Blumenfelds DuxburyKTK-II, ERJ-I

(kilpaillut nimellä Blumenfields Duxbury)

Lempinimi	Duke
Rotu, sukupuoli	saksalainen ratsuponi (75%), ori
Syntymäaika	31.03.2021
Säkä, väri	142cm, tummanruunikko
Kasvattaja	Blumenfeld Ponies
Omistaja	Nerita VRL-12557, Pauwau Showjumpers
Painotus	Esteratsastus
Koulutustaso	110cm
Rekisterinumero	VH21-029-0104
hevonen on täyttänyt 8 vuotta 31.03.2022 Kuvat © scirlin

04/21 KTK-II tilaisuus
11/22 ERJ-I - tilaisuus

Luonnekuvaus

Kun myynti-ilmoituksissa tuli vastaan ilmoitus pienestä ruunikosta poniorivarsasta, mä olin myyty. Ja ei mennyt kauaa, kun nuori Blumenfields Duxbury muutti Pauwauhun. Tätä ostosta ei ole tarvinnut katua, sillä Duke on aina ollut kovin fiksu ori. Se on rauhallinen ja helppo käsitellä. Hoitamisesta se on aina jopa nauttinut, harjaaminen ja puunaaminen on sen mieleen. Klippaamista se ei ihan arvosta, mutta senkin se ilmaisee vain mököttämällä. Ylipäätään jos Duke ei jostain tykkää, se vain mököttää hetken ja sitten kaikki on taas hyvin. Varustaminen ja muut ei ole ponille ongelma, loimien pukeminen sen mielestä on ihan tylsää.

Ratsuna Duke on alkuun hieman hidas ja vaatii herättelyjä. Kun ruunikon saa hereille, se tekeekin sitten ihan mitä vain. Siltä löytyy hienot liikkeet sileälläkin ja siitä saakin melkein uskottavan kouluratsunkin jos haluaa. Tosin kun esteponi on kyseessä, on laukka sen vahvin askellaji. Esteillä ori syttyy nopeasti ja sitten vauhtia riittääkin. Kun Duke aistii että ollaan lähdössä hyppäämään, se melkein pomppaa laukalle. Se on hyvin innokas, mutta silti kovin kiltti. Se välillä näyttää ihan vieteriltä, kun se ennemmin laukkaa paikoillaan kuin siirtyy raviin. Innokkuudesta huolimatta Duke hyppää tarkasti ja hyvällä tekniikalla, vaikka vauhti meinaakin välillä kiihtyä turhan paljon.

Duke on helppo lastattava ja se matkustaa mielellään. Se ei stressaa sitä ja menee millaisessa porukassa vain, tarvittaessa myös yksin. Pitkät matkatkaan ei ole sille ongelma ja poni ei kerää pöllöenergiaa, vaikka joutuisikin olemaan monta päivää. Vieraissa paikoissa Duke on yksi niistä helpoimmista kavereista. Se kotiutuu lainakarsinaan heti tai viihtyy rekassakin. Verryttelyssä se keskittyy ratsastajaansa ja radalla pistää parastaan. Turhia puomeja se harvemmin ottaa, joten se on usein melko korkealla sijoituksissa.

i. Bleanavon Dux wB, tprn, 134cm KTK-II	ii. Baughbeach Dexter	iii. Clud Batch Dwyran
		iie. Talwrn Llion Maisy
	ie. Blaenavon Quarter Belth	iei. Llanychaer Augustus
		iee. Daryn Isolde
e. Poppy von Cocceji drp 50%, vkk, 146cm KTK-III	ei. Machir Bay Z zang	eii. Maddox Bay Z
		eie. Sweetly Sharp Z
	ee. Pocahontas von Cocceji nf	eei. Bad Boy Brutus
		eee. Pennhurst Pink Feathers

07.07.2023	rp-o. Delusion Wau	e. Calburn's Pandaemonaeon	VH23-029-0197
01.06.2023	rp-t. Bailey Mayday Wau	e. Mayday Mayday Wau	VH23-029-0172
22.01.2022	rp-o. Banana Carnival Wau	e. Banana Spice Wau	VH22-029-0046

Kilpailutulokset

Esteratsastus	vt. 6 / 5
Ominaisuuspisteet (ERJ)	2422.05	Kuuliaisuus ja luonne	819.17
Hyppykapasiteetti	757.29	Rohkeus	845.59

31.12.2021 NJ Mossbank Stud - irtoSERT tuom. Jannica

Päiväkirja ja valmennukset

30.10.2022 - Päiväkirjamerkintä (kirjoittajana omistaja)

