Pauwau Showjumpers

Bedtime Stories

ERJ-I
Lempinimi Bessy
Rotu, sukupuoli hannover, tamma
Syntymäaika 14.09.2018
Säkä, väri 169cm, ruunikonkimo
Maahantuoja Pauwau Showjumpers
Omistaja Nerita VRL-12557, Pauwau Showjumpers
Painotus Esteratsastus
Koulutustaso 150cm
Rekisterinumero VH19-011-0170
hevonen on täyttänyt 8 vuotta 14.09.2019

Kuvat © tallin omaisuutta

05/21 ERJ-I tilaisuus


Luonnekuvaus

Bedtime Stories ei ole helpoimmasta päästä, vaan sen on hyvin tammamainen ja osaa heittäytyä monesti todella hankalaksi. Bessystä löytyy vähän diivailijan vikaa, mutta tiettyjen ihmisten seurassa se on kuitenkin vähän pehmo. Kimo tamma sietää hoitamisen, mutta ilmoittaa kyllä mielipiteensä, jos sitä harjataan väärästä kohtaa väärällä tavalla. Monet tietävätkin hyvin, miltä Bessyn hampaat näyttävät. Ainoa mikä menee aina sujuvasti, on taluttaminen. Tammaa on taluttaessa helppo käsitellä, mitä nyt vähän pitää varoa vesilätäköitä. Tosin isoja koiria Bessy pelkää, joten jos niitä sattuu vastaan, tulee taluttamisestakin sirkus.

Ratsuna Bessy ei ole sen helpompi kuin muutenkaan. Apujen käytön kanssa saa olla todella tarkkana, sillä vähänkin epäselvät tai huonot avut, niin tamma hyppii jo pystyyn. Kimo harrastaa myös paikoillaan pomppimista, eli se ei etene yhtään ja vain pyörii ympyrää. Silloin vaaditaan pitkää pinnaa ja taitoja ratsastajalta. Sileällä ratsastus on tästä syystä hyvinkin hankalaa, mutta esteillä kun tamman saa vauhtiin, ei sitä meinaa pysäyttää mikään. Bessyn kanssa maastoilu on vähän tuskaista. Milloin kärpäset kiusaa, on liian märkää tai jokin muu on pielessä. Muuten Bessylla olisi ollut potentiaalia maastoesteille.

Koska kaikki muukin on hankalaa tämän kimon tamman kanssa, ei matkustaminen ja kisapaikoilla toimiminen ole sen helpompaa. Rekkaan menosta joudutaan käymään usein pitkätkin keskustelut, mutta ensimmäisenä tamma on laitettava, sillä kenenkään perässä se ei suostu menemään. Tosin kotiinpäin lastaus sujuu usein nopeammin, sillä neitokainen tahtoo kotiin. Kimon tamman häntää koristaa aina kodin ulkopuolella punainen nauha, sillä Bessy vetää toisista hevosista hyvin herkästi herneen sieraimeen. Sen kanssa saakin olla tarkkana, että pysyttelee sopivalla etäisydeellä muista, koska silloinkin se rupee herkästi pomppimaan kahdelle jalalle.

i. Beautiful Doom
hann, rtkm, 171cm
ii. Bring the Pain iii. evm
iie. evm
ie. Damage Case iei. evm
iee. evm
e. Swan Song
hann, rn, 167cm
ei. Slash Fiction eii. evm
eie. evm
ee. Free Falling eei. evm
eee. evm

27.02.2020 o. Pauwau Subway Wars (i. Skinwalker)

Jos Bessy osaa olla diivamainen ja haastava, sen isä on vielä aivan omaa luokkaansa. Pienestä pitäen raamikas ja vahvarakenteinen orivarsa syntyi saksalaisessa siittolassa, ja sai lempinimekseen vain muutaman päivän ikäisenä Doom. Orivarsan kipakka luonne näkyi hyvin nopeasti, ja vieroituksen jälkeen sitä käsittelivätkin enää ainoastaan ammattilaiset. Beautiful Doom varttui kasvattajansa tilalla, missä se osoitti huikeita kykyjä esteradoille. Hieman vaatimattomasta suvusta syntynyt ori yllätti kaikki menestyen nuorten hevosten luokissa 150-senttisillä radoilla saakka. Ori asui koko elämänsä virallisesti kotitilallaan, niittäen mainetta ja kunniaa kasvattajalleen. Sillä oli useita ratsastajia ja valmentajia, sillä kaikki eivät ymmärtäneet sen diivamaista luonnetta, jota se periytti myös useille jälkeläisilleen jalostusorina. Beautiful Doom menehtyi ähkyyn 19-vuotiaana, jolloin surun murtama kasvattaja halusi aivan erityislaatuisen orin tuhkattavaksi ja tuhkat siroteltavaksi estekentän viereiselle nurmialueelle, jonne Doom useasti karkasi saatuaan tarpeekseen treenaamisesta.

