Pauwau Showjumpers

Violet Chemistry

Lempinimi Cee
Rotu, sukupuoli holstein, tamma
Syntymäaika 14.07.2022
Säkä, väri 165cm, mustanruunikko
Kasvattaja evm
Omistaja Nerita VRL-12557, Pauwau Showjumpers
Painotus Esteratsastus
Koulutustaso 160cm
Rekisterinumero VH23-044-0066
hevonen on täyttänyt 8 vuotta 00.00.0000

Kuvat © Fee-Fotografie


Luonnekuvaus

Violet Chemistry on vaativa ja hieman tammamainen hevonen. Vaikea se ei varsinaisesti ole, mutta sen kanssa saa monesti keskustella ja neuvotella asioista, ja sillä on kaikkeen mielipide, jonka se ilmaisee varsin selkeästi. Onneksi Ceellä on kuitenkin muitakin mielipiteitä, kuin negatiivisia, muuten elämä voisi olla jopa vaikeaa.

Ceen päivä alkaa sillä, että se saa ruokaa aamulla. Ruuan pitää olla ajoissa, ja Ceellä on hyvin tarkka sisäinen kello, joten ei kannata luottaa siihen, ettei se osaa lukea kellonaikaa. Jos ruoka on etuajassa, sitä ei haittaa, mutta jos ruoka on myöhässä ja ketään ei näy, se alkaa paukuttelemaan seiniä karsinassaan. Cee ei onneksi ole nirso, muuten se varmaan valittaisi ruuan lämpötilasta tai koostumuksesta, eikä söisi kaikkea tyytyväisesti kuten se todellisuudessa tekee. Ruuan jälkeen lähdetään ulos ja siinä Ceellä ei ole palautetta, mutta vetää palkokasvin nenäänsä, jos tarhassa muut tulevat liian lähelle. Ceellä on pari parasta kaveria ja muiden täytyy pitää siihen hajurako kaikissa tilanteissa, muuten se ärsyyntyy ja jännittyy, ja saattaa huitaista takajalalla tunkeilijan yleiseen suuntaan, jos tämä ei ota vinkistä vaaria muuten.

Työpäivänä hommiin kuuluu hoitaminen ja varustaminen. Cee on etenkin kesäkarvassa varsin herkkähipiäinen eikä tykkää ollenkaan kutittelusta ja huomauttaa kyllä, jos hoitajalla on liian kevyt käsi. Samalla ei saa olla liian kovakourainen, sillä esimerkiksi liian nopeasti kiristyvä satulavyö takaa, että hoitajalla on hampaanjäljet varustamisen päätteeksi. Cee kutiaa erityisesti mahasta ja jaloista, joten suojia tai pinteleitä laittaessa kannattaa työskennellä päämäärätietoisesti ja ottaa ihan otteella kiinni Ceen jalasta, eikä vaan hipsutella, jos toivoo jalan pysyvän paikoillaan. Elämä Ceen kanssa ei ole vaikeaa, mutta siihen on muutama kikka.

Ratsuna Cee sopii parhaiten osaavalle ratsastajalle, jolla on kokemusta Ceen kaltaisista hevosista. Sen kanssa täytyy löytää sopiva voimakkuusaste avuissa ja tuntumassa, muuten hommat menee auttamatta aivan puihin, sillä Cee alkaa taistelemaan liian kovaa tuntumaa vastaan ja liian kovat tai liian hellät avut saavat sen hermostuneeksi. Kun yhteinen sävel löytyy, niin oikeasti Cee on kiva ratsastaa. Se on herkkä avuille ja sillä on lyhyt vasteaika, minkä vuoksi se on erinomainen peli esteratsastukseen ja etenkin teknisille erityisradoille. Ceellä on hyvä hyppytyyli, sillä on voimakas ponnistus ja pehmeä laskeutuminen ja hyppää rohkeasti vaikka minkälaisesta kulmasta. Käytännössä ainoa syy, miksi Cee voi kieltää on esteillä, on koska ratsastaja on liian hellä tai liian kova, syy on harvoin Ceessä itsessään. Vaikka eipä mikään ole ikinä sen syy Ceen omasta mielestä.
© Nikki

i. Ego
holst
ii. Electron Blue iii. evm
iie. evm
ie. Midnight Sky iei. evm
iee. evm
e. Versailles Garden
holst
ei. Leaving New York eii. evm
eie. evm
ee. Virginia Beach eei. evm
eee. evm

Kilpailutulokset

Esteratsastus vt. /
Ominaisuuspisteet (ERJ) Kuuliaisuus ja luonne
Hyppykapasiteetti Rohkeus

Päiväkirja ja valmennukset

Estevalmennus (kirjoittajana Nikki)

Valmennuksessani olivat tänään Nerita ja tunnetusti mielipiteikäs Violet Chemistry. Ratsukko vasta aloitteli verryttelyä kentällä kun saavuin, mutta ei se haitannut, jouduin kuitenkin rakentamaan radan vielä, joten ratsukolla oli kaikki aika maailmassa. Cee näytti olevan pirteällä mielellä liikenteessä, joten toivottavasti valmennus edistyisi hyvään malliin emmekä kohtaisi sen suurempia ongelmia tänään. Olin kuullut ettei aika koskaan käynyt pitkäksi tämän hevosen kanssa.

Päivän valmennuksen aiheena oli vaan hienosäätää perusjuttuja. Esteet saivat jäädä alle puolentoista metrin vaikka Cee hyppäsi siitä vielä vähän ylikin, ja joukossa oli muutama alle metrin este vaihtelun vuoksi. Tarkoituksena ei ollut kuitenkaan ratsastaa hevosta äärimmilleen. Selitin radan ja päivän teeman Neritalle, ja annoin ratsukolle sitten luvan lähteä suorittamaan heti, kun Cee tuntui valmiilta hommiin. Siirryin itse kentän reunalle seuraamaan ratsukon menoa. Nerita kiersi kentän vielä muutamaan kertaan ennen hevosensa ratsastamista ensimmäiselle esteelle. Cee oli varsin rento ja avoin hommille, eikä ratsukon menossa näyttänyt olevan mitään huomautettavaa. Joskus kaikki vaan menee valmennuksessa niin hyvin, ettei siinä ole paljoa valmennettavaa, erityisesti kun sekä hevonen, että ratsastaja on kokenut ja tietää, mitä tekee.

Ainoa oikea tapahtuma valmennuksessa tapahtui toiseksi viimeisellä esteellä. Nerita sanoi jälkeenpäin, että oli antanut liian voimakkaat avut Ceelle, joka oli lyönyt liinat kiinni ja ratsastaja oli yksinään mennyt esteen ylitse, Cee oli jäänyt esteen eteen korvat luimussa. Riensin tarkistamaan, oliko Nerita kunnossa, mutta me hevosihmiset olemme aika paksunahkaista kansaa, ja Neritakin nousi ylös puistellen vain ratsastushousujaan. “Ei tässä mitään, oikeesti! Tosi pehmeä laskeutuminen, hiekoitettiin eilen kenttä uusiksi!” nainen hehkutti. Nauroin, ja jatkoimme valmennusta, kun Nerita sai hevosensa pyydystettyä. Ceen mieliala oli selkeästi muuttunut eikä se ollut enää kauhean innoissaan, mutta halusin päättää valmennuksen onnistumiseen, joten Nerita kiipesi takaisin selkään ja ratsasti radan vielä kertaalleen, ja tällä kertaa toiseksi viimeisestä esteestä menivät yli sekä ratsastaja että hevonen.