Futuristic
KRJ-I
| Lempinimi | Mutu | Maahantuoja | Nerita |
| Rotu, sukupuoli | hannover, ori | Omistaja | Nerita VRL-12557, Banzai Dressage |
| Syntymäaika | 17.02.2018 | Painotus | Kouluratsastus |
| Säkä, väri | 164cm, tummanruunikko | Koulutustaso | Grand Prix |
| Rekisterinumero | VH19-011-0149 | hevonen on täyttänyt 8 vuotta 17.02.2020 | |
Luonnekuvaus
Mutu on usein omissa ajatuksissaan ja sen ajatukset tuntuvat kulkevan ihan omia polkujaan. Ori saattaa kulkea poissaolevana ja sitten hätkähtää, kuin heräisi todellisuuteen ja rupeaisi ihmettelemään missäs sitä ollaan. Ruokansa kanssa se muistuttaa välillä lehmää, kun se jää jauhamaan pientä suullista heinää vaikka kuinka pitkäksi ajaksi. Ori on kuitenkin helposti käsiteltävissä. Se on kiltti taluttaa ja lastautuu helposti. Se tarhailee yksin, sillä vaikka se tulee toimeen muiden kanssa, muut alkavat kiusaamaan sitä herkästi.
Hoitaessa Mutu on helppo, sillä se tosiaan suurimman osan ajasta on omissa maailmoissaan. Se saattaa jossain vaiheessa herätä todellisuuteen, mutta käyttätytyy senkin jälkeen oikein kiltisti. Nameista se tykkää ja niitä saattaa kerjätä. Tai ihan suoraan menee ratsaamaan taskut herkkujen toivossa. Sillä ei ole oikein lempiherkkua, vaan aivan kaikki käy. Varusteetkin sillä saa helposti päälle ja viimeistään siinä se rupee heräilemään. Suitsien kanssa kannattaa olla tarkkana, sillä ori tykkää mutustella ohjia tilaisuuden saadessaan. Jotta ohjia ei menisi enempää rikki, pyritään pitämään ohjat pois Mutun suusta.
Mutu on ratsastaessa vähän hitaasti lämpeävä. Se tarvitsee melko pitkän ja perusteellisen verryttelyn, jonka aikana se tarvitsee paljon herättelyä sekä herkistelyä. Muuten se jää helposti hitaaksi. Kun sen saa hereille ja liikkumaan, sen oma moottori hyrähtää käyntiin. Sen jälkeen homma lähtee sujumaan ja ne vaativammatkin koululiikkeet alkava löytyä. Alkuverryttelyn aikana ei uskoisi, millainen lisätty laukka orilta löytyykään. Kaikken yllätykseksi lisätyt askellajit ovatkin Mutun vahvuus. Esteillä se on melko sählä, mutta yleensä pienet hyppelyt on sen kanssa hauskoja. Maastossa rauhalliset käyntimaastot ovat Mutulle sopivia, sillä silloin se pääsee rauhassa taas haaveilemaan.
|
i. Funky hann |
ii. Fritz | iii. evm |
| iie. evm | ie. Delmira | iei. evm |
| iee. evm | ||
|
e. Pop Rocks hann |
ei. Pop Corn | eii. evm |
| eie. evm | ee. Rock Rocks | eei. evm |
| eee. evm |
| 15.01.2022 | hann-t. Banzai Fancy Fruit Salad | e. Grapefruit Cosmo | VH22-011-0065 |
i. Musta, 167cm korkea Funky oli ilmeikäs hevonen, ryhdikäs ja elegantti. Hyväasentoinen lapa, lihaksikas sopusuhtainen runko, hyvät takaosan kulmaukset, hyväluustoiset erittäin hyväasentoiset jalat. Kaikkinensa komean rakenteensa lisäksi Funkya kehuttiin sen liikkeistä; erittäin pitkä, suuri, joustava käynti, tahdikas, pehmeä, irtonainen ravi sekä pyöreä, ilmava, matkaavoittava laukka. Oritestissään hannover sai käynnistään 9 pistettä, ravista sekä laukasta 8,5. Korkeiden liikepisteiden lisäksi ori pärjäsi jopa yllättävän hyvin estekokeessa, testiratsastajan vuolaat kehut ja 9,5 pistettä ratsastettavuudesta sen sijaan eivät tulleet yllätyksenä. Funky oli luottavainen, erittäin yritteliäs ja nöyrä hevonen, rohkea ja itsevarma. Se ei hämmentynyt uusista tilanteista, epäselvistä avuista tai mistään muustakaan, vaan tuntui luovivan läpi kaiken itsevarmalla eleganssilla.