Isänisä Bring The Pain oli niin ikään kimo ori, jolla säkäkorkeutta oli huimat 176 senttiä. Se oli juro, ja hieman äksykin, eikä siitä yleensä tallihenkilökunnan keskuudessa pidetty. Pain vaihtoi nuoruusvuosinaan useasti omistajaa, treenaten kuitenkin tavoitteellisesti esteratsastusta. Pain myös kilpaili 120-130cm radoilla enemmän tai vähemmän satunnaisesti, menestyen ratsastajastaan riippuen. Vasta vanhetessaan orin kova kuori hieman pehmeni, ja se osoittautui oikealla treenillä ja varmalla ohjaamisella melko lahjakkaaksi varsinkin tarkkuutta vaativilla radoilla. Vaikka se edelleen hoidettaessa oli varsinainen hapannaama, se oli kuitenkin kuuliainen ja tunnollinen ratsastettava ja tarvitsi ratsastajaltaan luottamusta ja tilaa suorittaa haluttu tehtävä parhaalla mahdollisella tavalla. Pain astui elämässään viisi tammaa, jättäen kolme orijälkeläistä ja kaksi tammaa. Vanhoina päivinään kimo ruunattiin terveysmurheiden takia, ja se nautti elämästään harrasteratsuna 24-vuotiaaksi saakka, jolloin omistaja teki raskaan päätöksen päästää Painin taivaslaitumille sen sairasteltua jo jonkin aikaa.

Isänemä Damage Case oli jälkikasvustaan poiketen varsin lauhkea ja leppoinen tamma, joka toimi pääasiassa nuorten opetusmestarina. Sagen ensimmäisistä vuosista ei ole paljonkaan tietoa, sillä se syntyi yksityisen kasvattajan kotitilalla ja myytiin junioriratsastajalle kilpahevoseksi kasvattajan menehdyttyä auto-onnettomuudessa. Tuolloin 8-vuotias tamma oli kuitenkin lahjakas hyppääjä, ja selkeästi hyvin pidetty ja ajatuksella koulutettu. Tamma kuljetti useita nuoria ja innostuneita ratsastajia kilparatsastuksen saloihin, sillä se oli kärsivällinen ja motivoitunut, mutta ei kuitenkaan koskaan antanut mitään ilmaiseksi. Sagen omistajat halusivat tammasta itselleen jatkajan, ja antamaan tamman liisaukseen eräälle tunnetulle kasvattajalle, jolloin tuloksena oli kimo orivarsa, Doom. Kasvattaja kuitenkin halusi pitää lupaavan ja kipakkaluontoisen orivarsan itsellään, jolloin omistajat astuttivat Sagen vielä kerran tammavarsan toivossa. Toinen varsa osoittautuikin rautiaaksi tammaksi, lähes emänsä peilikuvaksi, ja jäi asumaan synnyinkotiinsa. Sage nukkui pois 21-vuotiaana karsinassaan, täydessä unessa, vietettyään onnellisia eläkevuosia lastenratsuna ja laitumella nautiskellen.

Bessyn emä, Swan Song, eli tutummin Sally, on jo esteradoilta eläköitynyt ruunikko siitostamma. Aktiivivuosinaan varsin kipakan maineen saanut Sally on iän myötä pehmentynyt ja muuttunut jopa rauhalliseksi, vaikka ei siitä mitään lastenratsua tule varmasti koskaan. Tamma eläköityi 150-senttisiltä radoilta 13-vuotiaana jännevamman takia pysyvästi, ja on siitä saakka toiminut täyspainoisesti siitoshevosena ja jopa keinoemänä orpovarsalle. Sillä on täyden kympin emäominaisuudet, ja se on jälkeläisilleen periyttänyt kipakan luonteensa lisäksi myös loistavaa hyppykapasiteettia, hyviä liikkeitä ja hyväasentoisia jalkoja.

