Stayin' Relevant xx   #0001
sijoituksia KERJ:n alaisista kilpailuista

Mustankimo oli juuri sellainen, kuin Erikan äiti oli luvannut; upea, taitava hyppääjä sekä kiltein otus jonka Erika tiesi. Vaikka ori ei anna mitään kenellekään ilmaiseksi, sen kanssa työskentely on vaivatonta ja helppoa. Monen vuoden jälkeen kaksikon yhteistyö on hioutunut lähes saumattomaksi ja ulkopuolinen voisi luulla ratsukon lukevan toistensa ajatuksia. Muiden nelijalkaisten kanssa ori on rauhallinen ja varsinkin nuorten kanssa kärsivällinen. Se usein kokee lauman nuorempien olevan vastuullaan ja katsoo niiden perään, opettaen heti ensimmäisestä päivästä lähtien pelisäännöt. Ihmistä ori kunnioittaa koko olemuksellaan ja saakin päivästä toiseen kehuja fiksusta käytöksestään myös hieman kokemattomampien kanssa.

nimi Stayin' Relevant xx, "Kalle"
rotu, sukupuoli englantilainen täysiverinen, ori
väri, säkäkorkeus mustankimo (Ee/aa/Gg), 165cm
syntymäaika 02.06.2002      (8v. - 02.06.2010)
maahantuojaOasis Paardenstal BV
omistaja Kemper Estate, vrl-14433
koulutustaso CIC1 - re 140cm, ko Vaativa A, me 125cm


Serita Vossen


At This Moment evm
mustankimo, 171cm, xx
More and More xx evm
musta, 165cm, xx
Leaving 4 God evm
rautiaankimo, 171cm, xx
Infernal evm
musta, 167cm, xx
Innuendo GH evm
musta, 168cm, xx
Ophelia Six evm
ruunikko, 163cm, xx

Significant xx (s. 04/2020)

i.

ii.

ie.

e.

ei.

ee.


omistaja

Kalle kilpailee kenttäratsastusjaoksen alaisissa kilpailuissa tasolla CIC1
koulutus re 140cm, ko Vaativa A, me 125cm

07.07.2019 KERJ Hopealinna CIC1 02/09
09.07.2018 KERJ Aeston CIC1 04/21
12.07.2018 KERJ Aeston CIC1 01/21​
08.08.2019 KERJ Hiivuri CIC1 07/50​
09.08.2019 KERJ Hiivuri CIC1 03/50​
10.08.2019 KERJ Hiivuri CIC1 07/50​
12.08.2019 KERJ Hiivuri CIC1 02/50​
01.10.2019 KERJ Mörkövaara CIC1 04/50
07.10.2019 KERJ Mörkövaara CIC1 02/50
08.10.2019 KERJ Mörkövaara CIC1 03/50
15.10.2019 KERJ Mörkövaara CIC1 02/50
17.10.2019 KERJ Mörkövaara CIC1 03/50
19.10.2019 KERJ Mörkövaara CIC1 07/50
28.10.2019 KERJ Mörkövaara CIC1 02/50
21.09.2019 KERJ Limerick CIC1 03/19
22.09.2019 KERJ Limerick CIC1 01/19
25.09.2019 KERJ Limerick CIC1 02/19
28.09.2019 KERJ Limerick CIC1 01/19
30.09.2019 KERJ Limerick CIC1 04/19
01.10.2019 KERJ Limerick CIC1 04/19
01.11.2019 KERJ Aeston CIC1 01/30
03.11.2019 KERJ Aeston CIC1 01/30
04.11.2019 KERJ Aeston CIC1 05/30
15.11.2019 KERJ Oasis CIC1 03/18
05.12.2019 KERJ Hiivuri CIC1 04/38
07.12.2019 KERJ Hiivuri CIC1 03/38
30.11.2019 KERJ Elohilja CIC1 02/21
11.12.2019 KERJ Safiiritiikeri CIC1 01/30
22.01.2020 KERJ Hiivuri CIC1 04/21
26.01.2020 KERJ Hiivuri CIC1 01/21
01.02.2020 KERJ Hiivuri CIC1 02/21
03.02.2020 KERJ Hiivuri CIC1 04/21
04.02.2020 KERJ Hiivuri CIC1 02/21
14.02.2020 KERJ Hiivuri CIC1 03/21
15.01.2020 KERJ Safiiritiikeri CIC1 02/18
18.01.2020 KERJ Safiiritiikeri CIC1 03/18
19.01.2020 KERJ Safiiritiikeri CIC1 02/18
20.01.2020 KERJ Kadon Kartano CIC1 04/21
10.04.2020 KERJ Lupin CIC1 06/62
12.04.2020 KERJ Lupin CIC1 02/62
27.04.2020 KERJ Lupin CIC1 02/62


Lomailut lomailtu ja kohti syksyä
19. elokuuta 2019, kirjoittanut omistaja (315 sanaa)

Erika talutti rakasta kimoaan kohti tallia hiljalleen ruskaan kääntyvien puiden vierestä. Kalle pärskäisi tyytyväisenä ja roikotti päätään lähellä maata. Nainen hymyili orilleen ja katsahti kohti tarhoja. Hevoset oli haettu laitumilta takaisin tallille ja uusi treenikausi saattoi alkaa täydellä teholla. Jokainen nelijalkainen oli saanut rauhassa ottaa iisisti pienen treenin ohella ja samalla oli myös odotukset korkealla Kallen sekä Danin kohdalla. Kaksikko oli viettänyt pitkän aikaa samalla laitumella ja muutaman viikon sisällä eläinlääkäri tulisi vahvistamaan tiineyden tai sen olemattomuuden.