Ori voitti oritestinsä jälkeen Saksan nuorten hevosten mestaruuden ja oli nuorten hevosten maailmanmestaruuksien kolmas. Näiden arvokisasijoitusten lisäksi Funky otti nimiinsä useita voittoja ja sijoituksia, ensin nuorten luokissa, myöhemmin avoimissa, lopulta kansainvälisiltä Grand Prix -luokista. Ura huipentui henkilökohtaiseen olympiahopeaan. Funky teki pitkän, ehyen uran kilparadoilla sekä jalostusorina. Hannoverin lisäksi se hyväksyttiin kaikkiin saksalaisiin kantakirjoihin sekä lukuisiin muihin eurooppalaisiin kantakirjoihin. 431 jälkeläistä jättänyt Funky toimi erinomaisesti herkkien, kuumien tammojen tasapainottaja sekä tuomaan ryhtiä, näköä ja liikettä vaatimattomampiin tammoihin. Funky jätti raamia, liikettä, kykyä ja luonnetta, sillä on 33 jalostukseen hyväksyttyä poikaa sekä useita valiopalkittuja tammajälkeläisiä, minkä lisäksi se näkyy monien korkean tason kouluratsujen suvussa isänä tai isoisänä. 31-vuotiaana kuollut musta ori on syystäkin lajilegenda!
ii. Fritz (musta, 168cm) oli vankkatyyppinen ja matalajalkainen, hieman vanhaa mallia edustava kouluori. Sen jalat olivat kuitenkin erinomaiset, samaten lapa ja runko, käynti likimain täydellinen ja ravi ja laukkakin keskivertoa paremmat. Oristestissään Fritz hurmasi testiratsastajansa täysin, eikä tämä säästellyt sanojaan kehuessaan mustan orin asennetta, yhteistyöhalua, tasapainoa, kykyä kuunnella ja ottaa vastaan. Fritz esiintyi muulloinkin edukseen, se oli varsin mutkaton, hyväntuulinen hevonen. Oritestinsä viidenneksi sijoittunut hannover sai testiratsastajaltaan täyden kympin, käynnistä pisteiksi merkittiin 9, ravista ja laukasta 8,5. Fritzin ohi tuloslistalla pyyhälsivät kolme esteoria ja kouluori, joista kaikista tuli lajiensa rankinghuippuja niin omien suoritustensa kuin myöhemmin jälkeläistensä menestyksen perusteella. Fritz todellakin teki vaikutuksen äärettömän kovatasoisen vuotena!
Grand Prix -luokissa, etenkin kürin vapaaohjelmissa häikäissyt ori oli erityisesti yleisön suursuosikki. Tasaisen hyviä tuloksia, myös sijoituksia, tahkonnut hannover jäi jokusen aikalaislegendan varjoon, vaikka vihkiytyneimmät kouluihmiset muistavat edelleen erityisesti Fritzin Ruotsissa esitetyn niin sanotun jäähyväisohjelman, jolla se saavutti uransa korkeimmat prosentit sekä seisaaltaan annetut aplodit.
