| Pääsivu | Jalostusoriit | Siitostammat | Kasvatus | Informaatio |
Violet Chemistry "Cee"
05/25 ERJ-I Violet Chemistry on vaativa ja hieman tammamainen hevonen. Vaikea se ei varsinaisesti ole, mutta sen kanssa saa monesti keskustella ja neuvotella asioista, ja sillä on kaikkeen mielipide, jonka se ilmaisee varsin selkeästi. Onneksi Ceellä on kuitenkin muitakin mielipiteitä, kuin negatiivisia, muuten elämä voisi olla jopa vaikeaa. Ceen päivä alkaa sillä, että se saa ruokaa aamulla. Ruuan pitää olla ajoissa, ja Ceellä on hyvin tarkka sisäinen kello, joten ei kannata luottaa siihen, ettei se osaa lukea kellonaikaa. Jos ruoka on etuajassa, sitä ei haittaa, mutta jos ruoka on myöhässä ja ketään ei näy, se alkaa paukuttelemaan seiniä karsinassaan. Cee ei onneksi ole nirso, muuten se varmaan valittaisi ruuan lämpötilasta tai koostumuksesta, eikä söisi kaikkea tyytyväisesti kuten se todellisuudessa tekee. Ruuan jälkeen lähdetään ulos ja siinä Ceellä ei ole palautetta, mutta vetää palkokasvin nenäänsä, jos tarhassa muut tulevat liian lähelle. Ceellä on pari parasta kaveria ja muiden täytyy pitää siihen hajurako kaikissa tilanteissa, muuten se ärsyyntyy ja jännittyy, ja saattaa huitaista takajalalla tunkeilijan yleiseen suuntaan, jos tämä ei ota vinkistä vaaria muuten. Työpäivänä hommiin kuuluu hoitaminen ja varustaminen. Cee on etenkin kesäkarvassa varsin herkkähipiäinen eikä tykkää ollenkaan kutittelusta ja huomauttaa kyllä, jos hoitajalla on liian kevyt käsi. Samalla ei saa olla liian kovakourainen, sillä esimerkiksi liian nopeasti kiristyvä satulavyö takaa, että hoitajalla on hampaanjäljet varustamisen päätteeksi. Cee kutiaa erityisesti mahasta ja jaloista, joten suojia tai pinteleitä laittaessa kannattaa työskennellä päämäärätietoisesti ja ottaa ihan otteella kiinni Ceen jalasta, eikä vaan hipsutella, jos toivoo jalan pysyvän paikoillaan. Elämä Ceen kanssa ei ole vaikeaa, mutta siihen on muutama kikka. Ratsuna Cee sopii parhaiten osaavalle ratsastajalle, jolla on kokemusta Ceen kaltaisista hevosista. Sen kanssa täytyy löytää sopiva voimakkuusaste avuissa ja tuntumassa, muuten hommat menee auttamatta aivan puihin, sillä Cee alkaa taistelemaan liian kovaa tuntumaa vastaan ja liian kovat tai liian hellät avut saavat sen hermostuneeksi. Kun yhteinen sävel löytyy, niin oikeasti Cee on kiva ratsastaa. Se on herkkä avuille ja sillä on lyhyt vasteaika, minkä vuoksi se on erinomainen peli esteratsastukseen ja etenkin teknisille erityisradoille. Ceellä on hyvä hyppytyyli, sillä on voimakas ponnistus ja pehmeä laskeutuminen ja hyppää rohkeasti vaikka minkälaisesta kulmasta. Käytännössä ainoa syy, miksi Cee voi kieltää on esteillä, on koska ratsastaja on liian hellä tai liian kova, syy on harvoin Ceessä itsessään. Vaikka eipä mikään ole ikinä sen syy Ceen omasta mielestä. 
