| Pääsivu | Jalostusoriit | Siitostammat | Kasvatus | Informaatio |
Adelsdorf Douceur "Cera"
04/25 ERJ-I Adelsdorf Douceur on hyvin monipuolinen tamma. Ceran kanssa harvemmin käy meno tylsäksi, mutta kerrankin hyvällä tavalla. Tammaa on ihan turha yrittää aamusta saada tekemään mitään, se on erittäin aamu-uninen. Joskus puolenpäivän jälkeen on yleensä jo jotain toiveita onnistua saamaan Cerasta jotain irti. Se on hoitaessa hyvin seurallinen. Mitään tuhmaa se ei tee, mutta tykkää vähän mupeltaa kaikkea herkkujen toivossa. Ja heitellä tietysti tavaroita, jos se niihin pääsee käsiksi. Muuten se kyllä antaa kiltisti tehdä kaiken mitä tarvitsee ja on helppo myös esimerkiksi kengittää. Ratsuna Cera on lopulta aika simppeli, mutta ilmaiseksi ei mitään tipu. Se vaatii ratsastajaltaan tarkkaa ratsastusta, mutta palkitsee heti oikeanlaisen toiminnan. Raudikko on hyvä opetusmestari, sillä ei voi vain ajella menemään. Tammalla on laadukas hyppy, mutta niiden jälkeen saa olla vähän varuillaan. Ceralla on toisinaan tapana tehdä hypyn jälkeen pieni pukki, mitään syytä tälle ei ole löydetty. Ehkä tammalla on vain niin kivaa, että vähän takapää lentää väleissä. Sillä on tasaiset askellajit ja nopea laukka, jossa se kääntyy helposti. Maastossa tammalla on vähän turhan hauskaa, se haluaisi mennä kovaa aina kun mahdollista. Osaa se mennä rauhallisenkin maastoon, mutta hauskempaa on mennä vauhdilla. Radalla sitä ei hetkauta mikään, mutta maastossa joku pienikin asia voi saada tamman säpsymään. Cera on helppo reissukaveri ja se matkustaa näppärästi. Ei ole väliä miten tai minne, Cerasta ei tarvitse koskaan huolehtia. Tamma ottaa lungisti myös kisapaikoilla tai missä sitten ollaankaan. Cera nauttii kisojen tunnelmasta ja se tykkää seurailla mitä ympärillä tapahtuu. Radalla se yleensä antaa kaikkensa, mutta sinnekin niitä pukkeja mahtuu väliin. Ja on sitä joskus mennyt uusinta huonosti sen takia, kun jollain on ollut vähän liian kivaa radalla. 
i. Adelsdorf Ethereal on komea rakenteinen ori, joskin keskinkertainen hyppääjä. Jalostuksessakin oria on käytetty hyvin maltillisesti, sillä sen kisaura ei ole saanut tammojen omistajia jonoksi. 130 sentin luokissa jokusen kerran startannut ori kilpaili suurimman osan urastaan 120 sentissä ja olisi todennäköisesti ruunattu ilman komeaa rakennetta ja tunnettua isäoriaan. ii. Evergreen oli laajasti tunnettu estehevonen lähes koko Euroopan alueella. Evergreen hyppäsi 160 senttiä ihan ongelmitta ja usein oli mitalisijoilla isoissa kisoissa. Jalostukseen ori tarjottiin vasta 9-vuotiaana kun oli nähty, että se todella pärjäsi kilpailuissa eikä ollut vain parin kauden ihme. Sen jälkeläiset ovat olleen suurin osa hyviä hyppääjiä mutta myös niitä keskinkertaisia on mahtunut lähes sadan varsan joukkoon. Evergreen lopetettiin 26-vuotiaana hammasongelmien vuoksi. ie. Wisteria oli yksi niitä tammoja, jotka Evergreenillä ensimmäisten joukossa. Tamma itse oli varsin vaatimattomasta suvusta ja kilpailikin