Pauwau Showjumpers

Weakerton's Kiesza

meriitit
Lempinimi Kisu
Rotu, sukupuoli hannover, tamma
Syntymäaika 03.03.2020
Säkä, väri 165cm, rautias
Maahantuoja VRL-09979
Omistaja Nerita VRL-12557, Pauwau Showjumpers
Painotus Esteratsastus
Koulutustaso 150cm
Rekisterinumero VH21-011-0025
hevonen on täyttänyt 8 vuotta 03.03.2021

Kuvat © Franz Venhaus CC BY-ND 2.0

Luonnekuvaus

Weakerton's Kiesza on sellainen perinteinen "punainen tamma". Luonnetta ei ainakaan Kisulta puutu, sillä sitä on toisinaan luonnehdittu sanalla hullu. Tosin niin myös ratsastajaakin. Kisu on ehkä tallin hankalin talutettava. Se nimittäin hyppii, pomppii, kiskoo ja menee melkein minne haluaa. Se kunnioittaa vain yhtä vakiohoitaajansa tarpeeksi, ettei kuskaile tätä pitkin pihoja. Jostain syystä innokkaita ulos viejiä ei ole jonoksi asti. Hoitaessa turvallisinta on laittaa tamma molemmin puolin kiinni, koska muuten voi löytää hampaan jäljet käsivarresta. Kisu on tutkittu korvista kavioihin terveeksi, joten kiukuttelut ei johdu kipuiluista.

Ratsuna Kisu ei ole sen helpompi. Tamma on aivan loistava esteratsu, kunhan sen saa hommiin. Ratsastaessa on vähä sama kuin taluttaessa, että tamma meinaa mennä mihin huvittaa. Ratsastajan pitäisi samaan aikaan olla todella jämäkkä, mutta myös varoa, ettei herkkä tamma vedä hernettä nenään. On siis melkoista tasapainoilua monessa merkityksessä, sillä takapää myös lentelee herkästi. Raippa saa olla mukana, mutta sitä ei saisi missään nimessä käyttää. Jos erehtyykin hipaisemaan tammaa raipalla, pääsee maistelemaan hiekkaa. Kaikista hämmentävintä Kisussa on, että maastossa se on itse lempeys. Siellä sen mieli lepää ja sen kanssa voi mennä melko rauhaksiin, vaikka edelleen Kisu olisi sitä mieltä, että tietää parhaiten mihin mennä.

Lastaaminen onnistuu vähän vaihtelevalla menestyksellä. Siihen kannattaa varata vähän reilummin aikaa. Toisinaan Kisu vain kävelee kyytiin, toisinaan asiasta keskustellaan puoli tuntia, että mennäänkö vai ei. Kisapaikoilla Kisu malttaa odotella yllättävän kärsivällisesti ja jopa kiltisti toisinaan. Hoitaessa silti saa olla hyvin tarkkana, varsinkin jos ei ole mahdollisuutta laittaa kunnolla kiinni. Kisaradalla tamma antaa paljon enemmän anteeksi ratsastajalle, kuin treenatessa. Ei se silti mikään helpoin kisaratsu ole, vaikka onkin hyvällä tuulella palkintosijoilla.

i. Kero
hann
ii. Kroeger
hann
iii. evm
iie. evm
ie. One Sonic
hann
iei. evm
iee. evm
e. Weakerton’s Xscape
hann
ei. Xavier
hann
eii. evm
eie. evm
ee. Cinnamon City
hann
eei. evm
eee. evm

15.04.2021 t. Pauwau Ginerva (i. Galiletto)
15.11.2021 o. Pauwau Frog'n'Roll (i. Frontierland)

i. Kisun isä Kero on tunnettu enemmän kenttäratsastuksen puolelta. Ruunikko on 168 senttiä korkea ja melko solakka tapaus täysiveritaustan ansiosta. Keroa ei ole koskaan pidetty kauhean upeana ilmestyksenä, mutta se on kompensoinut ulkonäköään pärjäämällä hienosti kilpailuissa. Kilpailuissa ori on tulinen ilmestys, mutta kotioloissa se on leppoisa kaveri. Kero on myös jalostuksessa vaikuttanut enemmän kenttäpuolella, mutta muutamia estevarsojakin siltä löytyy. Jälkeläisistä on tullut myös hyviä kilpahevosia sekä kenttään, että esteille.