Sukuselvitys ↡i. Ego on näyttävä isohko holstein ori. Tummanruunikko omaa nimensä mukaisesti ison egon, mutta sen takana se on oikeasti leppoisa kaveri. Kotona helppo ori on ihmisten ilmoilla korskuva ja tepasteleva tapaus, joka ei epäröi esitellä itseään. Ego on kilpaillut aina 160 senttimetrin luokissa asti ja ihan hyvällä menestyksellä. Jalostukseen sitä on käytetty kohtuullisesti ja se on jättänyt hienoja jälkeläisiä parisen sataa kilparadoille sekä jalostukseen. Orin jälkeläisistä on tullut oikein fiksuja tapauksia. ii. Electron Blue on suuri ruunikonkimo ori. Se on herättänyt kilpaurallaan hilpeyttä, sillä ratsastajansa Katherine on alle 160 senttiä korkea, joten ratsukko on kaikkea muuta kuin sopusuhtainen. Blue on luonteeltaan kuin nallekarhu, joten sen kanssa iso koko ei ole tuottanut ongelmia. Ratsukko on niittänyt kokoerostaan huolimatta menestystä 140cm tasolla, potentiaalia olisi voinut olla korkeammallekin. Vaikka luonne ja menestys on kunnossa, ei orilla ole kuin kymmenen jälkeläistä. Kaikki näistä ovat vähintäänkin hyviä harrastehevosia, toki poikansa Ego selkeästi menestynein. ie. Midnight Sky ihastuttaa luonteellaan ja ulkonäöllään. Todella kiiltävä musta karvapeite on upean näköinen, varsinkin auringossa. Tamma on lempeä ja seurallinen tapaus, joka on viihtynyt pääasiassa siitostamman hommissa. Se aloitti uraansa juniorin ratsuna pikkuluokissa ja ratsukko pääsi aina metrin luokkiin asti, mutta ratsastajan mielenkiinto lopahti ja tamma myytiin eteenpäin. Sky päätettiin astuttaa uudessa kodissa heti hienolla esteorilla ja kasvattajat olivat vakuuttuneita. Holsteinilla onkin jo viisi varsaa ja varsamäärä jää todennäköisesti siihen. Sky on ollut hyvä periyttäjä ja se on jättänyt jälkeensä kauniita sekä hyväluonteisia varsoja. e. Suvun pieni ja pippurinen löytyy täältä, sillä Versailles Gardenilta ei luonnetta puutu. Tamma on erittäin kipakka ja omaa vahvat mielipiteet. Se on vaihtanut kotia muutamaankin kertaan, sillä sen kanssa ei koettu pärjättävän. Nykyisessä kodissaan se on jo viettänyt 10 vuotta. Veraksi kutsutun punaruunikon kanssa on kokeiltu esteratsastusta sekä myös kenttää. Melko ailahtelevan luonteen takia ei tamma osoittautunut ihan ideaaliksi kilpahevoseksi, joten se siirtyi jalostuskäyttöön. Sillä tehtiin kaksi varsaa, jonka jälkeen vain on järjestetty Veran elämä mukavaksi. Se saa tehdä mitä huvittaa ja jos ei huvita, niin ei tehdä mitään. ei. Leaving New York on niin ikään vähän haastavampi tapaus, joka ei ole ihan jokaisen käsiteltävissä. Sen lisäksi että raudikko osaa heittäytyä hankalaksi, se on hyvin valikoiva ihmisten suhteen. Sen kanssa isoin haaste oli löytää sille sopiva ratsastaja. Ori kävikin ottamassa kilpailuissa lähinnä hylkyjä, kun se ei lopulta suostunut menemään ratoja loppuun. Kun latvialainen ratsastaja Janis löytyi orille, rupesi homma pelittämään. Ratsukko luovi tiensä aina 160cm luokkiin asti ja otti muutamat sijoituksetkin. Jalostukseen sitä on käytetty hyvin harkiten ja vähän, sillä hankala luonne on karkottanut tammojen omistajat. ee. Virginia Beach on jälkeläisensä tavoin vähän pienemmästä päästä, mutta luonteeltaan onneksi paljon helpompi. Virginia on itseasiassa aika tasainen ja rauhallinen, ainakin niin kauan kuin ei ole esteitä. Tamma rakastaa hyppäämistä, vaikka sen tekniikka ei aivan priimaa olekaan. Innolla on vedetty nuorten ratsastajien kanssa 120cm luokissa ja vähän ohessa tehty muutama varsa. Vielä eläkepäivillään Virginia on kiertänyt nuorten kanssa alle metrin luokkia, koska siitä mikään ei ole parempaa, kuin kilpailuissa käyminen. Ruunikko on oikein hyvä opetusmestari ja se onkin tutustuttanut monen monta ratsastajaa esteratsastuksen maailmaan.