lähinnä aluetasolla 100-110 sentin luokissa. Näyttelyissä tamma menestyi mukavasti ja 10-vuotiaana se varsoi ensimmäisen kerran, poniorista. Toinen varsa oli sitten Evergreenin. Varsojen välissä tamma myytiin omistajan elämäntilanteen muuttuessa Adelsdorf-siittolaan, joka vasta aloitteli kasvattajana. Wisteria varsotettiin kaiken kaikkiaan neljästi eikä se jättänyt oikeastaan yhtään kansainvälistä esteratsua. e. Adelsdorf Dior on Adelsdor-siittolan ensimmäisiä menestyneitä kasvatteja. Se kehittyi hitaasti ja epäiltiin jo, ettei siitä tule mitään. Mutta kun tamma sai pari vuotta rauhassa kasvaa ikätovereitaan pidempään se nousi kukoistukseen ja kilpaili aina 140 sentin luokissa menestyksekkäästi. Sen kanssa startattiin myös 145 senttisissä mutta siellä ponnistusvoima ei riittänyt puhtaisiin suorituksiin. Toistaiseksi Diorilla on vain yksi jälkeläinen, Adelsdorf Douceur. ei. Shady Navyn elämä sujui kuin elokuvissa; Se syntyi menestyvälle siittolalle, kilpaili nousujohteisesti ja pääsi aina 150 sentin luokkiin, menestyi kansallisella tasolla ja jätti menestyviä jälkeläisiä. Sitten se kuuluisa mutta. Luonne, joka oli varsin haastava eikä ori sopinut kovinkaan monen ratsastettavaksi. Monet orin varsoista kehittyi hitaasti mutta sen kysyntä jalostuksessa ei ole hirveästi siitä huolimatta hiipunut. ee. Dead Petals oli rehellinen ja työorjentoitunut tamma, jonka tasaisen varmat suoritukset ovat jääneet monien esteratsastusta seuranneen mieliin. Kisauran ei alunperinkään ollut tarkoitus olla pitkä vaan lähinnä hakea vähän omia näyttöjä ennen siitokseen siirtymistä. Dead Petals kuitenkin tiinehtyi huonosti mutta ne pari varsaa mikä tamma on maailmaan asti saattanut ovat menestyneet mukavasti. Adelsdorfiin tamma myytiin kun sen omistanut porukka riitaantui eikä varat enää riittänyt tamman ylläpitoon. Nykyisin vasta 18-vuotias tamma voi hyvin ja tiettävästi viettää viimeistä vuotta varsa vierellään.
Kilpailumenestys10/10 6602.37p. EsteratsastusHyppykapasiteetti: 2175.68 p. PäiväkirjaPäiväkirjamerkintä, kirjoittajana omistajaCera vaikutti vähän oudon levottomalta, kun valmistelin sitä lastausta varten. Oltiin taas lähdössä kisareissulle ja tamma oli yksi mukaan lähtevistää hevosista. Pitäisi pitää sitä tarkasti silmällä, jos sillä olikin jotain poikkeavaa. Mutta nopealla tutkailulla mitään selkeää ei löytynyt, joten lähdin viemään raudikkoa rekan luokse. Se lastautui normaalisti, eli tuli nätisti perässä ja hyökkäsi syömään heiniään, jotka oli laitettu valmiiksi. Toivottavasti levottomuus oli vain siitä, kun tallissa oli taas melkoinen härdelli. Kun lähti lauma hevosia ja läjä ihmisiä, oli aikainen aamu aika täynnä tohinaa. Vaikka se meillä ei kyllä ollutkaan kauhean poikkeuksellista ja kotiin jäävät hevoset oli pääasiassa jo viety ulos. Mutta joku oli Ceraa selkeästi vähän häirinnyt, mutta se ei välttämättä selviäisi ikinä. Mulla oli huolehdittavana Ceran varusteet ja muutama muukin hevonen, mutta ne olin fiksuna jo hoitanut