Emänisä Slash Fiction on varsin mielenkiintoisesta eurooppalaisesta suvusta peräisin oleva iäkäs ori, joka on koko elämänsä toiminut pääosin siitosorina. Sen suku on sekoitus menestyksekkäitä estehevosia ja tuntemattomampaa linjaa, joka on jättänyt niin ikään loistavia ominaisuuksia, hyvää rakennetta ja kilpahevoselle soveliasta luonnetta. Ori huutokaupattiin heti vieroituksen jälkeen sievoisella summalla kuuluisaan siittolaan, jossa se on asunut lähes koko elämänsä. Slashia on treenattu varsin säästeliäästi ja kilpailutettu harvakseltaan, mutta orin kilpamenestys puhunee puolestaan. Sillä on satoja jälkeläisiä ympäri Eurooppaa, ja niihin ovat erittäin tyytyväisiä sekä kasvattaja että omistajat. Suurin osa jälkeläisistä kilpailee edelleen menestyen esteratsastuksessa.

Emänemä Free Falling on varsinainen kovan onnen hevonen, joka päätyi lopulta mutkien kautta siitostammaksi saksalaiseen siittolaan. Freya loukkaantui jo varsin nuorena vakavasti maastoretkellä. Kokematon tamma oli ensimmäistä kertaa yksin maastossa, ja mursi molemmat etujalkansa säikähdettyään traktoria ja pudottuaan syvään ojaan. Hyväsukuista ja lupaavaa tammaa ei haluttu kuitenkaan lopettaa, sillä eläinlääkärit olivat toiveikkaita tämän tuittupään kuntoutumisesta harraste- ja siitoskäyttöön. Kuukausien sairasloman jälkeen Freya sai terveen paperit, mutta kilpahevosta energisestä tammasta ei koskaan tulisi. Kun omistaja päätti lopettaa hevosharrastuksen, Freya myytiin ensin harrastehevoseksi aloittelevalle esteratsastajalle, joka päätyi kuitenkin varsin pian luopumaan tammasta sen hiukan haastavan luonteen tähden. Tällöin eräs saksalainen siittola bongasi Freyan hevoshuutokaupasta ja osti tamman siitoskäyttöön, sillä se edustaa suvultaan hiipuvaa hannoverlinjaa ja on siksi arvokas siitoshevonen. Freya asuu edelleen tässä kyseisessä siittolassa, varsoen ja muiden tammojen kanssa laidunelämästä nauttien.
© farga

Kilpailutulokset

Esteratsastus vt. 10 / 9
Ominaisuuspisteet (ERJ) 5638.78 Kuuliaisuus ja luonne 3055.5
Hyppykapasiteetti 1291.64 Rohkeus 1291.64

Päiväkirja ja valmennukset

20.08.2020 - Sattuu ja tapahtuu (kirjoittajana omistaja

Mulla oli suunnitelmana tänään treenata jumppasarjoja Bessyn kanssa ja ajattelin olla armollinen hoitajia kohtaan, eli laittaa ratsuni itse kuntoon. Tamma kun ei ollut se helpoin tapaus, joten hoitaminen oli aina yksi projekti. Tosin tänään se tuntui olevan yllättävän yhteistyökykyisellä päällä, mutta mulla oli tunne, että tämä suunnitteli mun pään menoksi jotain muuta. Ja toden totta. Mä olin laittanut tammalle suojat jalkaan ja lähtenyt normaalisti hakemaan se satulaa ja suitsia. Palatessani, oli etujalkojen suojat nätisti jaloista pois revittyinä. Mä en ole aivan varma miten tamma tässä onnistui, sillä se oli sidottuna kiinni. Ja siis oli edelleen, vaikkakin tiesin sen kyllä osaavan avata senkin halutessaan.

