| Pääsivu | Jalostusoriit | Siitostammat | Kasvatus | Informaatio |
Mistbow Beleaf "Berra"
Mistbow Beleaf on todellinen herrasmies. Ori tuli talliin vuotiaana, eikä se ole oikein koskaan käyttäytynyt huonosti. Se on alusta asti ollut kovin helppo käsitellä maasta, eikä se nyt mikään kauhea ole ratsastaakkaan. Berran voisi antaa hoidettavaksi vaikka pikkulapsille, kun se nököttää paikoillaan kiltisti. Ihan kaikesta se ei tykkää, mutta ruunikko ilmaisee sen hyvin hienovaraisesti. Ja herkuilla se on lahjottavissa ihan mihin tahansa, eli elämä sen kanssa on kovin mutkatonta. Taluttaessa se seuraa kuin mikäkin hyvin koulutettu koira, juuri sopivalla etäisydeellä ja sovittaa vauhtinsa taluttajan vauhtiin. Ratsuna Berra on vähän säpäkämpi, kuten nyt kilpahevoset yleensäkin. Mutta lopulta ori on kuitenkin hyvin yksinkertainen. Se tekee oikeastaan mitä pyydetään ja hyvin tekeekin. Tosin jos avut ovat epäselvät, saattaa sieltä tulla jotain epämääräistä Berrankin puolelta. Orilla on hyvä oma moottori, myös sileän työskentelyä se tekee ihan mielellään. Veri vetää kuitenkin esteille ja holstein onkin oikein hieno hyppääjä. Sillä on kiva tekniikka, sen laukka on hyvin säädeltävissä ja se kuuntelee tarkasti. Berra vaatii sinänsä paljon tukea ratsastajalta, jokainen askel on oikeasti ratsastettava. Jos päätöksen teko jää orille, voi käydä vähän hassusti. Maastossa Berra on reipas ja ei kyttäile puskia. Vauhtiakin löytyy jos semmoista halutaan. Ainoa mitä Berra vähän jännittää, on lastaaminen. Se kyllä lastautuu, mutta ori vaatii hieman aikaa ja herkkuja. Vaikka usein reissussa käydäänkin, joka kerta lastaaminen on yhtä jännittävää. Sen kanssa ei ole oikein päästy selvyyteen, mikä sillä siinä jännittää. Mutta kun antaa sen omassa rauhassaan tulla, se lastautuu ihan kivasti. Muuten reissukaverina Berra on oikein helppo, se ei possuile muualla sen enempää kuin kotonakaan. 
Sukuselvitys, avaa ↡i. Branch Out oli se ori, jonka kaikki olisivat halunneet omaksi. Rehellinen, työnsä vakavasti ottava ja teknisesti erinomainen hyppääjä. Kisaura alkoi hyvin vakuuttavasti ikäluokka voitoilla kahtena peräkkäisenä vuonna ja kipusi nopeasti 130 cm luokkien kärkikastiin. Nuorena oria käytettiin muutamalla kaudella jalostukseen, josta sille tuli kaksi alle kymmenen varsan ikäluokkaa. Ja ne ovat kunnioittaneet karkureissun päätteeksi lopetettua isäoriaan jatkamalla esteratsastuksen huipulla. ii. Be Happy oli oman aikansa tähdenlento, joka vaikutti lupaavalta ja kovalta tekijältä kansainvälisiin karkeloihin. Loppujen lopuksi orin aika parrasvaloissa jäi lyhyeksi, sillä sen pää ei kestänyt isojen kisojen stressiä ja matkustamista. Raudikko myytiin paremmaksi harrastehevoseksi, jolloin se pääsi vielä satunnaisesti pienempiin kisoihin näyttämään taitojaan. Jalostuksessa Be Happyä käytettiin vain parille tammalle, jotka olivat luonteeltaan kovempia ja toivottiin, että varsoista olisi paremmaksi kuin kumpikaan vanhemmistaan. ie. Sunny Daze oli varsin kovapäinen tamma, jonka kanssa ei sopinut löysäillä yhtään. Tammalla olisi voinut olla edessään hyvä ura mutta sen luonteen vuoksi kisaamisesta ei tullut mitään. Kasvattaja