Me oltiin lähdössä maastoilemaan Duken kanssa, mukaan lähtisi tallitytöistä Jenni ja meidän uusin ponivahvistus Riffi. Duke oli vauhdikas, mutta turvallinen maastokaveri ensimmäiselle maastolle uudessa paikassa. Ori oli jo haettu sisälle valmiiksi, joten mä nappasin sen tällä kertaa käytävälle hoidettavaksi. Duke oli helppo hoitaa karsinassakin, mutta mä halusin tilaa ympärilleni. Ruunikko puhisi tyytyväisenä harjattavana, kun mä puunailin sitä. Mun päivät olivat usein kovin kiireisiä, niin tälläiset hetket olivat ihan parasta. Vaikka oli mulla nytkin aika tiukka aikataulu, joten hirveästi ylimääräistä aikaa ei ollut tähän laittaa. Kun poni oli puunattu, mä lähdin nopeasti laittamaan itseni loppuun kuntoon sekä hakemaan Duken varusteet.

Kun mä palasin orin varusteiden kanssa, mua oli hauska näky vastassa. Duke oli onnistunut keplottelemaan päänsä riimusta pois, mutta kilttinä poikana seisoi silti täsmälleen samassa paikassa, mihin olin sen jättänytkin. Koska ori nyt niin kiltisti siinä seisoskeli vapaanakin, mä heitin sille vain suoraan satulan selkään, enkä ruvennut pujottamaan riimua enää päähän. Sittenhän oli vain enää suitset päähän, jotka meni ihan heittämällä. Jenni huikkasi karsinasta olevansa myös valmis, kun kyselin tämän tilannetta. Me suunnattiin siis ulos ja kavuttiin ponien selkiin, jonka jälkeen otettiin suunnaksi meidän maastolenkit. Me lähdettiin ensin lyhyempää reittiä, mutta jatkettiin siitä sitten pidemmälle, kun Riffi näytti ottavan tämän ihan rennosti.

Pääasiassa meillä oli askellajina käynti, mutta otettiin me pätkiä raviakin. Ponit olivat aika innoissaan, mutta hyvällä tavalla. Kumpikin pysyi käsissä ja uusi näytti tykkäävän myös maastoilusta. Duke olisi kyllä mennyt kovempaakin, mutta kuunteli kiltisti pidätteitä ja meni rauhassa. Kun me päästiin hyvälle kohdalle, kysyin Jenniltä haluisiko tämä laukata. Vastaus oli myöntävä, joten orit lähtivät kuin tykin suusta kun niille antoi luvan. Tämän takia laukkapaikat katsottiin tosi tarkkaan, koska ratsuilta lähti yleensä homma lapasesta. Tällä pätkällä pystyi laukkaamaan pitkät pätkät kovaakin, ilman että tarvitsisi pelätä mitään. Poneilla oli hirveän hauskaa päästellä menemään, Duke heitti pienen pukinkin innoissaan. Kun oli tottunut välillä hankaliinkin puoliverisiin, pienen ponin pieni pukki ei juuri tuntunut missään.

Ihan ongelmitta tämäkään reissu ei sujunut, sillä kun me siirryttiin ravin kautta käyntiin, mä tunsin kuinka Duke liikkui hieman oudosta. Jenni vahvisti mun aavistukset sanomalla, että ori ontuu. Hieman kiroten mä tulin selästä alas ja rupesin katsomaan, näkisikö päällepäin missä ongelma olisi. Jos päästäisiin vain kivi kengässä -vaihtoehdolla. Kivi se ei ollut, vaan vääntynyt kenkä. Todennäköisesti se oli laukatessa ottanut osumaa, mutta ei ollut haitannut vielä Dukea. Mä siinä hetken vääntelin ja kääntelin, jos saisin kengän kokonaan irti. Jos sen saisi irti, mä voisin ratsastaa melko pitkänkin matkan takaisin. Jos ei, niin talutushommiksi menisi. Duke oli onneksi hirveän kärsivällinen ja jaksoi itse pitää etujalkaansa ylhäällä, kun mä ronkin sitä.

Tovi siihen meni, mutta sitten mä pääsin hihkaisemaan, että irti on. Mä tungin kengän taskuun ja päätin taluttaa hetken Dukea, katsoakseni ontuuko ruunikko enää. Kaikkien iloksi kengän irroitus auttoi, joten mä kapusin takaisin selkään ja matka jatkui hieman joutuisammin. Loppumatkan tosin sai kaikki kävellä, sillä yksi vääntynyt kenkä saisi riittää. Mun aikataulut meni hieman uusiksi tämän episodin takia, mutta onneksi Jenni lupasi hoitaa Duken pois samalla kun Riffin. Näin mä pääsisin yrittämään kiriä mun aikataulua, joka oli aika minuutintarkka. Ponit käyttäytyivät siivosti loppumatkan, eikä ketään tuntunut harmittavan kulkea pelkkää käyntiä.