Nuori nainen vei nelijalkaisen karsinaansa ja sitoi tämän kiinni. Pehmeällä äänellä Erika puheli kimolle ja selitti sille päivän suunnitelmaa.
"Tänään ei mitään sen kummempia, kuin maastoilua ja porkkanoita", Erika naurahti ja silitti orin kaulaa. Karva kiilsi tallin valojen alla ja Kalle kurotti kaulaansa yläkalterin alta kohti käytävää. Erika tottuneesti komensi hevostaan ruotuun ja hetken emmittyään, Kalle veti päänsä takaisin oikealle puolelle ovensuuta.

Kevyt kavioiden kopse kantautui Erikan korviin tämän istuessa Kallen paljaalla selällä. Viimeisimmästä maastokerrasta ilman satulaa oli vierähtänyt hyvä tovi. Erikan ei onnekseen tarvinnut pelätä turhia ratsunsa kanssa. Hän tiesi, että hevonen saaliseläimenä saattoi olla hyvinkin arvaamaton, mutta luotti silti toveriinsa satakymmenen prosenttisesti. Nainen kumartui hevosensa kaulan päälle ja hitain vedoin suki tämän karvaa kämmenellään.
"Vai mitä, että me saadaan vielä oikein nätti vaavi ens kesälle?" Erika hymyili onnesta, vaikkei vauvauutiset olleet vielä läheskään varmoja. Kalle hörähti ja nosti päätään. "Otan tuon myöntävänä vastauksena", nainen hymähti ja rentoutui entisestään.

Praryén tilusten ympärillä kulki muutama maastopolku; lyhyempi sekä pidempi. Erika oli ajatellut tekevänsä Kallen kanssa pidemmän lenkin, mutta orin välttämättä halutessa takaisin tallin suuntaan, Erika päätti käydä sen kanssa vielä kentällä pyörähtämässä. Jos ei muuten, kaksikko saisi aloittaa tämän syksyn treenin kevyesti. Vaikkei Kalle enää missään nuoren hevosen kropassa enää ollut, se edelleen jaksoi ja näytti halua treenata lähes samalla tahdilla kuin nuorempana. Erika kuitenkin piti vanhusta tarkkaan silmänsä alla ja huolehti sen terveydestä välillä liikaakin. Mark oli muutamaan otteeseen kyseenalaistanut Erikan huolen, mutta saanut vastaukseksi silmien pyörittelyä.

Kevättä rinnassa vielä heinäkuussa
3. heinäkuuta 2019, kirjoittanut omistaja (278 sanaa)

Erika oli juuri saanut kylmättyä Unon jalat yllättävän hikisen treenin jäljiltä, kun Anna kurkisti tallin ovista sisään. Naisen kasvoilla oli salamyhkäinen, kujeileva sekä innostunut virne. Erika huokaisi syvään ja katsahti naista.
"No kerro." Nuoren äänestä kuuli, miten kaikista yrityksistä huolimatta, myös Erikan oli vaikeaa hillitä uteliaisuuttaan.
"Danilla on edelleen kiima." Erikan silmät kirkastuivat. Vielä olisi siis mahdollista yrittää saada Kallelle jälkikasvua. Nuorikko halusi hyppiä tasajalkaa, mutta hillitsi kuitenkin itsensä.

"Hae sä Kalle tarhasta ja nähdään puolen tunnin päästä neloslaitumella."
Erika laittoi Unon ulkoilukuntoon ennätysvauhtia, mutta yhtä huolellisesti kuin aina ja nappasi Kallen riimunnarun karsinan vieressä olevasta metallikoukusta. Samassa hopussa ja innostuksessa likka naputteli äidilleen viestin. Erikan innostuksen saattoi kuulla sanojen takana.

Kalle askelsi rauhallisesti Erikan perästä neloslaitumelle. Se oli ainoa isompi viheriä, joka oli tällä hetkellä vapaana käyttöön. Erika tarkisti orin kaviot sekä etsi mahdollisia muita sota-arpia muiden orien leikeistä. Harvoin Kallella ruhjeita missään oli, mutta mieluummin oli liian tarkka kuin päin vastoin.