Aluksi vanhamallista oria hieman vierastettiin, mutta Fritzin jälkeläisten saadessa jatkuvasti keskimääräistä korkeampia rakennepisteitä, erityisesti jalkapisteitä, myös modernimpaa tyyppiä kaipaavat tammanomistajat innostuivat käyttämään oria. Fritz oli omiaan tuomaan varsoihin jaloutta ja parempaa rakennetta (sen matalat jalat eivät periytyneet) sekä hyvää käyntiä. Valtaosa hannoverin 189:stä jälkeläisistä on rekisteröity joihinkin Saksan kantakirjoista, joita myös Fritzin jalostukseen hyväksytyt pojat edustavat. Paras periyttäjätamma rekisteröitiin tanskalaiseksi puoliveriseksi. Pitkäikäinen herrasmiesori eli 32-vuotiaaksi.
ie. Valiotamma, joka jätti kolme useaan kantakirjaan hyväksyttyä orijälkeläistä sekä kuusi valtionvaliotammaa. Delmira tuli melko keskinkertaisesta emälinjasta, ja koska tamma on emälinjansa ensimmäinen merkittävä periyttäjä yleisesti puhutaankin Delmiran (emä)linjasta.
166-senttinen, ruunikko hannovertamma oli tyypeiltään ja leimoiltaan hyvä, ryhdikäs hevonen hyvillä jaloilla. Sen kaula liittyi melko alhaalta ja niin käynti kuin ravi jäivät hieman mataliksi, laukassa tätä ongelmaa ei ollut. Se ei nuorena näyttelykehissä tai tammatestissään pistänyt erikoisemmin kenenkään silmiin, vaan ennemmin hukkui perushyvien keskikastin tammojen joukkoon. Kilpaura kuitenkin alkoi lupaavasti, Delmiran kanssa startattiin niin nuorten hevosten ja avoimia koululuokkia hyvin prosentein. Liikkeiltään ruunikko ei isommin säväyttänyt, mutta se oli ryhdikäs, itsensä hyvin kantava, karismaattinen hevonen, todella tarkka ja täsmällinen työskentelijä. Hyvät hermot, hyvä eteenpäinpyrkimys sekä miellyttävä, pehmeä ratsastettavuus tietysti auttoivat asiaa. Tamma kuitenkin loukkaantui tarhassaan, jolloin omistaja päätti kuntoutuksen ohella astuttaa Delmiran.
Ensimmäisen varsansa jälkeen Delmira ei enää palannut kilpakäyttöön. Sen ensimmäinen varsa, tamma, ostettiin varsanäyttelyistä melkoisella summalla pikkutamman hurmattua niin yleisön kuin tuomariston elegantilla olemuksellaan sekä mielettömillä liikkeillään. Kuukautta myöhemmin Delmirakin vaihtoi omistajaa, paljon korkeammalla summalla kuin mitä siitä oli aikanaan maksettu. Kuulu hannoversiittola tekikin loistokaupat, Delmiran varsat joko myytiin (ennätys)korkein hinnoin varsahuutokaupoissa tai ne jäivät kasvattajansa luo siitostammoiksi. Keskinkertaisen oloinen emätamma jätti selkeästi itseään elegantimpia, hienoliikkeisempiä varsoja, joissa oli tyylin ja liikkeen lisäksi myös kapasiteettiä ja kuten myöhemmin kävi ilmi, periyttäjän kykyjä. Delmira eli 28-vuotiaaksi.
e. Pop Rocks (tummanruunikko, 164cm) säväytti upealla ravillaan sekä jalolla ulkomuodollaan. Sopusuhtainen, jalo, ryhdikäs tamma oli hyväjalkainen, sopusuhtainen ja syvärunkoinen, hyvästä ylälinjasta hyvin kulmautuneeseen takaosaan korrekti ja kaunis tamma. Kaikista askellajeista löytyi tahtia, elastisuutta, pituutta ja väljyyttä, mutta ravi oli selkeästi laadukkain askellaji. Komeiden liikkeiden mukana tuli myös kapasiteettia; vaikkei Pop Rocksilla kilpailtukaan vaativia pidemmälle (niitäkin vain muutama startti), tamma osasi kaikki Grand Prix -liikkeet. Se vain oli melko lailla ikänsä siitostammana, jolle opetettiin niin sanotusti kaikki temput koska hevonen itse selkeästi kaipasi puuhaa ja haastetta.