ii. Kroeger on 165 senttiä korkea musta ori, joka on erittäin kevyt hannoveriksi. Orin isä on englantilainen täysiverinen, eikä emäkään ole mikään jykevin tapaus. Kroeger ei ole mikään helpoin tapaus käsitellä, mutta kun sen kanssa pääsee samalle taajuudelle, se on ihan siedettävä tapaus. Ori on kiertänyt kenttäkisoja ihan kivalla menestyksellä aina kolmen tähden luokissa asti. Sitä ei hetkauta kisoissa mikään, mutta toisinaan myös ratsastajan kuunteleminen pääsee unohtumaan. Kroegerilta löytyy liuta jälkeläisiä, joista on kasvanut muutamia aivan loistavia kenttähevosia. Ori itse on jo kisa- sekä jalostushommista eläkkeellä.

ie. One Sonic on kaunis ja lempeä ruunikko tamma. Sonic kasvoi saksalaisella kilpatallilla ja siitä yritettiin leipoa kenttäratsua. 166 senttisellä tammalla ei hyvästä suvusta huolimatta ollut mitään paloa kilpakentille, joten se siirtyi jalostuspuolelle jo nuorena. Tämä ei ollut ollenkaan huono päätös, koska Sonic muuttui paljon tyytyväisemmäksi kun pääsi aktiivisesta treenistä ja rauhallisemmalle tallille. Ruunikko on varsonut viisi upeaa varsaa ja kaitsenut samalla muiden varsoja. Varsomishommista Sonic on jo jäänyt eläkkeelle, mutta se nauttii elämästään kaitsemalla jo vähän vanhempia varsoja.

e. Luonteensa Kisu on perinyt täysin emältään Weakerton's Xscapelta. Rautias Xscape on kuin jälkeläisensä kaksoisolento, tammat ovat vielä molemmat 165 senttiä korkeita. Rautiaalle tammalle oli vaikea löytää sopiva kisakuski, sillä se ei tuntunut menevän kenenkään kanssa ja innokkaita kokeilijoita ei löytynyt vaikealle tammalle. Kun Xscapelle löytyi sille sopiva kuski, alkoi kilpailuista tulla menestystä ja ratsukko kapusi isompiin luokkiin. Tamma myytiinkin sitten ratsastajalleen, koska kukaan muu ei tätä halunnut. Uusi omistajansa halusi kokeilla, jos varsominen rauhoittaisi, mutta sitten niitä olikin kaksi ja Xscapen jalostustamman ura loppui lyhyeen.

ei. Rautias, 167 senttiä korkea ori Xavier on hieno ja koko Saksassa tunnettu hannover. Se on tuttu näky estehannoverien suvuissa ja siltä löytyykin kunnon liuta jälkeläisiä, jotka nekin ovat jo jatkaneet sukujaan. On hieman yllättävää, että Xavier on niin suosittu, koska esimerkiksi sen oma kilpaura ei ollut mitenkään erikoinen. Kyllähän se kilpaili 160 sentin luokissa, hyvänä päivänä oli sijoilla, mutta ei ori mitenkään erikoinen kilpuri ollut. Se on kuitenkin rakenteeltaan oikein hieno ja luonteeltaan melko helppo.

ee. Cinnamon City on niin ikään rautias, mutta ei onneksi ihan samaa maata tyttärensä ja tämän tyttären kanssa. Potkua kyllä 163 senttisestä tammasta löytyy, mutta se on helposti kanavoitavissa oikeisiin asioihin. Cinnamon ei rakasta mitään enempää kuin hyppäämistä ja se onkin melkoinen ruusukehai. Ihan korkeimpiin luokkiin sillä ei hyppy riittänyt, mutta se on dominoinut 140 sentin luokkia monta vuotta putkeen. Välissä tamma teki pari varsaa, mutta se ei ollut ihan sen juttu. Cinnamon saakin hypätä niin kauan, kuin sen kroppa vaan kestää.

Kilpailutulokset

Esteratsastus vt. 10 / 9
Ominaisuuspisteet (ERJ) 5641.65 Kuuliaisuus ja luonne 2117.33
Hyppykapasiteetti 1763.12 Rohkeus 1761.2

Päiväkirja ja valmennukset

14.06.2022 - Päiväkirjamerkintä (kirjoittajana omistaja)

Vaikka Pauwaussa kaikki hevoset on kilpureita, niin pääsevät kaikki laitumelle jos mahdollista. Kaikilla tämä ei aina onnistu erinäisistä syistä, mutta suurinosa pääsee viettämään pieniä laidunlomia. Ei yleensä pitkiä pätkiä tai edes täyslomia, koska kisakunnossa pitäisi olla kesäkaudella. Yksi tämän hetken laidunlomailijoista oli Kisu, meidän The Punainen Tamma. Mua oli kovin epäilyttänyt tamman laidunlomailut, koska sille oli vaikea löytää sopivaa seuraa ja muutenkaan lomailu ei sille sovi. Se kerää lomailusta vain energiaa, jolloin se on vielä normaaliakin hankalampi käsitellä. Kuitenkin sopiva pieni tammalauma oli saatu kasaan, jossa Kisukin tuli toimeen. Lauma pääsi kohtuullisen isolle palstalle, jotta kaikilla olisi tarpeeksi tilaa tarvittaessa.