teetti tammasta yhden varsan ennen kuin myi sen harrastehevoseksi. Tästä ei mennyt kuin pari vuotta kun sillä todettiin cushingin tauti toistuvien kaviokuumeiden kautta. Hyvästä hoidosta huolimatta tamma jouduttiin lopettamaan sen ollessa 14-vuotias. e. Mistbow Forest Fairy on siro ja elegantti eläkeläinen, joka nuoruudessa ihastutti kaikki niin näyttelyissä kuin esteradoillakin. Uransa alkuvuosina tamma ei ollut mitenkään vakavasti otettava vastus, sillä siro rakenne sai sen vaikuttamaan heikolta. Kuitenkin epäilijät saivat nenilleen tamman noustessa nopeasti isoihin luokkiin ja tehden nopeita aikoja. Siitoksessa tammalle on pyritty valitsemaan hyviä oreja mutta ei ihan niitä kaikkein tunnetuimpia ja nämä olivatkin onnistuneita yhdistelmiä, sillä neljästä varsasta kolme ovat kilpailleet vähintään 140 senttisissä luokissa useammalla kaudella. ei. Trees Please oli pitkän linjan kasvattajan keskinkertaiseksi jäänyt tulevaisuuden toivo. Sen vanhempien tulosten perusteella orista odotettiin uutta mestaria mutta loppujen lopuksi sen vatsa kestänyt kisamatkoihin liittyvää stressiä. Lähitienoon kisoissa se kyllä menestyi mutta loppujen lopuksi ori ruunattiin kun se myytiin harrastekäyttöön. Ennen ruunausta ruunikkoa käytettiin kouralliselle laadukkaita tammoja. Jälkikasvu on ollut sekalainen sakki niin rakenteeltaan kuin menestykseltäänkin. Ruuna lopetettiin yleiskunnon heikentymisen myötä 23-vuotiaana. ee. Fantasy Fire oli nopealiikkeinen ja näyttävä tamma vaikkei isokokoinen. Kilpaili useita vuosia tasaisella menestyksellä 135 - 140 senttisissä luokissa useiden ratsastajien alla. Kun viimeisin ratsastaja vaihtoi kapasiteetiltaan parempaan hevoseen päätettiin 13-vuotias tamma astuttaa oman tallin orilla. Kaiken kaikkiaan raudikko sai kolme varsaa ennen eläköitymistään. Viimeiset vuodet Fantasy Fire vietti pääasiassa lauman lapsenvahtina mutta toimi myös yhdelle varsalle sijaisemänä ollessaan jo 21-vuotias. Tamma lopetettiin kun sillä havaittiin pahanlaatuiseksi epäilty kasvain suussa eikä koettu, että vanhaa hevosta kannattaisi enää kovilla hoidoilla yrittää parantaa.
Kilpailumenestys10/10 6617.32p. EsteratsastusHyppykapasiteetti: 2238.93 p. 31.08.2023 ERJ-Cup Pauwau Showjumpers - 110cm 12/157 PäiväkirjaPäiväkirjamerkintä, kirjoittajana omistajaPieni puhuri koetteli meidän tallia. Osa hevosista oli ihan hepulissa tuulen takia, osa taas ei välittänyt pätkääkään. Berra kuului jälkimmäiseen porukkaan, vähemmän yllättäen. Oria ei tunnu mikään hetkauttavan tai aiheuttavan ylimääräistä hillumista, sille tuntuu olevan kaikki ok. Sen takia Berra pääsisikin ohjelmansa mukaisesti tekemään hyppytreenin, kun muutama muu oli niin lentoon lähdössä, että näiden ohjelmaa hieman muokattiin. Mä kaikessa rauhassa laitoin ruunikon kuntoon, kun kerrankin oli aikaa. Rapsuteltiin ja harjattiin oikeasti huolella, vaikka siihen nyt tietysti pyritään aina. Berra seisoskeli rennosti paikoillaan alahuuli lörpöttäen ja silmät ummessa, kun rapsutin sitä kumisualla ihan voimalla. Mietin jo, että näinköhän sitä saa vielä siitä hereille. Se oli lopulta turha pelko, sillä kun me päästiin maneesiin, oli Berra jo