. Pieni hörinäkin sieltä tuli, kun tamma tuli kyselemään, että mikä homma. Ninnin varsa Lea tuli vähän viiveellä perässä ja aikamoisella vauhdilla. Pieni teki myös muutaman kunniakierroksen emänsä ympäri, ennen kuin asettui tämän viereen. Päällisil puolin kaksikko näytti oikein hyvältä, mutta halusin ehdottomasti päivittäin tarkistaa kaikkien hevosten voinnin tarkemmin. Tänään tosin kaksikko pääsisi käymään myös vähän sisällä ja Ninni vähän hommiin, etteivät aivan pellossa olisi koko kesää. Ninni antoi nätisti laittaa riimun päähän ja Lea oli vauhdistaan huolimatta tullut nätisti perässä sisälle tähän asti, joten se saisi tälläkin kertaa tulla perässä. Lähdin viemään tammoja talliin ja Ninni käveli vieressä nätisti, kun jälkikasvunsa veti pientä hepulia.

Tallissa pistin kaksikon karsinaan ja harjasin raudikon tamman, samalla kun seurustelin Lean kanssa. Varsa oli hyvinkin eläväinen tapaus, ei ollenkaan niin kiltti kuin emänsä. Mutta siitä tulisi varmasti hieno estehevonen, ainakin sen perusteella mitä menoa se jo esitteli. Ninni oli kyllä aivan loistava emä, sen kanssa ei tarvinnut huolehtia mistään. Kun kevyt pölykerros oli saatu poistettua, Ninni sai päähänsä vielä suitset. Sitten suunnattiin tammakaksikon kanssa kentälle, jonka olin pyytänyt pitämään nyt hetken muuten tyhjänä. Kapusin jakkaralta Ninnin satuloimattomaan selkään ja ohjasin sen kävelemään. Lea pisti ranttaliksi heti ja meinasi ruveta törmäilyautoksi, mutta Ninni vain käveli tyytyväisenä rauhassa pitkin kenttää. Tamma oli käynyt tekemässä hommia narun päässä, mutta nyt oli ensimmäinen kerta kun sen selkään noustiin varsomisen jälkeen. Holstein teki mielellään töitä ja se tuntui nauttivan aina, kun pääsi edes vähän hommiin. Sillä ratsastettiin kevyesti melkein loppuun asti ennen varsomista, joten se oli pysynyt aika hyvässä kunnossa.

Pääasiassa me käveltiin pitkin ohjin, mutta hetkeksi nappasin ohjat käteen ja tehtiin ihan hommia. Taivuttelin ja pyörittelin Ninniä, sillä luonnollisesti se oli vähän jäykkä. Hyvin tamma kuitenkin lähti vertymään ja lopuksi napattiin pienet pätkät raviakin, kun pieniä menohaluja meinasi löytyä. Samalla ruunikolla varsalla oli ihan omat juttunsa. Se kävi penkomassa sivussa olevat esteet, pressut ja kaiken muun roinan. Ninni taas pärski tyytyväisenä kävellessään, eli selkeästi oli taas molempien mieleen tämä homma. Kun oltiin valmiita, vein tammat takaisin karsinaan. Ulkona oli lämmin, joten nämä saisivat hetkeksi jäädä lepäämään viileään talliin. Pääsisivät sitten vähän myöhemminkin takaisin ulos. Hetken aikaa vielä seurustelin molempien tammojen kanssa, sillä Leakin jäi tyytyväisenä nyt rapsuteltavaksi. Eikä kyllä emänsäkään pahaksi pistänyt, kun en heti lähtenytkään pois. Ninni sai vielä porkkanan palkkioksi, varsansa sai vähän maistella herkkua, vaikka ei tainnut vielä se ihan ymmärtää näiden päälle mitään. Hetken päästä mun oli pakko jatkaa matkaa, mutta tammat taisivat jäädä tyytyväisinä torkkumaan.