aika hyvään kuosiin. Kun oltiin kaikki valmiita, päästiin me matkaan. Onneksi nämä olivat lähikisat, joten matka ei ollut pitkä. Kisat olivat myös vain tämän päivän, joten meillä ei ollut mitään karsinoita varattuna. Ensimmäisten joukossa starttaavat hevoset purettiin rekasta ja niitä lähdettiin vähän taluttelemaan, ennenkuin niitä tarvitsisi varustaa. Cera kuului näihin ja otin tamman hoidon itselleni. Halusin seurata tammaa tarkasti, vaikka kovin huolissaan en ollut. Tamma oli harvinaisen pirteällä päällä näin aikaiseksi aamuksi, mutta se oli sinänsä hyvä juttu, niin siitä saisi ratsastajansa jotain irti radallakin. Me käveltiin jonkun aikaa ja sitten lähdettiin varustamaan. Tänään siinä oli hieman haastetta, koska en saanut tammaa mihinkään kiinni ja se yritti aina kääntyä herkkujen toivossa mua kohti. Mutta pienen keskustelun jälkeen Cera pysyi paikoillaan ja sain sille satulan selkään sekä oikeat suojat jalkoihin. Sitten suoritettiin vahdinvaihto, kun ojensin tamman ratsastajalleen. Seurasin heitä seuraamaan verryttelyä, kun muut vakuuttivat pärjäävänsä loppujen hevosten kanssa. Ja taisi siellä olla meiltä muitakin ratsukoita tulossa ihan juuri verryttelemään, mutta Cera starttaisi ensimmäisenä. Meillä onneksi kaikki hoitivat oman tonttinsa, eli mä voisin kohta parkkeerata verryttelyyn ja radan ääreen seuraamaan radat. Cera näytti olevan ihan hyvällä tuulella ja suoritti nätisti verryttelyssä. Perinteisiä pukkeja nähtiin hieman verryttelyhyppyjen jälkeen, mutta ei mitään normaalista poikkeavaa siinä. Paitsi se, että kello oli todella vähän ja Cera teki hommia hyvin. Pian olisi heidän aika siirtyä radan puolelle ja kaikki ainakin vaikutti oikein hyvältä. Toki luokka oli iso, joten vaatisi hyvää rataa, että olisi mitään mahdollisuuksia sijoituksiin. Siirryin katsomaan kilpailuareenaa ja jännitys alkoi pikkuhiljaa taas hiipiä. Mä jännitin enemmän mun ratsastajien startteja kuin omiani. Oli ihanaa ja kamalaa samaan aikaan katsella sivusta, kun muut menivät radalle. Kello kilahti ja Cera lähti lähestymään ensimmäistä hyppyä. Mä olin juuri niitä, jotka elivät katsomossa täysillä mukana. Hypin mukana ja kun Cera hipaisi puomia, kuului mun suusta joku epämääräinen äännähdys. Puomi pysyi ylhäällä ja ratsukko jatkoi tasaisen nopeasti matkaa. Taisin myös pidättää hengitystäkin, kun puhahdin kaikki ilmat pihalle ratsukon tullessa maalilinjan yli puhtaasti. Cera oli viime aikoina napsinut vähän ylimääräisiä puomeja, joten oli kiva, kun tamma nappasi vihdoin taas puhtaan radan. Ei tämä onneksi siis vaikuttanut kipeältä tai muutenkaan oudolta, joten ehkä uskaltaisin huokaista sen osalta helpotuksesta. Kävin lahjomassa Ceran vielä sokerilla, kun ratsukko oli matkalla loppuverryttelemään. Sitten mä sainkin jo kipaista takaisin katsomoon, sillä tallin seuraava ratsukko olisi lähtövuorossa ihan juuri. |
ulkoasu © VRL-08368, otsikkokuvat © footprints
virtuaalitalli / virtuaalihevonen - a sim-game stable / a sim-game horse