Fyysisten kykyjensä haastamisen lisäksi Pop Rocks kaipasi aivotyöskentelyäkin, sille ei riittänyt pelkkä virikkeetön tarhailu. Turhautuessaan tamma alkoi karkailla, järsiä aitoja ja vähän kaikkea muutakin - se keksi itse itselleen puuhaa, ihmisnäkökulmasta ei-toivottua sellaista. Ruunikko oli älykäs, kekseliäs hevonen, joka tarpeeksi puuhaa saadessaan oli tyytyväinen ja lauhkea. Töihin motivoiminen oli helppoa, Pop Rocks oli reipas, rohkea, eteenpäinpyrkivä, miellyttävän kevyt ratsastaa.
Tammatestinsä selkeällä piste-erolla voittanut valiotamma teki kymmenen varsaa, kaikki moderneja, hyvännäköisiä ja hienoliikkeisiä urheiluhevosia. Kaikki eivät yltäneet emänsä tasolle, mutta jokainen varsa on yhtä kaikki hieno, lahjakas kouluratsu ainakin Prix St. Georges -luokkiin. Pop Rocksin pojat ovat osoittautuneet tyttäriä tasokkaammiksi niin kilpahevosina kuin periyttäjinä. Tamma lopetettiin sen ollessa 24-vuotias; raju ähky koitui muutoin teräskuntoisen hevosen kohtaloksi.
ei. Pop Corn oli sopusuhtainen, jalo ja ryhdikäs ori erityisen vahvalla ylälinjalla. Se oli kaikin puolin sopusuhtainen, korrektirakenteinen hevonen, suurimpina vikoinaan vennot vuohiset sekä hivenen paksut kaulan liittymät. 170-senttinen, punarautias ori ihastutti läpi ikänsä ravillaan saaden siitä oristestissäänkin 9 pistettä (käynnistä sekä laukasta Pop Corn sai korkeat 8,5 pistettä) ollen tilaisuuden toisiksi paras ori. Myös ratsastettavuudesta hannoverille annettiin yhdeksän pistettä. Kilpaurallaan raudikko keräsi korkeimmat pisteet nimenomaan kouluohjelmien raviosuuksista. Erinomainen liikemekaniikka, läpi selän käyvä liike sekä hyvä kintereen työskentely, periytyivät vahvasti kaikille Pop Cornin jälkeläisille.
Kilpauransa Pop Corn teki Keski-Euroopan kouluradoilla. Ura oli alusta alkaen nousujohteinen; hyviä tuloksia 5- ja 6-vuotiaiden hevosten kilpailuista, kvaalautuminen Saksan nuorten hevosten mestaruuksiin ja sijoittuminen yhdeksänneksi. Grand Prix -luokkiin yltänyt raudikko teki tasaisen hyvää menestystä kuuluen aikansa kärkioreihin, vaikkei aivan rankingin top kymmeneen yltänytkään. Ori oli positiivinen näky ja ratsastuskokemus, selkeästi työstään nauttiva ja kaiken itsestään antava hevonen, herkkä ja kuuliainen sekä reaktiivinen ilman liikaa terävyyttä. Hannoverin lisäksi Pop Corn hyväksyttiin kaikkiin saksalaisiin puoliverikantakirjoihin, selle francaisiin sekä KWPN:ään, minkä lisäksi sillä on paljon jälkeläisiä myös pohjoismaiden puoliverikantakirjoissa. Pop Cornista jäi 246 jälkeläistä, seitsemän merkittävää jalostusoria, useita valiotammoja sekä lukuisia kilpahevosia. Erinomaisen ravinsa lisäksi ori periytti modernia, korrektia rakennettaan, hyvä ratsastettavuus valitettavasti periytyi heikonlaisesti. Pop Corn eli 27-vuotiaaksi.