valmiina hommiin. Se bongasi heti valmiina olevat esteet ja selkeästi kyseli, että noitako me mennään. Nousin selkään ja alun kävelyjen aloitettiin verryttely. Tein mun melko vakiverryttelyn, eli kaikki askellajit erilaisia teitä ratsastaen. Berra taipui samantien aika kivasti ja oli hyvin kuulolla, kuten nyt sen tapoihin kuului. Vähän mun piti itseäni muistutella, että oria tarvitsi tukea paljon. Kun olin tyytyväinen meidän menoon, päästiin hyppyjen pariin. Ja juuri sopivasti yksi tallin työntekijöistä tuli taluttelemaan toista tallin hevosta, niin voisin hyödyntää puomien nostelijana häntä. Holstein lähestyi ensimmäistä pientä hyppyä korvat tötteröllä innokkaasti, mutta täysin hallinnassa. Sille oli tullut pientä hyppytaukoa, joten nämä pienetkin hypyt olivat kovasti Berran mieleen. Otettiin paria yksittäistä estettä ensin verryttelyksi molemmista suunnista, jonka jälkeen pyysin työntekijää nostamaan puomeja hieman. Hypättiin vielä ne ja sitten otettiin vähän lyhyenä ratana hyppyjä. Meillä oli tänään molemmilla hyvä päivä, kun yhteistyö sujui. Mä en itse ollut paras ratsastaja Berralle, mutta tänään homma toimi. Ori hyppäsi innoissaan, mutta varmasti ja melko rauhassa. Mä itse tykkäisin enemmän itse ratkaisuja tekevistä hevosista, mutta tänään lähti Berrankin kanssa. Se teki hyvän työn ja viimeisten hyppyjen jälkeen verryttelin sen rauhassa pois. Ei paljoa haitannut vinkuva ja paukkuva tuuli tämän orin elämää. Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana omistajaBerralla oli pieni kunnonkohotus menossa, joka sisälsi hyvin monipuolisesti erilaisia treenejä. Tämän päivän ohjelmassa oli reipas maastolenkki ja sää näytti oikein kivalta lähteä vähän maastoilemaan. Berra oli hoidettaessa tavalliseen tapaansa oikein hyvin käyttäytyvä, vaikka se selvästi jo odotti innolla töihin lähtemistä. Se oli onneksi hyvin käyttäytyvä maastossa yksinkin, niin ei tarvinnut miettiä kuka lähtisi kaveriksi. Varustuksen jälkeen lähdettiin ulos ja nousin pihassa selkään. Ruunikko innostui, kun tajusi pääsevänsä maastoon ja käyntiin saatiin kuin itsestään vähän lisää pontta. Ja sehän kävi, kun tarkoituksena oli mennä reipasta tahtia. Ja luvassa olisi reipasta ravia ja laukkaakin. Valitsin sopivan mittaisen reitin ja eikuin matkaan. Berra käveli itse sen verran reippaasti, että sitä ei tarvinnut kuin paristi muistuttaa liikkumaan eteenpäin. Ravissa se olisi halunnut enemmän lönkytellä alkuun ja pienen hetken sitä soinkin, mutta sitten siirryttiin jo reippaampaan raviin. Ruunikko sai homman jujusta kiinni ja piti hyvin yllä tasaista tahtia. Kun päästiin perinteiselle laukkabaanalle, Berra jo kyseli et joko mennään. Ihan ei voi sanoa, että se lähti kuin tykin suusta luvan saatuaan, mutta kaukana siitä ei oltu. Berra on siitä mukava, että vaikka se menisi kovaa, niin jarrut toimivat aina. Laukkailtiin reipasta tahtia pidempi pätkä, jonka jälkeen sitten vähän jäähdyteltiin ravissa. Me saatiin maastoilu hoidettua niin kuin oli suunniteltu ja olipa ori hionnutkin juuri sopivasti. |
ulkoasu © VRL-08368, otsikkokuvat © footprints
virtuaalitalli / virtuaalihevonen - a sim-game stable / a sim-game horse