Kilpailumenestys10/10 6647.35p. EsteratsastusHyppykapasiteetti: 2279.71 p. PäiväkirjaEstevalmennus, kirjoittajana NikkiValmennuksessani olivat tänään Nerita ja tunnetusti mielipiteikäs Violet Chemistry. Ratsukko vasta aloitteli verryttelyä kentällä kun saavuin, mutta ei se haitannut, jouduin kuitenkin rakentamaan radan vielä, joten ratsukolla oli kaikki aika maailmassa. Cee näytti olevan pirteällä mielellä liikenteessä, joten toivottavasti valmennus edistyisi hyvään malliin emmekä kohtaisi sen suurempia ongelmia tänään. Olin kuullut ettei aika koskaan käynyt pitkäksi tämän hevosen kanssa. Päivän valmennuksen aiheena oli vaan hienosäätää perusjuttuja. Esteet saivat jäädä alle puolentoista metrin vaikka Cee hyppäsi siitä vielä vähän ylikin, ja joukossa oli muutama alle metrin este vaihtelun vuoksi. Tarkoituksena ei ollut kuitenkaan ratsastaa hevosta äärimmilleen. Selitin radan ja päivän teeman Neritalle, ja annoin ratsukolle sitten luvan lähteä suorittamaan heti, kun Cee tuntui valmiilta hommiin. Siirryin itse kentän reunalle seuraamaan ratsukon menoa. Nerita kiersi kentän vielä muutamaan kertaan ennen hevosensa ratsastamista ensimmäiselle esteelle. Cee oli varsin rento ja avoin hommille, eikä ratsukon menossa näyttänyt olevan mitään huomautettavaa. Joskus kaikki vaan menee valmennuksessa niin hyvin, ettei siinä ole paljoa valmennettavaa, erityisesti kun sekä hevonen, että ratsastaja on kokenut ja tietää, mitä tekee. Ainoa oikea tapahtuma valmennuksessa tapahtui toiseksi viimeisellä esteellä. Nerita sanoi jälkeenpäin, että oli antanut liian voimakkaat avut Ceelle, joka oli lyönyt liinat kiinni ja ratsastaja oli yksinään mennyt esteen ylitse, Cee oli jäänyt esteen eteen korvat luimussa. Riensin tarkistamaan, oliko Nerita kunnossa, mutta me hevosihmiset olemme aika paksunahkaista kansaa, ja Neritakin nousi ylös puistellen vain ratsastushousujaan. “Ei tässä mitään, oikeesti! Tosi pehmeä laskeutuminen, hiekoitettiin eilen kenttä uusiksi!” nainen hehkutti. Nauroin, ja jatkoimme valmennusta, kun Nerita sai hevosensa pyydystettyä. Ceen mieliala oli selkeästi muuttunut eikä se ollut enää kauhean innoissaan, mutta halusin päättää valmennuksen onnistumiseen, joten Nerita kiipesi takaisin selkään ja ratsasti radan vielä kertaalleen, ja tällä kertaa toiseksi viimeisestä esteestä menivät yli sekä ratsastaja että hevonen. Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana omistajaCeellä oli tänään kevyt sileän jumppa suunnitelmissa, jos siis siitä tulisi mitään. Tamma näytti heti hapanta naamaa, kun otin sen sisälle ja rupesin varustamaan. Se oli kovin levoton ja kutiaminen näytti olevan tänään normaalia herkempää, joten yritin vain hoitaa hommat nopeasti. Sillä tuntui olevan tänään ihmeellinen kiemurtelupäivä, joten varustaminen oli vähän haastavahkoa. Mutta niin vain saatiin varusteet niskaan ja lähdettiin kentälle. Taluttelin tammaa hetken maastakäsin, koska se oli mun opettelema tapa. Hetken kävelyn jälkeen kapusin jakkaran avulla selkään ja jatkettiin vielä kävelyä pitkin ohjin. Kiemurtelu jatkui jo tässäkin vaiheessa, ei meinannut Cee mennä askeltakaan suoraan. Eli suoristelua olisi tänään ohjelmassa ehdottomasti. Siitä ei välttämättä tulisi helppoa, koska mikään ei mun osalta tuntunut koskaan olevan helppoa tämän hevosen kanssa. Kävelyjen jälkeen keräsin ohjat ja työstin tammaa hetken käynnissä. Vaadin sopivan napakasti tammaa kulkemaan jokaisen askeleen mun haluamallani tavalla. Ceen häntä välillä huiskautti häntäänsä mielenosoituksellisesti, mutta tyytyi vain siihen. Kun olin tyytyväinen käyntiin, tehtiin samaa hommaa ravissa. Oikeastaan ainoa kriteeri nyt oli suoruus, mutta sitäkin varten sai tehdä töitä. Välillä oli ihmeellisen vaikeaa saada hevonen kulkemaan suoraan. Kun ravissa sain ensin suoraksi, otettiin mukaan kaarevia reittejä ja taivutusta. Sekin oli pienen keskustelun takana, mutta sain sieltä lopulta kaivettua ihan kauniisti taipuvan hevosen. Otettiin lopuksi vielä laukkaa vähän rennommin, lähinnä kroppaa avaten. Vedeltiin kenttää ympäri minä kevyessä istunnassa ja Cee sai vähän päättää muotoaan. Tammalla meinasi vähän lähteä vauhti kiihtymään, mutta ei ihan hirveästi. Vaikka oli itsellekin tullut hiki, eikä mitään ihmeellistä tehty, olin lopulta ihan tyytyväinen päivän työskentelyyn. Ehkä me ei oltu Ceen kanssa ihan toivoton parivaljakko. |
ulkoasu © VRL-08368, otsikkokuvat © footprints
virtuaalitalli / virtuaalihevonen - a sim-game stable / a sim-game horse