ee. Tahdikas, irtonainen, matkaavoittava käynti, samaten ravi, suuri ilmava selkeän ylämäkeen rakentunut laukka. Ryhdikäs, suurilinjainen, hyvä tammaleima. Pitkä kaareva kaula, hyvä rungon syvyys ja erinomainen takaosa, hieman pitkänlainen runko. Hyväluustoiset jalat, kintereet tosin kiverät. Rock Rocks (tummanruunikko, 163cm) oli pienine puutteineenkin vaikuttava, korrektirakenteinen tamma, jonka liikkeiden erinomainen laatu kävi ilmi jo varsanäyttelyissä. Tammatestissään ruunikko sai käynnistään ja ravistaan 8,5 pistettä, laukastaan huikeat 9,5 pistettä. Ratsastettavuudesta paperiin pyöräytettiin niin ikään 8,5. Rock Rocks oli hieman totinen hevonen, kuitenkin mutkaton käsitellä ja hyvä ratsastaa; se oli herkkä, kuuliainen ja yhteistyöhaluinen, kunhan ratsastajansa oli pehmeäkätinen.
Arvostetun emälinjan lupaavana tyttärenä Rock Rocks kilpaili vain muutamia vuosia kouluradoilla ennen jalostuskäyttöön siirtymistä. Hienoliikkeisessä tammassa olisi ollut potentiaalia huomattavasti vaikeampiin luokkiin kuin mitä se starttasi, ja kotona ruunikon kanssa treenattiinkin sarjavaihtoja, piruetteja sekä muita haastavampia liikkeitä. Rock Rocks sai kaksitoista varsaa, joilla on vakuuttava meriittilista; valtionvaliotammoja, Saksan ja Ranskan maajoukkueratsuja, startteja Prix St. Georges - Grand Prix -tasoilla kansainvälisellä tasolla. Vaatimattomammatkin tammajälkeläiset ovat selkeästi parempia kuin niin sanottu satunnaisotannan keskivertopuoliverinen. Rock Rocks periytti vahvasti erinomaista liikemekaniikkaa sekä vakavaa, kuitenkin yhteistyöhaluista luonnetta. Isäorien rakenne näkyy varsoissa selkeästi, vanhatyyppisestä orista tuli vanhatyyppinen varsa, kevyestä ja modernista isäorista kevyt, moderni varsa. Rock Rocks eli 26-vuotiaaksi.
© Lissu T.
Kilpailutulokset
| Kouluratsastus | vt. 10 / 10 | Ominaisuuspisteet (KRJ) | 6641.21 |
| Kuuliaisuus ja luonne | 3252.8 | Tahti ja irtonaisuus | 3388.41 |
31.01.2023 KRJ-Cup Harmony - Int I 2/49
Päiväkirja ja valmennukset
20.05.2023 - Päiväkirjamerkintä (kirjoittanut omistaja)
Mä olin lupautunut pitämään liinatunnin yhdelle uudelle harjoittelijalle, joka oli vielä kokematon hevosten kanssa selästä käsin. Maastakäsin tyttö oli jo sitä luokkaa, että pärjäsi melkein kaikkien tallin hevosten kanssa. Tähän hommaan mä valitsin Mutun, koska se ei ainakaan keksisi mitään tyhmää ja olisi sopivan tasainen juuri tähän tarkoitukseen. Mulla sattui olemaan aikaa, joten hain itse Mutun sisälle. Muuten sitten touhusin muuta, kun Isa laittoi sujuvasti oria kuntoon. Ruunikko on aika helppo hoidettava, joten se seisoskeli paikoillaan omissa pilvilinnoissaan liidellen. Isa työskenteli tehokkaasti, mutta selkeästi hevosta huomioiden. Sitä mä toivoinkin mun tallityöntekijöiltä ja musta oli ihanaa nähdä harjoittelijoiden kehitystä. Osa oli juuri ja juuri hevosen joskus etäältä nähneitä. Mutta kun he täältä lähtivät, niin suurimman osan hevosista heille pystyi luottamaan.
