Highway It's Our WayERJ-III
| Lempinimi | Harold |
| Rotu, sukupuoli | hannover, ori |
| Syntymäaika | 06.09.2020 |
| Säkä, väri | 168cm, ruunikko |
| Kasvattaja | evm |
| Omistaja | Nerita VRL-12557, Pauwau Showjumpers |
| Painotus | Esteratsastus |
| Koulutustaso | 160cm |
| Rekisterinumero | VH21-011-0112 |
| hevonen on täyttänyt 8 vuotta 06.09.2022 Kuvat © VRL-12454 | |
Luonnekuvaus
Highway It's Our Way on tallin pelle. Ori on aina koheltamassa ja viihdyttämässä muita. Sen bravuuri on tehdä erilaisia ilmeitä ylähuulensa kanssa, se tuntuukin aina hymyilevän kaikille. Haroldia ei siis kannata säikähtää, vaikka sen keltainen hammaskalusto näkyykin harva se päivä. Hoitaessa ori on todella helppo ja mukava, se tosin hamuaa aina taskut herkkujen varalta. Sitä ei tarvitse aina edes sitoa kiinni, sitä voisi pitää melkein käytävälläkin irti. Sitä ei silti ehkä kannata kokeilla, sillä Haroldin mielestä voisi olla hauska jekku lähteä lipettiin. Taluttaessa ja muutenkin kannattaa olla tarkkana ohjien kanssa, sillä Haroldin mielipuuhiin kuuluu ohjien mutusteleminen.
Ratsuna Harold on taitava ja helppo ratsastettava, kunhan sen mielenkiinnon saa pysymään hommissa. Jos sen päästää herpaantumaan, kaikki lepattavat asiat saavat orin sätkymään. Kun ori keskittyy, se on näppärä ratsu sileällä kuin esteilläkn. Orin suvusta voisi hyvin kuvitella löytyvän koulupuolen taitajia, sillä sen liikkeet sileällä on oikein nätit ja se suorittaa jotkut liikkeet kuin kouluhevonen. Silti esteet ovat tämän pojan heiniä, niitä se rakastaa. Kun jo kentällä on este, Haroldin olemus on aivan erilainen. Se rakastaa hyppäämistä, mutta on silti aina hyvin hallinnassa ja ei lähde pelleilemään. Maastoesteitäkin tämä poika menee ja niistä se myös tykkää, vaikka ihan sillä ei ole vaadittavaa rohkeutta niille.
Matkustaessa Harold tarvitsee jotain tekemistä ja yleensä sille joku sopiva lelu keksitäänkin rekkaan. Kun sillä on jotain millä leikkiä, se matkustaa oikein tyytyväisenä vaikka toiselle puolelle maapalloa. Kilpailupaikoilla se käyttäytyy ihan normaalisti omana itsenään, eli vähän sen perään saa katsoa. Vieraat paikat sinänsä ei ole orille ongelma. Verryttelyssä ja kisoissa sen kanssa pätee ihan samat säännöt kuin normaalisti myöskin. Kun sen saa keskittymään, on vain taivas rajana.
|
i. Heartless Heathen hann |
ii. Hundred Hours | iii. evm |
| iie. evm | ie. Tear In My Heart | iei. evm |
| iee. evm | ||
|
e. Niner hann |
ei. No Tomorrow | eii. evm |
| eie. evm | ee. Mixed Feelings | eei. evm |
| eee. evm |
| 20.05.2024 | hann-o. Pauwau Highway to Hell | e. Old Money | VH24-011-0149 |
| 22.10.2021 | hann-t. Pauwau Highway Tune | e. Queensryche | VH22-011-0015 |
Kilpailutulokset
| Esteratsastus | vt. 10 / 10 | ||
| Ominaisuuspisteet (ERJ) | 6693.64 | Kuuliaisuus ja luonne | 2370.51 |
| Hyppykapasiteetti | 2108.43 | Rohkeus | 2214.7 |
31.08.2022 ERJ-Cup Hiivurin - 120cm 1/89
Päiväkirja ja valmennukset
Päiväkirjamerkintä (kirjoittajana omistaja)
Harold revitteli siihen malliin tarhassa, että mä pelkäsin sen kohta rikkovan itsensä tai jotain muuta. Orilla näytti olevan ylimääräistä virtaa, joten olisi parasta saada se purettua vähän hallitummin. Ei ole kiva jos kallis kilpahevonen rikkoo itsensä tarhassa, kun ei saanut muuta puuhaa. Harold siis lähti mun mukaani talliin ja ori ratsasi heti mun taskut. Nauraen totesin, että harvinaista kyllä, mun taskut olivat tällä kertaa tyhjät. Harold tuntui hieman pettyvän tästä, mutta me päästiin sujuvasti talliin. Mitä nyt ori yritti syödä riimunarunsa, mutta se ei ollut mitenkään poikkeuksellista. Jätin hannoverin käytävälle kiinni ja aloin harjaamaan, samalla kun mietin miten saataisiin energiat purettua. Hyppäämistä orilla ei ollut tiedossa ohjelmassa, joten muuta pitäisi keksiä. Harold keskeytti mun pohdinnat tarkistamalla, jos taskuihin olisi ilmestynyt nameja.
Lopulta mä päädyin sileäntreeniin, pitäisi vain vaatia vähän enemmän, jotta se tuntuisi Haroldilla missään. Mä päädyin maneesiin, sillä ulkona tuuli myös reippaasti, joten en jaksanut orin tuulipelleilyjä. Aloitettiin ihan käymällä askellajit rennosti läpi, mutta sitten lähdettiin kunnolla hommiin. Tehtiin erilaisia väistötehtäviä, ruunikon piti ihan tosissaan taipua, asettua ja koota. Kokoaminen on ollut aina vähän haaste Haroldille, joten se oli hyvä väsyttämiseen. Tehtiin samoja tehtäviä kaikissa askellajeissa ja laukassa olikin haastavaa. Mutta nämä tekisivät hyvää myös hyppäämistä ajatellen, kun saataisiin säädeltyä menemistä paremmin ja kroppaa auki. Lopuksi vielä päästin orin laukkaamaan rennosti ympäri maneesia, jotta se saisi todella irrotella. Pääsi sieltä orilta pieni pukkikin, mutta ei sen kummempia hölmöilyitä. Ilmeisesti sileän treeni puri, kun lopun laukka tosiaankin oli rentoa eteenalas, eikä hirveää höyryämistä eteenpäin. Hikikin pojalle tuli, joten se pääsisi suihkun kautta takaisin ulos.
