Pauwau Subway WarsERJ-I

Lempinimi	Subi
Rotu, sukupuoli	hannover, ori
Syntymäaika	27.02.2020
Säkä, väri	171cm, ruunikonkimo
Kasvattaja	Pauwau Showjumpers
Omistaja	Nerita VRL-12557, Pauwau Showjumpers
Painotus	Esteratsastus
Koulutustaso	140cm
Rekisterinumero	VH20-011-0069
hevonen on täyttänyt 8 vuotta 27.02.2021 Kuvat © tallin omaisuutta

11/21 ERJ-I tilaisuus

Luonnekuvaus

Subista tulee helposti mieleen vaan Subway, joten monesti ihmiset ovat hämmentyneet, kuinka Subi on liidellyt esteiden yli hienosti. Lentävistä patongeista ei kuitenkaan ole kyse, vaan ihan kimosta puoliveriorista. Subin lähtökohdat vanhempien luonteiden osalta eivät olleet ehkä ne parhaimmat, mutta ihan järkevä hevonen silti saatiin. Subi noudattaa sääntöjä ja odottaa myös, että ihmiset noudattavat niitä myös. Kun säännöt on molemmilla osapuolilla selvillä, Subi on oikein mukava kaveri. Sillä saattaa tosin mennä hermot, jos ihminen ei ole perillä esimerkiksi miten hoitotoimenpiteet kuuluu tehdä. Sokerilla tosin Subin saa rauhoitettua ja lahjottua.

Ratsuna Subi on myös hyvin tarkka. Avut pitää olla selkeät ja tarkat, muuten voi saada pierupukkilaukkaa vaikka pohkeenväistön sijaan. Kun taas ratsastaja on samalla aaltopituudella Subin kanssa, on ratsastuskin sujuvaa ja ihan mukavaa. Sileällä ratsastaessa se on paljon tarkempi, esteillä se antaa hieman ratsastajalle anteeksi. Mutta se ei epäröi vetää liinoja kiinni vähän ennen estettä, jos ratsastajan avut on ristiriitaiset. Se ei todellakaan ole ratsastajaa auttava ja anteeksi antava hevonen. Maastossa se viihtyy parhaiten yksin, kaverit vain häiritsevät sitä ja eivät yleensä tanssi Subin pillin mukaan. Maastossa kuitenkin se on rennosti, eikä säiky mitään.

Samat lait pätevät lastatessa ja vieraissa paikoissa. Subi on helppo matkakaverit, kunhan kaikki menee herran mielestä oikein. Subi ei ole hirveän seurallinen hevonen, vaan enemmän yksinäinen susi. Ja se on selkeästi tullut paremmin toimeen itseään pienempien hevosten kanssa, joten Subi olikin harvoja puoliverisia Pauwaussa, joka tykkäsi ponien saapuessa saman katon alle. Itseasiassa ponit tarhakaverina on parhaita Subin mielestä, koska ne eivät hypi nenille ja ovat pienempiä kuin hän itse. Ja Subi puolestaan pitää hyvin seuransa kurissa.

i. Skinwalker hann, rn, 173cm ERJ-II, HANN-II	ii. Scars and Souvenirs	iii. Swap Meat
		iie. Vanilla Gelato
	ie. Roadkill	iei. Roadrunner
		iee. Nightshifter
e. Bedtime Stories hann, rnkm, 169cm ERJ-I, HANN-II	ei. Beautiful Doom	eii. Bring the Pain
		eie. Damage Case
	ee. Swan Song	eei. Slash Fiction
		eee. Free Falling

Kilpailutulokset

Esteratsastus	vt. /
Ominaisuuspisteet (ERJ)		Kuuliaisuus ja luonne
Hyppykapasiteetti		Rohkeus

Päiväkirja ja valmennukset

04.09.2021 - Lehmiä ja traktoreita (kirjoittajana omistaja)

Tänään oli Subin maastoilupäivä ja onneksi keli oli suotuisa. Pari viime päivää oli vain satanut vettä, mutta nyt paistoi aurinko. Päivä tosin alkoi ensin sillä, että hain juuri ja juuri kimoksi tunnistettavan orin tarhasta. Sateiset kelit tiesivät mutaa ja Subi oli hyödyntänyt ne mutaisimmat kohdat tarhasta. Siitä tulisikin mielenkiintoista, kun yrittäisi saada kimosta puhtaan orin säännöillä. Se nimittäin vaatisi vähän kikkailua, mutta eiköhän kaikesta selvittäisi. Oma kasvatti kun oli tässä vuosien saatossa tullut oikein tutuksi ja ainakin kuvittelen olevani jonkin verran perillä sen aivoituksista.

Kun kimo oli taas kimo, ja Subi lahjottu liian monella sokeripalalla, me päästiin vihdoin lähtemään. Mä nousin selkään jakkaralta tallin pihalla ja suuntasin yhdelle kivalle merkitylle metsälenkille. Sen varrella oli hyviä ravi- ja laukkapätkiä, mutta myös paljon muita liikkujia. Myös yksi maatila olisi matkan varrella, mutta mikään näistä ei ole Subin kanssa ongelma. Sen reitin pystyi siis tämän orin kanssa valitsemaan ihan huoletta. Me käveltiin hyvät pätkät alkuun, jonka jälkeen mentiin melko reipasta ravia ja laukkaa pitkät pätkät. Subi pääsi avaamaan itseään liikkumalla kunnolla eteen.

Kun päästiin maatilan kohdalle, mentiin siitä rauhassa ohi. Tosin kun päästiin lehmien kohdalle, Subi jäi katselemaan niitä toviksi. Se vaikutti hieman järkyttyneeltä, kun eräs lehmistä päätti hieman ammua tervehdykseksi. En muista oliko lehmät ikinä olleet reitillä, kun Subin kanssa oltiin tästä menty ohi. Hetken ihmettelyn jälkeen matkaa jatkettiin ihan rennosti, ori oli vain hetken halunnut ihmetellä lehmiä. Matkan varrella me törmättiin vielä traktoriinkin, mutta sille Subi ei suonut edes ajatustakaan. Itse heilautin kättäni tutulle kuskille, kun tämä päästi meidät ohi. Meillä oli kyllä parhaat naapurit Pauwaussa, kaikki väistivät meitä nätisti ja muutenkin olivat mukavia. Ja toivat herkkuja hevosille, joten kuiva leipä, porkkanat ja omenat eivät olleet meidän tallilla ikinä loppu. Vaikka hevosiahan meiltä löytyy melkoinen läjä. Loppumatka me saatiinkin mennä ihan vain kahdestaan. Vaikka Subi oli toisinaan hieman hankalahko, olin sen kanssa aina kauhean mukava maastoilla.