Kun sekä Mutu että Isa olivat valmiita, me suunnattiin kentälle. Tyttö sai itse talutella Mutua ensin pari kierrosta kenttää ympäri, jonka jälkeen autoin tämän orin selkään. Sen verran Isa oli ratsastanut, että tämä sai ensin kävellä vielä selästä hetken Mutun kanssa. Samalla me käytiin tytön istuntaa läpi ja korjailtiin jo joitain asioita. Ori vain köpötteli tyytyväisenä eteenpäin, sillä ei ollut kiire mihinkään. Kun oli kävelty tarpeeksi, mä pistin liinan kiinni Mutun suitsiin ja ohjasin orin kävelemään suurella ympyrällä. Nyt tarkoitus oli vain säätää Isan istuntaa, joten mä hoitaisin hevosen ohjaamisen. Vielä jatkettiin hetki käynnissä, mutta sitten siirryttiin jo raviin. Mä ohjeistin kevennyksen kanssa ja korjailin istuntaa. Hetkeksi mä myös pysäytin Mutun välillä, jolloin kävin ihan kädestä pitäen muuttamassa Isan asentoa.
Isa tuntui olevan luonnonlahjakkuus, joten me otettiin myös laukkaa. Tytöllä jäi heti asiat päähän ja tämä pystyi pitämään asennon korjauksen jälkeen. Mutun iso laukka heilutti tätä aika reilusti, mutta muutaman kierroksen jälkeen alkoi jo sujumaan paremmin. Kaksikko oli oikein tyytyväisiä tähän treeniin, joten homma jätettiin siihen. Hetken pohtimisen jälkeen, mä päätin pistää ratsukon keskenään kävelemään loppukäynnit. Meillä oli yksi lenkki juuri sopivan mittainen loppukäynneiksi ja Mutu rakasti laahustella maastossa. Ratsukko katosikin metsään luvan saatuaan, enkä mä huolehtinut yhtään. Sen verran kuitenkin halusin varmistella, että jäin pihapiiriin taas hoitamaan asioita. Kun Isa ja Mutu tulivat pieneltä lenkiltään, oli tyttö selässä yhtä hymyä. Ori oli kuulemma aivan paras ja hän menisi sillä mieluusti uudestaankin. Mä lupailin Isalle, että eiköhän semmoinen onnistuisi.
04.04.2023 - Päiväkirjamerkintä (kirjoittanut omistaja)
Tallinpitäjän arki ei ole aina ihan kauhean hohdokasta, vaikka talli on täynnä Grand Prix -tason puoliverisiä ja laadukkaita ratsuponeja. Tänään mä olin itse ensimmäisenä tallissa ja rupesin tekemään aamun hommia, eli hevosille ruokia ja ulos. Ensin ihmettelin, miksi Mutu on niin levoton ja mikä ihmeen lotina tallissa kävi. Ensin mä en huomannut edes koko asiaa, kunnes totesin tämän olevan hyvin epätavallista. Mutu ei ollut koskaan levoton, vaan odotteli ruuat kiltisti. Totuus selvisikin hetken päästä, kun menin tarkistamaan asiaa. Orin vesiastia oli mennyt rikki ja lattia lainehti vedestä. Mutu oli ihan hämmentyneenä karsinassaan, eikä oikein tykännyt seistä vedessä.
Hetken mä jouduin miettimään, että mitä ihmettä teen. Pienen ihmettelyn jälkeen sain suljettua hanan, ettei se nyt enempää valuttaisi vesiä lattialle. Sitten mä siirsin Mutun hetkeksi seisomaan käytävälle, johon se sai ruuat. Mun oli pakko hoitaa ruokien jakaminen loppuun, koska osa porukasta alkoi käymään turhan levottomaksi. Enkä mä sillä sekunnilla karsinalle voisi mitään. Kun ensimmäiset tallityöntekijät alkoivat saapua paikalle, pistin nämä jatkamaan aamutallin loppuun. Näin mulle jäi aikaa ruveta selvittämään, mitä Mutun karsinalle pitäisi tehdä. Ja miettiä, mihin karsinoista se muuttaisi väliaikaisesti. Ja ehkä pitäisi tarkistaa muutkin vesiastiat. Hommaa riittäisi enemmän kuin olisi aikaa, mutta onneksi mä olin hyvä delegoimaan. Mä soittelin pari puhelua ja mulle tulisi joku katsomaan rikkinäisen sekä muutkin vesiastiat vielä tänään.