All About Attitude xx   #0008
sijoituksia KERJ:n alaisista kilpailuista

Allie on Effin ja Leddin vastakohta; rauhallinen kuin mikä ja antaa ratsastajan heilua kuin heinämies välittämättä siitä yhtään. Jopa hieman unelias tamma antaa hoitaa itsensä perin pohjin, meni siihen aikaa 30 minuuttia tai kolme tuntia. Varusteiden kohdalla tamma herää horroksestaan ja pullistaa vatsansa niin palloksi kuin kykenee. Selkään päästyä tamma on täysin ratsastajan komennettavana ja kuten diesel-moottori, tamma lämpenee hitaasti ja sen kanssa kunnon verryttelyt treenin taikka kilpailusuorituksen alkuun sekä loppuun. Automaatti on viimeinen sana, jolla ruunikkoa voi kuvailla ja sille pitääkin antaa tarkat avut ja ohjeet tehtävään ja tukea sitä alusta loppuun asti.

nimi	All About Attitude xx, "Allie"
rotu, sukupuoli	englantilainen täysiverinen, tamma
väri, säkäkorkeus	ruunikko (EE/Aa), 165cm
syntymäaika	02.08.2009      (8v. - 02.08.2017)
maahantuoja	Oasis Paardenstal BV
omistaja	Kemper Estate, vrl-14433
koulutustaso	CIC2 - re 135cm, ko Vaativa A, me 125cm

Serita Vossen

i.

ii.

ie.

e.

ei.

ee.

Allie kilpailee kenttäratsastusjaoksen alaisissa kilpailuissa tasolla CIC2
koulutus re 135cm, ko Vaativa A, me 125cm

10.07.2018 KERJ Aeston CIC2 01/10
02.10.2019 KERJ Mörkövaara CIC2 04/29
10.10.2019 KERJ Mörkövaara CIC2 05/29
25.10.2019 KERJ Mörkövaara CIC2 03/29
02.11.2019 KERJ Aeston CIC2 02/19
10.11.2019 KERJ Aeston CIC2 03/19
12.11.2019 KERJ Oasis CIC2 01/07
16.11.2019 KERJ Oasis CIC2 02/07
03.12.2019 KERJ Hiivuri CIC2 04/20
08.12.2019 KERJ Hiivuri CIC2 02/20
30.11.2019 KERJ Elohilja CIC2 01/10
02.12.2019 KERJ Elohilja CIC2 03/10
05.12.2019 KERJ Safiiritiikeri CIC2 01/17
06.12.2019 KERJ Safiiritiikeri CIC2 04/17
12.12.2019 KERJ Safiiritiikeri CIC2 01/17
06.10.2020 KERJ Chermia CIC2 03/14

Vieraskoreaa(ko)
27. marraskuuta 2019, kirjoittanut Bella vrl-14703 (455 sanaa)

Katselin mitään näkemättä karsinaa edessäni. En tiennyt itkeäkö vai nauraa. Suurehko tamma vilkaisi minua lähinnä tylsistyneesti ja itse mietin mitä helv*ttiä tein elämälläni. Jos lupautuu liikuttamaan englantilaista täysiveristä, mutta et tiedä siitä mitään. Ja kyseessä on kuitenkin kuumakallena tunnettu rotu sekä kenttähevonen, joka on vielä tamma. Fiilikset katossa ja pessimistin aivoissa mielikuvia siitä, kuinka monta erilaista tapaa on kuolla hevosharrastuksessa. Minulle oli kuitenkin luvattu, että Allieksi kutsuttu tamma olisi leppoisa ja lehmänhermoinen. Lapsuudessa oli vain tapana, että äiti kertoi asioiden olevan mukavia ja helppoja - ja paskat, ne eivät ikinä olleet. Sen vuoksi en uskonut mitään, vaan menin erittäin ennakkoluuloisena hoitamaan Allieta. Odotin automaattisesti, että tamma vähintään söisi minut elävältä, mutta yllätyksekseni se vain nökötti siinä harjattavana. Puoliksi järkyttyneenä ja puolisi ilahtuneena harjasin tamman sekä varustin sen. Satulavyön kanssa oli hieman ongelmia - ei kannata jäädä lyhyeksi, jos meinaa oikeasti saada hevosen vyön kiinni.

Talutin tamman kentälle ja odotin vähintään rodeoesitystä selkäännousussa. Sen sijaan Allie katseli jännittynyttä olemustani jotenkin kyllästyneesti ja huokaisi - en kai minä niin toivoton ollut? Hain koko paikan korkeimman jakkaran yrittäessäni kiipustaa korkean ratsun selkään, jossa lopulta huomasin istuvani. Kauhukuvat vilisivät silmissäni, kun odotin tamman saavan sätkyn. Mutta ei, siinä se seisoi kuin viilipytty, välittämättä jalustimien säätämisestä tai sen roikkuvan vyön kiristyksestä. Pyysin uteliaana tammaa uralle - odottaen edelleen katastrofia - mutta mitään ei tapahtunut. Siis kirjaimellisesti. Sain pamauttaa pohkeitani ihan huolella ennen kuin tamma laiskasti siirtyi uralle.