Kun varustehärdelli oli selvitetty, eli ensin satuloitu ja sitten suojat takaisin jalkoihin, päästiin lähtemään kentälle. Siellä oli jo kivat jumppasarjat rakennettu valmiiksi ja kohta yksi tallitytöistä tulisi puomitytöksi. Mä nousin Bessyn selkään ripeästi, ettei kimo keksisi mitään jekkuja tähän väliin. Mä jouduin itse olemaan myös täysin hereillä jo alkukäynneistä asti, sillä se ottaisi lähdöt tai löisi liinat kiinni, jos käyttäisin apuja väärin. Bessy vaan tuntui olevan tänään hieman sätkyllä päällä, sillä pieni tuulen virekin meinasi saada vauhdin kiihtymään. Joten mulla oli aika tikittävä aikapommi alla, joten jumppasarjojen treenaamisesta voisi tulla erittäinkin mielenkiintoista. Toivottavasti tamma rentoutuisi hieman kun pääsisi hommiin.

Aloteltiin treeni ihan normaalisti, eli käynnin jälkeen ravia ja laukkaa rennosti. Tai niin rennosti kuin Bessy nyt saattoikaan mennä tällä kertaa. Rento oli hieman väärä sana tähän. Yleensä mä annoin mennä melko pitkälläkin ohjalla, mutta nyt oli pakko pitää ohjat käsissä. Se olikin sitten ihan hyvä idea, sillä hetken päästä Bessy säikähti jotain oikein kunnolla. Se sai hepulin, kompuroi ja meinasi vetää turvalleen. Jos oltaisiin menty pitkin ohjin, me oltaisiin molemmat kentän hiekkaa tutkimassa tällä hetkellä. Ja koska Bessyn kanssa sujui muutenkin niin hyvin, se ilmeisesti loukkasi itseään kompuroidessaan. Mä tunsin heti selkään, kuinka käynti ei ollut enää puhdasta. Joten selästä alas, tallitytölle talutukseen ja itse katsomaan mikä jalka oli rikki. On ne hevoset kivoja eläimiä.

Kesä 2020 - Laidunlomailua (kirjoittajana omistaja)

Osalle hevosista oli koittanut pieni laidunloma, jonka ne olivat ansainneet. Kilpailuissa kiertäminen oli rankkaa, joten siitä tarvittiin aika ajoin taukoa. Nyt oli yhden porukan vuoro lomailla hetki, kun edelliset lomailijat taas palailivat hiljalleen kunnon treeniin. Laidunloma ei tietenkän tarkoittanut sitä, että liikuttaminen jäisi kokonaan pois. Kisahevosten kuntoa oli hieman pidettävä yllä lomailusta huolimatta. Muuten paluu kilpakentille olisi paljon hitaampaa ja kiertorytmi pitäisi olla täysin erilainen.

Yksi lomalle pääsevistä oli Bessy, jonkan lomaa oltiin tosin jouduttu miettimään. Kannattiko neiti herkkistä laittaa laitumelle ollenkaan. Bessy ei ollut kovin ulkoilmahevonen, se viihtyi paremmin sisällä. Asiaa päätettiin silti kokeilla, koska tammakin ansaitsi mahdollisuuden. Sitä oli syötelty jonkin aikaa ja se nautti kyllä vihreästä. Kimo vain ei tykännyt vesisateesta, ötököistä tai ollut ylin ystävä muiden hevosten kanssa. Laitummella oli onneksi tilaa, joten viimeinen asia oli hoidossa, kunhan muut tajuaisivat pysytellä tarpeeksi kaukana.

Bessyn laidunloma alkoikin hyvin lupaavasti. Muiden tammojen kanssa ei ollut kärhämiä, ötökät jätti tämän rauhaan ja kelitkin olivat hyvät. Kaikki oli mallillaan, kunnes ötökät keksivät ruveta kiusaamaan Bessyä. Sen lisäksi ettei tamma sietänyt niitä, oli se täynnä ötököiden aiheuttamia paukamia. Tätä yritettiin suojata ötököiltä useilla eri keinoilla, mutta lopulta ei ollut kuitenkaan muuta vaihtoehtoa, kuin tuoda Bessy kotiin laitumelta. Isoimmat laitumet nimittäin meillä on hieman pidemmällä, eikä heti omassa pihassa. Onneksi Bessyn iho rauhoittui, kun se pääsi takaisin sisälle viileään talliin, jossa ötökät eivät päässeet kiusaamaan.