Anna odotti jo Danin kanssa laitumella. Anna käännähti ympäri ja nauraen kohtasi Erikan hymyn.
"Ainakin neidillä on virtaa", nuorempi naurahti ja katsoi rautiaan menoa laitumen aitoja pitkin. Anna pujahti laitumen aitojen alta Danin luo ja vei sen hieman syrjemmäksi portilta.
"Valmis?"
"Valmis", Erika vastasi ja ohjasi orin aitauksen sisäpuolelle. Kalle hörähti Danille ja molemmat vilkuilivat toisiaan. Kilahdus kuului Erikan avatessa orin riimun soljen ja sen jälkeen pujotti sen tämän päästä.

Kalle jäi katsomaan ympäristöään yllättävän rauhallisesti. Nyt se jo hieman hirnahti naisseuralleen ja otti varovaisen askeleen rautiasta kohti.
"Hiljaa hyvä tulee", Anna sanoi ilmestyttyään Erikan viereen aitauksen ulkopuolelle.
"No, ainakaan ne ei tapa toisiaan", Erika pisti merkille ja nauroi.
Värikäs parivaljakko haistelivat toisiaan rauhallisesti kahden naisen valvovien silmien alla ja pian nelistivät peräkkäin pitkin laidunta.

Kyllä se vanhakin vielä jaksaa
1. heinäkuuta 2019, kirjoittanut omistaja Erikan näkökulmasta (365 sanaa)

"Eläeläeläelä", ähisin ja puhisin Kallen satulassa. Mustankimo oli päättäny lähtee tutkimaan kentän jokaista nurkkaa pukkilaukan saattelemana. Vaikka orilla olikin jo ikää, se edelleen jaksoi vääntää ja kääntää itteään pitkin kenttää. Ja mä satulassa, tietenkin.
"Anna sen päästellä pahimmat. Ei se enää tossa iässä mitään kepposia ota tavakseen." Markin ääni kantautu mun korviin kentän laidalta. Katsahdin hieman kauhuissani miestä. Niiden sanojen turvin mä annoin orille hieman ohjaa ja istuin tiiviimiin satulaan. Ehkä tää höykytys pian loppuis...

Reilua tuntia myöhemmin talutin orin tallin ulkopuolella olevalle hoitopuomille ja kersin riimun sen kaulaan odottamaan.
"Hyvinhän se taisi mennä, mitä itse ehdin seuraamaan." Anna hymyili lämpimästi, kuten aina.
"Paremminkin olisi...", voihkaisin ja vilkaisin hevostani. "Kevättä rinnassa tai jotain."
"Oletettavasti juu", Anna naurahti ja taputti Kallea kaulalle. "Oliko Kallella jälkeläisiä?"
"Nada", vastasin nopeasti avatessani orin satulavyötä.
"Harmi... Upea kuin mikä ja hieno luonne."
"Pakasteita siitä joskus otettiin jemmaan. Tuskin ne enää on kovin hyvässä hapessa."
"Kyllähän sun pitäis jo tietää, ettei me uskota mihinkään muuhun kuin luonnollisiin menetelmiin", Anna virnuili ja vinkkasi silmää. Ja kyllähän mä sen tiesin.

Kuitenkin naisen sanat sai mut miettii, mitä jos Kallella olis jälkeläisiä? Edes yksi. Millainen se olisi? Yhtä vaalea kuin isänsä? Yhtä hienolla luonteella siunattu hevonen? Millaisen tamman pojalle olisi valittu? Olisiko astutus ollut onnistunut? Niin monta erilaista kysymystä poukkoili mun mielessä.
"Olisko se enää mahollista?"
"Mahdollista? Ehkä. Suositeltavaa? Mielipidekysymys." Annan ääni oli tasainen ja varma. Naisen katse ei irronnut Kallesta niiden sanojen aikana kertaakaan. Kallen silmät lupsotti. Eikai sitä väsyttänyt? Olihan se jo iäkäs. Täysin eläkkeellä kilpailuista vaikkakin edelleen sen kanssa saattoi touhuta lähes normaalisti.

"Toisaalta...", Anna aloitti ja mä käännyin heti naista kohden. "Aina voi yrittää..."
En saanu sanaakaan suustani. Hihkaisin innosta ja hyppäsin Annan kaulaan kiinni. Olisko oikeasti mahdollista, että meillä olis pikku-Kalle ensivuoden puolella tallissa? Uskaltaisko sellasesta edes haaveilla?! Askeleet meijän kahen takaa kerto Markin läsnäolosta.
"Mitäs me tällä kertaa juhlitaan?" Anna katsahti miestään kohden ja hymyili lempeästi.
"Vähän tässä mietittiin jos Kallesta yritettäisiin saada edes yksi pieni maailmaan."
"Ohhoh!" Markin silmät rävähti auki ja mies vilkas oria. Sekin oli heränny horroksestaan. "Meinaako meijän konkari vielä pukille päästä?"
"Mark!" Anna kivahti, mutta edelleen huvittuneena.
"Kiitoskiitoskiitos!" Mä en voinu muuta kun ilakoida ajatuksesta olla varsan omistajana. Se vasta olis unelmien täyttymys!