Nyt oli kuitenkin aika hakea Kisua sisälle ja ratsastettavaksi. Parin päivän ajan se oli saanut olla vain, koska kelit olivat suosineet. Meitä oli varmuuden vuoksi kaksi ihmistä hakemassa tammaa, koska Kisusta ei koskaan tiennyt. Ja rautias ei ole helpoin talutettavakaan ja laitumelta oli pidempi matka talliin kuin tarhoista. Samalla me tietysti tarkistettaisiin muut hevoset, että kaikki oli kunnossa. Tarkistuksia tehtiin välillä useampi päivässä, koska haluttiin reagoida heti, jos jotain olisi jollakin.

Me alotettiin homma tarkistamalla kaikki hevoset läpi, mutta jätettiin Kisu viimeiseksi. Riimu ja naru oli piilotettu, jotta Kisu ei tajuaisi joutuvansa kiinni. Tamma pälyili meitä hieman epäluuloisesti, mutta ei kuitenkaan vielä keksinyt mitään. Kun me yritettiin napata sitä harjasta ja otsatukasta kiinni, se lähti sillä sekunnilla livohkaan. Kisuahan ei noin vain jallitettaisi. Meiltä pääsi joku voihkaisun ja puhahduksen välimuoto, sillä nyt tamma olisi vain noin miljoona kertaa hankalampi saada kiinni. Se tiesi joutuvansa kiinni, mutta sitä ei nyt huvittanut. Ilmeisesti laidunelämä oli melko kivaa sitten. Meillä oli taskut täynnä leipää ja porkkanaa, mutta mulla oli tunne, että niistä ei olisi mitään hyötyä. Kisua ei huijattu herkuilla, vaikka se niistä tykkäsikin ja tietyissä tilanteissa saattoi hieman niillä leppyä.

Sitten alkoi hevosen jahtaaminen. Me yritettiin tietysti ensin niillä herkuilla, mutta kuten epäilin, ei mitään toivoa. Sitten me yritettiin ajaa sitä nurkkaan, mutta laitumella oli vähän heikot nurkat. Ja ainakaan mua ei kiinnsotanut kokeilla, teilaisiko Kisu mut sairaalakuntoon jos jäisin sen eteen, kun se ryntäsi kohti. Välillä musta tuntui, että rautias nauroi meille. Varmasti olisi nauranut jos hevoset sen osaisi. Mutta ehkä sisäisesti se nauroi meille, tyhmille ihmisille, jotka eivät saaneet yhtä hevosta kiinni. Muut tammat katselivat laiskasti meidän toimintaa, eikä niillä ollut mitään aikeita liikahtaa omilta paikoiltaan. Hikihän siinä itsellekin tuli, eikä Kisukaan tällä menolla tarvitsisi treeniä. Mutta tamman laidunlomailut ainakin isommalla laitumella olisivat tässä.

Me hyörittiin ja pyörittiin kaikki pitkin laidunta hyvä tovi. Se tuntui ikuisuudelta, mutta mulla ei oikeasti ollut hajuakaan kauan meillä meni. Saatiin jo välillä soittokin tallilta, että missä oltiin. Kun kerroin tilanteen, kuului puhelimesta vain naurua. Mua ei jostain syystä huvittanut asia ollenkaan. Jossain vaiheessa me alettiin päästä lähemmäs ja lähemmäs, eikä Kisu enää niin ponnekkaasti lähtenyt karkuun. Joko se alkoi tylsistyä leikkiin tai väsyä. Veikkaisin ennemmin ensimmäistä, että ei ollutkaan enää niin kiva juosta karkuun. Sitten mä pääsin tarpeeksi lähelle, että en varmaan ole ikinä niin nopeasti heittänyt narua kaulan ympäri. Tallityttö nappasi toiselta puolelta kiinni ja Kisulle saatiin kuin saatiinkin riimu päähän. Mä en tiedä olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, kun me käytettiin juuri muutama tunti yhden hevosen nappaamiseen. Oltaisiin me voitu kutsua apuja, mutta se nyt olisi ollutkin noloa. Vaikka kaikki tiesi, että Kisu on mikä on. Me lähdettiin taluttamaan tammaa kohti tallia, treenit kyllä jäisi nyt välistä. Ehkä rautias oli kuin olikin vähän väsynyt, sillä se kulki melko nätisti talliin.