Alkukäyntien jälkeen aloitin työskentelyn kevyessä ravissa. En enää odottanut valtaisaa katastrofia, vaikka alitajuntani yritti minulle kauhukuvia syöttää. Viimeistään siinä kohtaa, kun olin ravannut kolme kierrosta ja käyttänyt pohjetta lähes koko ajan, tajusin, ettei tamma ainakaan alta karkaa. Tein suuria pääty-ympyröitä ja yritin saada Allieta paremmin tuntumalla. Ilokseni ympyrä ympyrältä tamma heräili enemmän ja alkoi muistuttaa jo kouluratsua.

Ensimmäiset laukat sen sijaan olivat hieman katastrofi. Allie ei onnekseni välittänyt mistään heilumisistani, kun yritin löytää rytmiä sen suuressa laukassa. Oikeastaan tamman laukka oli todella pehmeä ja pyörivä sekä helposti säädeltävä - mutta toisaalta se muistutti poneihini verrattuna valtaisaa höyrylaivaa.

Laukattuani kumpaankin suuntaan päädyin kokeilemaan avotaivutuksia ja väistöjä. Allie oli selkeästi vetreytynyt ja vastasi hyvin apuihin. Eri asia on kuitenkin se, kuinka hyvin osasin itse tammaa ratsastaa. Se ei selkeästi tehnyt mitään, mitä en osannut pyytää - ja ihan rehellisyyden nimissä; shetlanninponeilla ei yleensä tehdä kovin upeita väistöjä. Pikku hiljaa alkoivat itsellekin muistua mieleen ne kaikki virheet, joita voi ratsastaja tehdä ja työskentelymme parani huomattavasti. Nopeasti kuitenkin huomasin myös sen, että Allien harjoitusravi ei ollut kuten poneilla - tervetuloa kipeät lihakset.

Otin vielä muutaman laukkatehtävän tehden vastalaukkaa ja laukanvaihtoja. Allie oli oikeastaan jo todella näppärä - ainakin joka kerta, kun muistin kasata itseni oikeasti. Viimeisen laukanvaihdon jälkeen siirsin käyntiin ja tarjosin tammalle pitkät ohjat. Allien rauhallisuudesta rohkaistuneena tiputin jalustimet jaloistani ja venyttelin jämähtäneitä jalkojani. Taputtelin hymyillen tammaa - ehkä ensi kerralla en olisi aivan yhtä ennakkoluuloinen.

Tulevaisuuden suunnittelua
20. lokakuuta 2019, kirjoittanut omistaja (240 sanaa)

"Ei perkele", Mark naurahti koneensa äärestä. Anna kääntyi katsomaan miestä sohvalla kysyvä ilme kasvoillaan ja laski kirjan käsistään sohvalle viereensä. "Löysin Allien varsakuvat", mies jatkoi ja vilkaisi vaimoaan. Anna nousi ylös nauraen ja pudistellen päätään.
"No näytähän sitten."

Tietokoneen näytöllä oli kuva juuri vastasyntyneestä pienestä tammasta. Emä Camoren oli ylpeänä vieressä ja nuoli parhaillaan jälkeläistään. Mark painoi näppäimistön nuolinäppäimestä seuraavan kuvan. Juuri jaloilleen päässyt vauva ihmetteli kameran takana olevaan ihmistä.

"Ompa se ollu söpö", Anna sanoi haikeasti. "Muistatko sen ekan päivän kun käytiin sen ja mamman kanssa ulkona", nainen jatkoi ja katsahti miestään. Allie oli ollut niin innoissaan, ettei ollut pysynyt tolpillaan vauhtinsa takia. Juoksentelu kuitenkin loppui suht lyhyeen emän komentaessa nuortaan.

Kaksikko selasi kuvia muistellen tilanteita, joissa ne oli otettu. Pian vastaan tulivat ensimmäiset ratsastuskuvat Markin kanssa.
"Se oli upee heti alusta alkaen." Miehen äänessä oli ylpeyttä. Allie oli yksi ensimmäisistä hevosista, jonka Mark ratsukoulutti itse.
"Ja edelleen on", Anna jatkoi ja hymähti. "Toisen tollasen kun sais..."
"Voishan sitä yrittää ettii jostain Allielle miehen. Eihän siihen mitään esteitä ole. Kiimakin sopivasti kohalla", Markin katse kirkastui kuin pienellä lapsella.
"Miksei", nainen naurahti ja pussasi miestään poskelle, ennen kuin palasi takaisin sohvalle kirjansa pariin.
Ja siitä se ajatus sitten lähti.

Mark sulki kuvien esikatselun ja avasi internetin ihmeellisen maailman. Klikkaili itsensä jokaisen tuttunsa täysiverisiä kasvattavan tallin sivuille ja selasi mahdollisia kandidaatteja, lähettäen sen jälkeen monia sähköposteja.
"Noh, kyselyt on laitettu eteenpäin. Katotaan tuleeks sieltä mitään", Mark sanoi ja sulki läppärin näytön.